Haluatko kasvaa henkisesti sosiaalisissa medioissa?
Eräs tapa määritellä henkisen kasvun käsitettä on ajatella sen tarkoittavan oman mielen avartamista koskettamaan uusia näkökulmia, asioita, ideoita ja jopa ideologioita. Mielen kurkottaminen kohti uutta ja tuntematonta on tutusta ja turvallisesta ”tykkäämisen” vastakohta. Vaikka jokainen ihminen tykkää eri sosiaalisissa medioissa erilaisista asioita, emme monestikaan tule todella miettineeksi, mitä tämä tykkääminen oikeasti tarkoittaa?
Me ihmiset tykkäämme ja annamme hyväksyntämme meidän omien arvojemme mukaisesti. Arvot siis toimivat suoraan alitajuisina tuomareina ja täten joko antavat tai eivät anna hyväksyntää erilaisille toiminnoilla, aforismeille, kuville ja muille sosiaalisen median sutkautuksille. Kun jokin asia on sopusoinnussa arvojemme kanssa, se on automaattisesti meille tärkeä asia ja me tykkäämme siitä.
Omien arvojen hahmottaminen ja itselleen tärkeistä asioista tykkääminen onkin oikein hyvä henkisen kasvun alkuvaiheessa, kun ollaan etsimässä omaa persoonaa, sekä rakentamassa omaa identiteettiä ja vahvaa egoa.
Tämä harjoitus onkin ehkä suunnattu sellaisille ihmisille, jotka ovat henkisellä tiellä jo tämän ensimmäisen vaiheen ylittäneet.
Kuva 1. Henkinen harjoitus parhaimmillaan avartaa ihmisen sulkeutunutta tapaa ajatella asioista.
Siinä pisteessä, kun persoonallisuuden rakentaminen ei enää riitä henkiseen kasvuun, eli ihminen huomaa oman rajoittuneisuutensa, alkaa hän etsiä yhä suurempaa yhteenkuuluvuutta koko maailmankaikkeuden (ja jopa Jumalan tai jonkin jumalallisen tahon) kanssa. Tässä vaiheessa evoluutio paljastaa meille hieman erinäköiset kasvonsa, kuin ne tähän asti olivat. Tässä vaiheessa nimittäin ne asiat, joista tykkäämme ja välitämme, saattavatkin yhtäkkiä nousta suoranaisiksi esteiksi henkisen kehittymisen tiellä. Tätä on ehkä helpompi ymmärtää esimerkin kautta: jos esimerkiksi arvojemme mukaisesti tykkäämme Suomesta ja suomalaisista, emme voi yltää kokonaisvaltaisempaan tilaan, jossa tunnemme yhteenkuuluvuutta koko ihmiskunnan kanssa. Samoin jos pidämme esimerkiksi onnea tärkeänä arvona, emme enää kykene kohtaamaan surua, vihaa ja pelkoa sillä intensiteetillä kuin kaikkia tunteita tulisi kokea, tasa-arvoisesti.
Tykkäämisen vastakohta on ”ei tykkääminen”. Myös se, ettei tykkää jostain, tarkoittaa kiinnittymistä omaan tuttuun ja turvallisen tuntuiseen ajatusmaailmaan. Sillä ei ole merkitystä käsitteletkö asioita suoraan vai negaatioiden kautta, jonkin asian tärkeänä tai turhanpäiväisenä pitäminen on edelleen samaa kiinnittymistä omaan senhetkiseen ajatusmaailmaan, ja siksi se tässä vaiheessa saattaakin toimia suoranaisena esteenä henkiselle kasvulle.
Tykkäämisen ja ei tykkäämisen, molempien, vastakohtana toimii termi välinpitämättömyys. ”Mulle on aivan sama.” Näinkin yksinkertainen, jopa karski lause, voi toimia hetken aikaa henkisenä ohjenuorana. Jos haluat laajentaa omaa ajatteluasi, suhtaudu hetken aikaa sinulle tärkeisiin asioihin, sekä sinun vastustamiisi asioihin asenteella ”aivan sama”. Tämä johtaa pian siihen, että olet valmis tutustumaan uusiin asioihin. Kokeillaan seuraavaksi hieman hahmottaa sellaista ajatuksenkulkua, jossa yhtäkkiä asioista tuleekin vain ”aivan samaa”.
Jos kaikki on ”aivan sama”, ehkä lukaiset jonkin artikkelin tai kirjan pätkän, johon et aiemmin olisi koskenut pitkällä kepilläkään. Ja jos kaikki todella on ”aivan sama”, niin ehkä juttelet töissä tai koulussa jollekin uudelle ihmiselle ja tutustut hänen ajatusmaailmaansa. Jos kaikki on ”aivan sama”, sinä huomaat pian tulevasi paljon vapaammaksi ja tämä johtaa automaattisesti oman ajatusmaailman perinteisten suojamuurien kaatumiseen ja kaltereiden katkeamiseen. Jos olet lihansyöjä, syö tänään kasvisruokaa, ja jos olet kasvissyöjä, syö lihaa. Jos olet kristitty, käy huvikseen moskeijassa tai buddhalaisessa tilaisuudessa. Jos seuraat uutisia ja luet päivän lehdet, älä enää seuraa ja lue. Jos olet mies, tee naisten hommia tänään. Jos olet vanha, kokeile jotain, mitä vain nuoret olisivat mielestäsi aiemmin voineet tehdä. Pidä ainoina rajoitteina mielessäsi universaalia etiikkaa, jonka mukaan et vahingoita omaasi tai toisten ihmisten elämää ja perusturvaa. Muuten vietä aluksi vaikkapa viikko ajatellen ”aivan sama”.
