Mikä tahansa prosessi
Kirjan viimeisessä harjoituksessa on kuvattu minkä tahansa prosessin kolmivaiheinen kaavio. Sama kaavio toimii tämän kirjan jokaisessa harjoituksessa sekä teoriaosuuksien omaksumisessa. Kaavio toimii myös NLP:n muutosprosesseissa (nykyinen tila, tekniikka ja tavoitetila), sekä kaikissa muissa psykologisissa tapahtumissa, kuten henkilökohtaisessa terapiassa. Kaavio toimii itse asiassa minkä tahansa asian suhteen, tehtiinpä mitä tahansa (pl. valaistuminen).
Mikä tahansa prosessi:
- Lähtötilanne
- Tapa toimia
- Lopputulos
Esimerkki (tämän esimerkin ymmärtäminen)
Tässä esimerkissä tarkastellaan lukijan ymmärrystä tästä esimerkistä. ”Lähtötilanteena” on uuden tai jo tutun asian kohtaaminen, joka tässä tapauksessa on tämä esimerkki. ”Tapa toimia” on luultavasti syventyminen esimerkkiin, sekä samalla järkiperäinen pohdinta ja henkilökohtainen opiskelutapa. Henkilökohtaiseen opiskelutapaan voi kuulua vaikkapa asian itselleen ääneen toistelu, omien uskomusten ja muistin käyttäminen tai omiin tunteisiin luottaminen. Kokonaan toinen tapa toimia on esimerkin sivuuttaminen ja kirjan sulkeminen. Toimintatapa valitaan sen perusteella, minkä ”lopputuloksen” ihminen haluaa saada. Jos lopputulos on ”esimerkin ymmärtäminen”, valitaan opiskelu. Vastaavasti jos lopputulos on jokin muu, valitaan jokin toinen toimintamalli.
Esimerkki (psykologiset prosessit)
Jokainen psykologinen prosessi toimii ylläolevien kolmen portaan mukaan. Olipa henkilön vaivana sitten pelko, masennus tai trauma (tai mikä tahansa muu mielen ongelma), on oman lähtötilanteen rehellinen ja täydellinen hyväksyminen kaiken parantumisen edellytys, eli lähtökohta. Seuraavaksi pohditaan lopputulosta, eli sellaista tilaa, jossa tuo kyseinen vaiva ei enää häiritse ihmisen elämää. Kun haluttu lopputulos on mielessä ja lähtötilanne selvä, valitaan tekniikka, eli toimintamalli, jolla pyritään pääsemään alusta loppuun. Toimintamalli voi olla esimerkiksi terapiatyylin valinta, terapeutin valinta, tietyn terapiaprosessin valinta ja sen läpikäynti, itsenäinen tunteiden herättäminen ja hyväksyminen, muistiharjoitusten tekeminen, oman luovuuden kohtaaminen, tai tämän kirjan opiskelu.
Esimerkki (kolme tapaa epäonnistua)
Missä tahansa prosessissa on kolme tapaa epäonnistua, jotka luontevasti liittyvät yksin kuhunkin prosessin vaiheeseen.
1) Ensimmäinen tapa epäonnistua on hyvin yleinen: kun ihminen ei halua (tai pysty, tai osaa) kohdata nykyhetkeä totuudenmukaisesti, on epäonnistuminen jo hyvin varmaa, ennen kuin prosessi edes alkaa. Tämän vuoksi esimerkiksi Raamatun tarinoissa Jeesus parantaa niitä ihmisiä, jotka ovat mielessään saavuttaneet Totuuden tien ensimmäisen armolahjan, eli uskon (tai luottamuksen totuuteen). Jos tätä armolahjaa ei ole, ei ihminen ole vielä valmis ”parantumaan”.
2) Toinen tapa epäonnistua on väärän lopputuloksen valinta. Vaikka lähtötilanne olisi selvä, ja valittu tekniikka soveltuva ja toimiva, ei niillä ole mitään merkitystä, jos jo alun perin asetettu haave (eli tavoite, pyrkimys) on ollut väärä. Monesti toivottu lopputulos on itsekäs (esim. elämänsä pyhittäminen omaisuuden keräämiselle), eikä se silloin saa koko sielun tukea (esim. ihmisen tarkoitus tai arvomaailma on tämän kanssa ristiriidassa), mikä johtaa prosessin epäonnistumiseen. Tällaisessa tilanteessa ihminen yleensä itse, tiedostumattomasti, sabotoi prosessinsa epäonnistumaan ja syyttää siitä sitten kaikkia muita, paitsi itseään.
3) Viimeinen tapa epäonnistua koskee sitä tekniikkaa ja toimintatapaa, jolla pyritään pääsemään alkupisteestä aina loppuun asti. Tekniikka voi olla väärä, tai sen ajankohta voi olla huono. Jos näin on, kannattaa kokeilla jotain muuta tekniikkaa tai palata asiaan myöhemmin uudestaan.
Esimerkki (tie valaistumiseen)
Kun ihminen ymmärtää valaistumisen olevan mahdollista, muodostuu tästä hetkestä hänen valaistumisprosessinsa lähtötilanne. Lopputulos onkin jo mielessä valmiina, ja lopulta kyse on vain valitusta tekniikasta. Tämä kirja kannustaa ihmistä valitsemaan toimintatavakseen Totuuden tien.
Valaistumiseen pyrkiminen on tähänastisen elämän vastakohta. Nyt ihminen ymmärtää olevansa omien toimintatapojensa ja ajatustensa summa tässä hetkessä. Ihminen ei siis ole vain lapsuudenkokemustensa ja elämän varrella saamansa kohtelun seuraus, vaan ihminen on oman toimintansa ”lopputulos”. Itse kokemukset eivät siis määrittele ihmistä, vaan se, jääkö ihminen tiedostamattaan näiden kokemusten vangiksi. Ymmärrettyään tämän ihmisen tulee kääntyä kohti itseään ja tämän elämänsä alkua. Kulkiessaan kohti syntymäänsä ihmisen tulee samalla pohtia kaikkia ajatuksiaan ja tekojaan (tapaansa toimia) niin kauan, että hän pääsee perille omaan lähtötilanteeseensa, eli syntymäänsä. Tällöin ihminen irtaantuu kaikista maailman prosesseista – eli valaistuu.
Suurin syy epäonnistumiselle Totuuden tiellä ja valaistumisessa on se, että ihminen tähtää väärään suuntaan ja itsensä ulkopuolelle. Valaistuminen ei löydy menemällä eteenpäin, vaan kohti omaa syntymää ja taaksepäin, kaiken alkuun. Valaistuminen ei myöskään löydy menemällä kohti muita ihmisiä, vaan kohti omaa sisintä. Valaistumisen hetkessä ihminen kokee ja oivaltaa olevansa alku ja loppu, sekä kaikki mahdolliset toimintamallit.
