Neljä tapaa rakastaa kumppania ja lasta
Harjoituksen ideana on tutustua käsitteisiin kiintyminen ja läheisyys. Tässä yhteydessä psykologiassa puhutaan usein rakkaudesta, mutta tyydytään kuitenkin tässä yhteydessä puhumaan vain kiintymyksestä, läheisyydestä ja välittämisestä, sillä rakkaus on Totuuden talossa määritelty paljon kokonaisvaltaisemmin, kuin yksittäisten ihmisten vuorovaikutukseen liittyväksi tunteeksi tai käyttäytymiseksi. Kaisa Männikkö on tehnyt ihmisen aikuisiän kiintymistyyleistä väitöskirjan, jossa hän jakaa aikuiset turvallisesti kiintyneisiin ja kolmeen turvattoman kiintymystyylin edustajiin: takertuviin, itseriittoisiin ja pelokkaasti kiintyneisiin. Alla oleva listaustyyppinen esittely eri kiintymysmalleista on lainattu Mervi Juusolan teoksesta Äidin voimakirja.
Turvallinen
• Luottaa toisiin ihmisiin
• Ei pelkää läheisyyttä
• Tietää olevansa arvokas, hyväksytty ja rakastettu
• Tuntee luonnollista mustasukkaisuutta kumppanistaan, mutta kykenee käsittelemään vaikeitakin tunteita
• Arvostaa kumppaniaan ja parisuhdettaan
• Tullessaan hylätyksi tai loukatuksi pyrkii aktiivisesti korjaamaan itsetuntonsa haavan
• Kykenee ratkaisemaan ristiriitoja puhumalla
• Osaa pyytää ja antaa apua, kun elämä tuntuu vaikealta
Millainen lapsuus johtaa turvalliseen kiintymiseen?
Hänen tarpeisiinsa on vastattu empaattisesti varhaislapsuudessa. Vanhemmat ovat olleet herkkiä lapsen viesteille. Kodin arki on ollut säännöllistä ja turvallista. Hän tietää olevansa arvokas ihminen.
Takertuja
• Tarvitsee jatkuvaa hellyyttä, kehuja, ihailua, joskus jopa palvontaa
• Ahdistuu herkästi kielteisestä palautteesta
• Tuntee jatkuvaa, piilevää ja piinaavaa hylätyksitulemisen pelkoa
• On usein huolissaan siitä, rakastaako puoliso häntä ja pitävätkö toiset ihmiset hänestä
• Taipuvainen tavanomaisesta rankempaan mustasukkaisuuteen ja voimakkaisiin tunnereaktioihin
• Menettää herkästi tunteiden hallinnan
• Reagoi ahdistukseen ja epävarmuuteen ripustautumalla puolisoon
• Tuntee itsensä torjutuksi ja loukatuksi, jos läheinen ihminen tahtoo enemmän yksityisyyttä, aikaa ja tilaa itselleen
• Yrittää ripustautua kumppaniin yhä kovemmin, jos tämä ilmaisee kaipaavansa etäisyyttä
• Herkkä vaistoamaan pienetkin muutokset parisuhteen tunneilmapiirissä ja herkkä tulkitsemaan kumppanin käyttäytymistä erovihjeiksi
• Taipuvainen syyttämään ja haukkumaan kumppanin riitatilanteissa, vaikka arvostaa kumppaniaan jopa ylikorostuneen paljon
Millainen lapsuus johtaa takertumiseen?
Lapsuudenkodin huolenpito on heilahdellut aikuisten tunteiden ja tarpeiden tahdissa: hyvinä hetkinä lapsi on saanut hellyyttä, heikkoina hetkinä välinpitämättömyyttä. Lapsen ensisijainen hoitajan antama rakkaus ja huolenpito ovat vaihdelleet aikuisen tarpeiden ja tunteiden aallokossa. Hoitaja ei ole välttämättä huomannut lapsen nälkää tai väsymystä, jos hänellä on ollut itsellään muita asioita päällimmäisenä mielessään. Vanhempi on saattanut olla yhtenä hetkenä ylihuolehtiva ja seuraavana välinpitämätön. Lapsen sisään on jäänyt elämään jatkuva epävarmuus, joka nousee pintaan aikuisiän läheisissä ihmissuhteissa ja stressitilanteissa.
Itseriittoinen
• Loistaa yleensä työasioissa, mutta kompastuu helposti ihmissuhteisiin
• Omien ja toisten ihmisten tunteiden käsittely voi olla vaikeaa
• Yrittää aina pärjätä omin voimin, ilman toisten apua
• Kaipaa stressaavissa tilanteissa yksinoloa, emotionaalista etäisyyttä ja fyysistä tilaa
• Pitää itseään itsenäisenä ihmisenä
• Ei halua paljastaa toisille ihmisille haavoittuvia ja riippuvaisia puolia itsestään
• Kuvataan usein ilmaisuilla: ”saavuttamaton”, ”vetäytyvä” tai ”kykenemätön käsittelemään tunteitaan”
• Hallitsee ihmissuhteiden aiheuttamaa ahdistusta uppoutumalla entistä enemmän työhönsä
• Pistää herkästi välit poikki, kun tilanne kärjistyy, sen sijaan, että selvittäisi asiat puhumalla
• Avautuu helpoiten silloin, kun häntä ei painosteta puhumaan tunteista ja muista hänelle vaikeista asioista
Millainen lapsuus johtaa itseriittoisuuteen?
