Itsensä kieltäminen (henkinen harjoitus)
Tässä yksinkertaisessa henkisessä harjoituksessa opetellaan luopumaan itselleen ominaisista ajatuksista toistelemalla vain sanoja ”Minä en ole…” Ihminen on rakentanut itsensä, mielensä, tietoisuutensa ja koko sielunsa hänen omaksi, persoonalliseksi olemukseksi. Itsensä kieltäminen tarkoittaa tämän sattumanvaraisesti ja kuin kaaoksen vallitessa rakennetun persoonan tietoista purkamista, eli juuri itsensä kieltämistä.
Harjoituksen voi suorittaa ainakin parilla eri tavalla. Helpompi tapa on ottaa käyttöön jokin valmis runko, kuten Totuuden talon verkkokirjassa esitetyt sielunosat, ja alkaa sitten ajatuksissa käydä läpi näitä osia yksi kerrallaan. Voit sanoa: ”Minä en ole muistini. Minä en ole luovuuteni. Minä en ole järkeni. Minä en ole tunteeni. Minä en ole tietoisuuteni. Minä en ole alitajuntani. Minä en ole tahtoni.” Jokaisen lauseen välissä on hyvä pitää esimerkiksi minuutti väliä, jolloin mielelle annetaan mahdollisuus hyväksyä tämä ajatus tai vastustaa sitä. Mieli voi alkaa johtamaan sinua harhateille tai yrittää perustella sinulle, miksi sinä sittenkin olisit jotain näistä asioista, mutta tällöin vain toistat tätä ”mantraa” ”Minä en ole…”
Toinen tapa harjoituksen tekemiseen on aloittaa mistä tahansa asiasta tässä ja nyt. Tässä toteutustavassa alat vain havainnoida itseäsi. Kun tarkkailet ajatuksiasi, samalla alat kieltämään niitä sitä mukaan kuin niitä sielustasi nousee tietoisuuteen. Tämä on esimerkki: ”(Jos luet tätä harjoitusta, sanot) Minä en ole se, joka lukee tätä. Minä en osaa lukea. Minä en tunne edes sanoja. Minä en tunne tavuja. Minä en tunne edes kirjaimia. Minä en ole tietoisuus. (Sitten näet kuvan pöydälläsi ja sanot) Minä en ole näköaistini. Minä en ole mikään aistini. Minä en ole havainnoija. Minä en ole tarkkailija. Minä en ole arvostelija. Minä en ole mitään. (Sitten tunnet ihmetystä tätä harjoitusta kohtaan ja sanot) Minä en ole ihmettelyni. Minä en ole tunteeni. Minä en ole sielunosani. Minä en ole sieluni. (Sitten et keksi enää mitään järkevää sanottavaa, niin voit sanoa) Minä en ole puheeni. Minä en ole logiikkani. Minä en ole järkevä päättelyni. Minä en ole järkeni. Minä en ole älyni. (jne. jne.)”
Mitä pidemmälle harjoitus jatkuu, sen vaikeammaksi se käy, sitä enemmän mielesi yrittää keskeyttää ja vaihtaa ”puheenaiheita”, mutta samalla sen suurempia tuloksia on mahdollista saavuttaa. Mitä kokonaisvaltaisemmin ihminen onnistuu kieltämään itsensä, sitä suurempi tila sieluun syntyy Jumalalle ja perimmäiselle totuudelle. Jos sielu on jo valmiiksi äyrejään myöten täynnä, se haluaa vain antaa kaikille itsestään jotain. Tällainen sielu haluaa monistaa itseänsä ja varmistaa oman säilyvyytensä. Koska tällainen sielu on jo valmiiksi täynnä, se luulee olevansa itse täydellisyys ja siksi se arvostaa kaikkein eniten itseänsä, omia ajatuksia, oivalluksia, tuotoksia, jälkeläisiä, perhettä jne. Mutta heti kun sieluun saadaan uutta tilaa, alkaa sielu kehittyä eteenpäin. Sielu voi tosin täyttää myös tämän uuden tilan esimerkiksi jollain uudella taidolla, opilla tai ajatuksella itsestään tai jostain muusta. Tällöin sielu on pian uudestaan samassa satimessa, ja harjoittelu itsensä kieltämiseksi alkaa alusta.