Useimmat haluavat oppia ajattelemaan “boxin ulkopuolella”, mutta harvat ovat suostuvaisia tunnustamaan, että he itse ovat se laatikko, jonka tulisi aueta. Vaikka välinpitämättömyys itsessään on usein pahaksi, saattaa se tässä harjoituksessa toimia kuin lääkkeenä avaamaan mieltäsi kohti uusia, vielä tuntemattomia asioita.
Mennään lopuksi sitten itse harjoitukseen. Tarkoituksena on soveltaa yllä esiin nostettuja asioita, ja tehdä se jopa täysin julkisesti – sosiaalisessa mediassa.
Jos siis haluat kasvaa henkisesti sosiaalisissa medioissa, tykkää kuvista ja artikkeleista, joista aiemmin et olisi tykännyt. Toimimalla tällä tavoin, toimit vastoin omaa sisäistä mielenkoodiasi, joka on aina tottunut ohjaamaan sinua. Osa ihmisistä ei ole juurikaan elämänsä aikana tottunut kyseenalaistamaan ”omaa totuuttaan”, ja siksi tällainen eri tavalla toimiminen voi nostaa jo pienessäkin mittakaavassa aikaan suurta puolustelua, pelkoa ja jopa suuttumusta. Puhumattakaan häpeästä…
Harjoitusta voi kätevästi jatkaa tutustumalla sellaisiin blogikirjoituksiin ja ajatuksiin, joita aiemmin välttelit. Mitä vastanmielisemmältä jokin teksti sinusta aluksi tuntuu, sen enemmän siinä on potentiaalia laajentaa mielesi näköalaa.
Blogien jälkeen voit nostaa panoksia: jos et ole koskaan julkisesti kommentoinut asioita, kirjoittele seuraavaksi muutama kommentti. Kommentoinnin lomassa voit pohtia, mitä tunteita tällainen ”kaapista ulostulo” sinussa herättää.
Muiden tekstien kommentoinnista seuraava vaihe on luonnollisesti jakaa jotain omaa. Itsensä likoon laittaminen julkisen silmän alle ei ole kaikille mikään läpihuutojuttu. Kerää kuitenkin rohkeutta ja kokeile vaikkapa jakaa jotain uusia ajatuksiasi. Kerro jotain itsestäsi. Se voi olla ihan mitä vain – sinähän olet tässä vasta harjoittelemassa. Ja onneksi tätä harjoitusta ei voi tehdä oikealla tai väärällä tavalla – ehkä pääsääntönä onkin vain toimia eri tavalla kuin aiemmin.
Ja lopuksi niille, jotka ovat tottuneet tykkäämään monista asioita sekä kirjoittamaan kommentteja ja omia syviä tuntemuksiaan muille ihmisille, niin sinun tehtäväsi onkin ehkä hieman ”helpompi” – pidä vain suusi supussa. Vaikkapa yhteen viikkoon, älä kirjoita tai jaa mitään, äläkä tykkää mistään. Kirjoita kuitenkin vähintään yhtä paljon kuin aikaisemminkin, mutta tee se nyt vain itsellesi. Ja muista: et saa missään tapauksessa näyttää kirjoituksiasi kenellekään, ikinä. Prosessin aikana sinulle voi jopa paljastua, miksi olit alun perin alkanut kirjoittaa julkisesti, ja mitä erilaisia asioita ja tarpeita olit sillä tavoitellut.
Kuva 2. Älä sorru Rakas päiväkirja -syndroomaan. Suomennos: Itselle muistiin. Jos todella haluat laittaa jotain itsellesi muistiin, kirjoita omaan päiväkirjaasi, älä julkiselle FaceBook-seinällesi. Tämä on egosi etsimässä huomiota, tämä ei ole kirjoitus vain itsellesi muistiin.
Esimerkiksi viikon päästä, kun harjoitus on ohitse, voit vapaasti valita, palaatko takaisin vanhaan toimintamalliin, vai jatkatko tällä uudella linjalla vielä lisää. Voit myös etsiä kultaista keskitietä, eli uskaltaa olla oma itsesi, oikeista syistä, ja pysyä samaan aikaan avoimena mielenä – uteliaan lapsena. Ehkä tämä onkin se henkisen tien ensimmäinen suuri askel: uskaltaa olla sisäinen lapsi, joka seikkailee ja tarkkailee maailmaa puhtain mielin ja sopivan sinisin silmin.
Onnea harjoitukseen, mikäli päätät sen toteuttaa.
