Ajatustottumuksen muuttaminen
Tässä harjoituksessa opetetaan, miten omia ajatustottumuksia voi muuttaa mielen syvemmällä tasolla. Ajatustottumukset muodostavat ihmisen sisäisen lajittelujärjestelmän, jossa on jo valmiiksi lokeroitu erilaisia asioita. Lokerointia on suoritettu ”joko tai” -muodossa, eli kuvainnollisesti sanottuna ajatustottumukset ovat kuin mielen bittejä, jotka ilmenevät nollina tai ykkösinä. Voit myös kuunnella harjoituksen ohjeet ja kulun alta:
Harjoitus
Jos vaikka tunnistat, että elämääsi on määrännyt enemmän pakko kuin mahdollisuus, voit suorittaa harjoituksen tämän esimerkin mukaisella tavalla. Vastaavasti voit korvata sanat ”pakko” ja ”mahdollisuus” jollakin toisilla vastakohtaisilla sanoilla.
Kun ajattelet pakkoa, nosta samalla vasen kätesi koholle kämmen ylöspäin. Sitten annat mielen syvyydestä nousta jonkin symbolin, joka juuri sinulle kuvaa pakkoa. Käytä tähän aikaa niin kauan kuin tarvitsee.
Seuraavaksi ajattele mahdollisuutta. Nosta samalla oikea kätesi ylös kämmen ylöspäin. Sitten annat mielen syvyydestä nousta jonkin symbolin, joka juuri sinulle kuvaa mahdollisuutta. Käytä tähän jälleen aikaa niin kauan kuin tarvitsee.
Seuraavaksi kiinnitä huomiosi molempiin käsiisi. Sitten vie kämmenet yhteen keskelle ja jätä ne siihen. Anna käsiesi sisällä muodostua rauhassa jokin uusi symboli, joka kuvaisi nyt sekä pakkoa että mahdollisuutta. Eli millaisen symbolin nämä kaksi aiempaa symbolia yhdessä saisivat aikaan.
Kun uusi, kolmas symboli on hahmottunut, avaa kämmenesi itseäsi päin ja tuo kämmenet suoraan sydämen kohdalle kohti rintaa. Anna tasapainoisemman symbolin tulla itseesi.
Lajittelujärjestelmä on lopullisessa muodossaan, ja täyspäiväisessä tiedostumattomassa toiminnassaan kuin valtava postikeskuksen lokerointirobotti. Kun robotin käteen tuodaan kirjelähetys, se vain lukee siinä olevan osoitteen välittämättä sisällöstä. Lajittelujärjestelmän ajatustottumuksia on periaatteessa ääretön määrä, aivan kuten on erilaisia ajatuksiakin, mutta järjestelmästä saa jo riittävän kuvan käymällä läpi joitakin siihen liittyviä ajatustottumuksia.
Samanlaisuus vai erilaisuus (virheet):
etsiikö ihminen luonnostaan samankaltaisuuksia, kuten poliisit tutkimuksissaan, vai virheitä, kuten tiedemiehet tutkimuksissaan.
Säännönmukainen vai sattumanvarainen:
tunnistaako ihminen hyvin geometrisia muotoja ja hahmottaako hän säännönmukaisuuksia elämässään, vai esiintyvätkö asiat hänelle hyvin sattumanvaraisesti, kuin arvonnan tuloksena.
Kokonaisuudet vai yksityiskohdat:
hahmottaako yksilö asioita osana kokonaisuutta ja poimiiko hän vain yksityiskohtia ja paneutuu niihin. Sama toimii yksilötasolla: tunteeko ihminen olevansa kaunis ihminen vai, että jokin osa häntä on esimerkiksi liian iso tai pieni.
Hyväksyvä vai tuomitseva:
onko ihmisen perusluonne toiset hyväksyvä ja tasa-arvoon taipuvainen, vai onko ihmisellä sisäinen tarve olla tuomarina joko ajatuksissaan, tai julkisesti ilmoittaa mielipiteitään.
Mahdollisuus vai pakko:
motivoiko ihmistä mahdollisuus tehdä jotain, vai konkretisoituuko tekeminen vasta todellisen pakon edessä. Hyvä esimerkki on myös, etsiikö ihminen perimmäistä totuutta, koska se on hänelle mahdollista, vai saako vasta kuolemakokemus tai jokin muu kärjistynyt konflikti hänet pohtimaan asioiden todellista alkuperää.
Positiivinen vai negatiivinen:
onko ihminen pohjimmiltaan positiiviseen vai negatiiviseen ajattelutapaan taipuvainen.
Ennakoiva vai ärsykkeeseen reagoiva:
toimiiko ihminen elämäänsä etukäteen suunnitellen ja kaikkeen valmistautuen vai laukaiseeko vasta sopiva ärsyke kyseisen käyttäytymisen.
Kohti jotain vai pois jostakin:
kokeeko ihminen olevansa matkalla kohti jotain vai pois jostakin. Esimerkiksi meneekö ihminen kohti menestystä vai pois köyhyydestä, tai etsiikö ihminen toimivaa parisuhdetta vai vältteleekö hän yksinäisyyttä.
Minä vai muut:
kokeeko ihminen ensisijaisesti itsensä vai muut ihmiset tärkeämpänä tahona. Tasoon liittyvät olennaisesti hyvä itsetunto, itsekkyys jne.
Yksilöllinen vai ryhmän vertailukohta:
käyttääkö ihminen mitä tahansa yleistä tai jonkin ryhmän mielipidettä mittarinaan tehdessään valintoja, vai pelkästään omaa mittariaan arvioidessaan onnistumisiaan ja epäonnistumisiaan.
Kuuluu joukkoon vai ei kuulu joukkoon:
kokeeko ihminen yhteenkuuluvuutta sielun tasolla muiden ryhmien ja ihmiskunnan kanssa, ja onko asioiden lajittelu ja niputtaminen muuten hänelle tyypillistä: esimerkiksi jos hän näkee pöydällä puunpätkän, jonka toinen pää on suippo ja terävä, lajitteleeko hän sen nopeasti esimerkiksi kynien ryhmään eikä esimerkiksi leivänpaahtimien ryhmään.
Ristiriidan ratkaiseminen
Samaa harjoitusta voi soveltaa myös mielensisäisten ristiriitojen ja valintatilanteiden ratkaisemiseen. Jos olet esimerkiksi täysin lukossa jossain valintatilanteessa, eli et osaa valita kahden vaihtoehdon väliltä, niin voit antaa näille symbolit ja sitten yhdistää ne. Tällöin mielesi voi tuottaa sinulle aivan uuden mahdollisuuden ja näin ristiriita ratkeaa kuin itsestään.