Vauvana hän on voinut joutua odottamaan tarpeidensa tyydyttämistä liian pitkään. Molemmat tai toinen vanhemmista on saattanut olla etäinen ja helposti ärtyvä. Vanhemmat ovat enemmänkin vältelleet kuin hakeneet läheistä kontaktia lapseen. Vanhemmilta saatu myönteinen palaute on ollut vähäistä ja mukava yhdessäolo lyhytkestoista. Hän on oppinut jo varhain, ettei omilla tunteilla ole juuri arvoa. Myös turvallisen lapsuuden saaneesta ihmisestä voi tulla pakenija, jos hän elää takertumisen, mustasukkaisuuden tai väkivallan myrkyttämässä parisuhteessa.
Pelokas
• Ei luota keneenkään 100-prosenttisesti
• Hyvin negatiivinen minäkuva
• Ahdistuu herkästi, eikä puhu edes läheisilleen huolistaan
• Ei osaa pyytää eikä antaa apua
• Hänelle jokainen ihminen on potentiaalinen uhka
• Odottaa automaattisesti kumppaniltaan ikäviä kokemuksia ja hylkäämistä
• Altis sairastumaan harhaiseen ja väkivaltaiseen mustasukkaisuuteen tai vastaavasti ei tunne mustasukkaisuutta lainkaan
• Etsii usein pakotietä ihmissuhteiden ristiriidoista, esimerkiksi päihteiden avulla
Millainen lapsuus johtaa pelokkuuteen?
Hänellä voi olla pahoja traumoja lapsuudestaan. Lapsuudenkoti on ollut turvaton. Hän on kokenut hylkäämisiä ja laiminlyöntejä, henkistä, fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa.
Tulkintaa ja pohdintaa
Luonnollisesti useimmilla ihmisillä, ja varsinkin heillä, joiden kiintymyssuhde ei ole ollut turvallinen, on viitteitä useampaan kuin yhteen ylläolevista luokista. On kuitenkin erityisen tärkeää löytää jostain näistä luokista itsensä ja sitten hyväksyä tilanne, eli oma historiansa ja itsensä, juuri sellaisina kuin ne silmien eteen aukenevat. Jos sinulla on kuitenkin tässä yrityksessä vaikeuksia, voit etsiä tueksesi henkilön, joka tietää käyttäytymismallisi ja tunnekokemuksesi esimerkiksi parisuhteessa, ja joka on tuntenut sinut pitkään. Tästä eheytyminen voi alkaa.
Vaikka omat varhaislapsuutesi kokemukset sijoittaisivat sinut mihin tahansa kategoriaan, voit työstää itseäsi ja mieltäsi tässä hetkessä niin kauan, että saat luotua omalle sisäiselle lapsellesi turvallisen kiintymissuhteen. Kun onnistut tässä, sisäisen turvallisen kiintymyssuhteen syntyminen alkaa automaattisesti muokata sinun omaa ajatusjonoasi (sieluasi) läpi koko elämäsi matkan. Näin sinä käytännössä pystyt muuttamaan jopa omaa henkilökohtaista historiaasi, tai ainakin ajatuksiasi ja tunteitasi siihen liittyen.
Haasta itsesi pohtimaan, millaisia vaikutuksia esimerkiksi alkoholistikasvattajilla tai liikaa töitä tekevällä vanhemmalla on lastensa kiintymyssuhteelle. Pohdi seuraavaksi yleisellä tasolla, mitä hyveitä ja paheita ihmisillä on, ja miten nämä vaikuttavat heidän lapsiinsa. Ymmärrätkö myös sen, miksi ihmisten olisi erittäin tärkeää oppia tuntemaan itsensä sekä käsittelemään omia henkisiä vaikeuksiaan ennen kuin he itse hankkivat lapsia?
Jos ihminen ei kohtaa omaa historiaansa ja itseään, saattaa hän helposti vain siirtää kaikki yliminänsä (ja yleensäkin järjen-tason) ongelmat omille lapsilleen. Näin toimii tiedostumattoman mielensä vallassa oleva ihminen. Tietoinen ihminen keskittyy itseensä ja omaan eheytymiseensä niin kauan, että hänen sisäinen kiintymyssuhteensa muuttuu turvalliseksi, ja tämän jälkeen hän jakaa tätä suhdetta automaattisesti myös muille ihmisille, kuten lapsilleen. Rakastaminen, välittäminen ja huolehtiminen alkavat omasta itsestä – vain sen verran ihminen lopulta kykenee antamaan muille, minkä hän on ensin antanut itselleen. Jos maaperä on kuiva, se ei tuota satoa kenellekään, ei vaikka siellä kuinka viljeltäisi.