Tämä harjoitus kunnioittaa ajatusta olemattomuudesta. Kun ihminen onnistuu kieltämään itsensä ja tekemään näin sielunsa hetkellisesti tyhjäksi, on sielu valmis ottamaan vastaan perimmäisen totuuden sellaisena kuin se on. Näin syntyy yhteys Jumalaan. Tätä prosessia kunnioittaakseen Leonardo da Vinci ei itse antanut Mona Lisa taululle mitään nimeä. Samasta syystä Gizan Suuressa Pyramidissa ei ole hienoja hieroglyfikuvioita seinien koristeena. Samasta syystä Muhammed ”nimesi” Jumalan termillä ”Al+Lah”, eli ”tietty Ei-mitään” (engl. the Nothingness). Harjoituksen toteutusta kuvaa myös Raamatun tarinassa Johannes Kastaja, joka vastaa hänestä uteleville ihmisille aina saman vastauksen: ”En ole se, en ole sekään, enkä se.” (Johannes 1:19-23) Samaisessa kohdassa Johannes Kastaja kertoo hyvin suoraan, että hän "tasoittaa Herralle tietä", ja sitä itsensä kieltäminen on. Se on oman egon ja tahdon musertamista, jolloin samalla "Herralle" tulee tilaa sydämessä ja sielussa. Johanneksen käyttämä termi "autiomaa" tarkoittaa kerrassaan tyhjää tiedostumatonta mieltä, jossa eivät enää uskomukset kuki tai tunteet lainehdi. Kuten Johannes Kastaja myös esimerkiksi Siddhartha Gautama (Buddha) kielsi itseänsä niin kauan, ettei hänelle jäänyt edes omaa nimeänsä jäljelle.
Harjoitteluun on hyvä käyttää aikaa aivan samalla tavalla kuin meditaatioon tai rukoiluun yleensäkin. Mitä lähemmäksi ihminen kulkee Totuuden tien päätöspistettä, eli valaistumista ja kirkastumista, sen enemmän hänen kannattaa tähän harjoitteluun panostaa. Lopulta juuri tämä harjoitus tulee pelastamaan sielun monista sudenkuopista, joihin elämästä humaltunut maallinen tahto muuten putoaisi.
Jos Totuuden tien symboliikan mukaisesti tien jokaiselle kolmelle päivälle on oma ristinsä kannettavana, itsensä kieltäminen (Matteus 16:24-28) on yksi näistä kolmesta rististä: ”Minä en ole menneisyys. Minä en ole tulevaisuus. Minä en ole tietoisuus. Minä en ole tiedostumattomuus. Minä en ole tahto. Minä en ole ajatus. Minä en ole keho. Minä en ole aistit. Minä en ole minä. Minä en ole se, joka minä olen. Minä en ole sielu. Minä en ole tieto. Minä en ole elämä. Minä en ole henki. Minä en ole ihminen. Minä en ole Jumala. Minä en ole mitään. Minua ei ole.”
Valaistumiseen tähtääville sieluille voi harjoituksen loppumetreille esittää yhden jatkokysymyksen: ”Mitä jää jäljelle kuin kaikki on kielletty?” Se, joka osaa vastata alitajuisesti tähän kysymykseen, on jo taivaitten valtakunnassa saamansa armon kautta. Samoin kuin se, joka osaa vastata tietoisesti tähän kysymykseen oman todistuksensa kautta, on sekä armon että ankaruuden kautta pyhittynyt ihminen – todellinen Jumalan kuva.
”Minä en ole armo. Minä en ole ankaruus. Minä en ole maallinen. Minä en ole pyhä.”
Otetaan tähän harjoitukseen loppuun vielä yleistetty malli itsensä kieltämisestä: ”Minä en ole asia, ominaisuus tai teko x, ja Minä en ole asian, ominaisuuden tai teon x vastakohta y.” Näitä asioita, ominaisuuksia ja tekoja x & y, jotka ovat aina toistensa vastakohtia, käydään mielessä tietoisesti läpi niin paljon kuin mahdollista.
Kristillisestä näkökulmasta voidaan ottaa tähän loppuun vielä yksi huomautus. Mooses ilmoittaa Vanhassa testamentissa Jumalan nimeksi ”Minä Olen” (2.Moos.3:14). Myöhemmin sama kaveri kertoo, ettei Jumalan nimeä saa turhaan lausua (2.Moos.20:7). Tämä tarkoittaa, ettei ihminen saa rakentaa sattumanvaraisesti tai tietämättömästi omaa identiteettiään lausuen itselleen ja muille ”Minä olen sellainen, tällainen, sitä, tätä ja tuota”. Tämän harjoituksen antia on toteuttaa tätä yhtä käskyä kymmenestä käskystä. Harjoituksessa ei rakenneta identiteettiä väärinperustein (väärin lupauksin ja valoin), vaan puretaan sitä osiin – hajotetaan ja tuhotaan sitä. Tuhoamisen ideana on saada mieli tyhjäksi, jotta sielu voi oikeasti antautua Jumalan tahtoon. Sielussa ei voi olla tilaa totuudelle ja Jumalalle, jos se on jo valmiiksi täynnä.
Ei muuta kuin hyvää luopumista.
