Selvitä olisitko valmis tappamaan ihmisen
Tämän opetusmuotoisen harjoituksen ideana on selvittää, miten reagoimme luottamusta herättävän ihmisen antamaan lupaan tai käskyyn tehdä jotain. Sivuhuomautus: Erityistapauksessa myös ihmisen ego voi ottaa auktoriteettiaseman ja antaa ihmiselle käskyjä hänen tiedostumattomasta mielestä. Ego voi tekeytyä jopa Jumalaksi.
Mikä on Milgramin tottelevaisuuskoe?
Milgramin tottelevaisuuskoe on kehittäjänsä, Stanley Milgramin mukaan nimetty sosiaalipsykologinen koesarja, joka toteutettiin 1960-luvulla. Kokeessa mitattiin osallistujien halukkuutta totella omantunnonvastaisia käskyjä tilanteessa, jossa nämä käskyt antoi auktoriteettiasemassa oleva henkilö.
Kokeeseen osallistui kaksi henkilöä, joista toinen oli palkattu näyttelijä, ja toinen varsinainen koekani. Koekanin tuli antaa toiselle henkilölle sähköshokki aina, kun tämä vastasi väärin esitettyyn kysymykseen. Sähköisku toimi siis rangaistuskeinona. Kyseessä eivät kuitenkaan olleet oikeat sähköiskut, vaan koekanina toiminut vapaaehtoinen kuuli seinän toiselta puolelta huutoa ja tuskan aiheuttamaa ääntä, luullen tilannetta aidoksi. Koetta johtanut tutkija kehotti korottamaan sähköiskujen voimakkuutta pikkuhiljaa kokeen edetessä. Yllättäväksi tulokseksi muodostui se, etteivät koehenkilöt suuremmin vastustaneet tätä toimenpidettä, vaan he pääsääntöisesti tottelivat saatuja ohjeita, jopa niin kauan, että sähköiskujen teho olisi riittänyt tappamaan rangaistun henkilön.
Milgramin koe saattaa olla siteeratuin ja keskustelluin koe sosiaalipsykologiassa ja se on kuvattu ainakin yleisellä tasolla monissa sosiaalipsykologian oppikirjoissa. Kokeesta on yleistetty paljon tietoa ihmisen taipumuksesta pahuuteen, sillä yli 60 prosenttia eri yhteiskuntaryhmiä edustavista koehenkilöistä oli valmis auktoriteetin antamien ohjeiden mukaisesti antamaan opetettaville ihmisille kuolemaan johtavia sähköiskuja. Kokeen alkuperäistä tarkoitusta on selitetty tarpeella ymmärtää, miten kuka tahansa ihminen sopivissa olosuhteissa voisi olla "eichmann", eli natsisaksalaisen keskitysleirin päällikkö.
Huomautuksena voidaan todeta, että Milgramin kokeen moraali on myös kyseenalaistettu. Nykyisten voimassaolevien ihmiskokeisiin liittyvien eettisten sääntöjen puitteissa Milgramin koetta ei voitaisi enää sellaisenaan suorittaa (tämä liittyy ilmeisesti tutkijan/lääkärin auktoriteettiaseman väärikäyttöön). Tämä tulos on periaatteessa sekä hyvä että huono asia. Hyvä puoli on se, että ihmisarvoa pidetään kunniassa, ja onhan meillä nyt julkaistu tieto siitä, miten ihminen voi toista satuttaa. Toisaalta eettinen rajaaminen on huono asia, sillä aihetta ei voida enää tutkia. Olisi hyvin tärkeää tietää, mitkä auktoriteetit erityisesti, ja millaiset tilanteet ovat omiaan aiheuttamaan ihmisen oman arvostelukyvyn nukahtamisen.
Kokeen uudet versiot
Vaikka varsinaista Milgramin koetta ei olekaan mahdollista enää uusia, on kokeen erilaisia sovelluksia yritetty toteuttaa jo muutamia. Tulokset ovat olleet aina samankaltaisia. Muutama vuosi sitten koe uusittiin Ranskassa (ilman tutkija/lääkäri asetelmaa), jolloin kokeen asetelmaksi valittiin koehenkilön osallistuminen tv-show:hun, jossa henkilön tuli sitten antaa sähköshokkeja kilpailijaparilleen vääristä vastauksista. Kokeen tulokset olivat siltikin yllätys. 81 % kilpailijoista oli auktoriteetin alaisena valmis antamaan kuolettavan sähköshokin kumppanilleen. Huomautetaan tässä yhteydessä erityisesti Milgramin kokeen ranskalaiseen versioon viitaten, että sen asetelma on hienokseltaan erilainen, sillä jokainen mentalismia opiskellut tietää yleisön paineen merkityksen. Useat mentaalitaikuuden temput saavat paremman onnistumisprosentin, mikäli temppua on seuraamassa yleisö. Tietysti kokeeseen liittyen tulee pohtia myös, onko televisiossa esiintyvä juontaja oikeasti auktoriteetti, vai onko tunnetulla julkisuuden henkilöllä (juontajalla) nykyään jopa suurempi valta keskivertoihmisen ajatuksiin, kuin tieteen edustajilla.
Vaikka se tuntuisi vaikealta ajatukselta, jokaisen tulisi pohtia, olisiko valmis tappamaan toisen ihmisen juontajan, tiedemiehen tai lääkärin käskystä. On kuitenkin tilastollinen tosiasia, että sattumalta valittu ihminen toimii juuri näin, kuten 81 ihmistä jokaista 100 ihmistä kohden toimii. Toisaalta tulosta voi hieman ”vääristää” se fakta, että jotkut ihmiset ovat suggestioalttiimpia kuin toiset. Mutta vaikka tällainen 10 % marginaaliporukkakin otettaisiin pois tutkimuksesta, on hurjaa ajatella, että 71 % läheisistämme osoittautuisi murhaajiksi. Kokonaisuudessaan tämä tutkimus ja itsensä suhteuttaminen keskivertoihmiseksi voi olla jollekin melko rankkaa luettavaa, mutta on silti suotavaa ja jopa toivottavaa, että jokainen pystyy sen lukemaan. Mikäli koskaan joudut elämässäsi koeasetelmaa vastaavaan tilanteeseen, muista tämä kirjoitus ja toimi moraalisesti itsenäisesti. Älä vaivu unenkaltaiseen tilaan totellaksesi ”johtajaa”, vaan irrottaudu tilanteesta ja tee omat, eettisesti oikeat ratkaisut.
Miksi tottelemme?
Ihminen tottelee suggestioiden (ja ankkureiden) kautta luonnostaan toisia ihmisiä, ja joissakin tilanteissa jopa tietoista itseään vastaan. Toisin sanoen: tiedostumaton tahto on aina voimakkaampi, kuin tietoinen tahto. Tämän lisäksi jokainen ihminen on kasvatettu tottelemaan edes jotain auktoriteettia. Lapsesta pitäen meille tehdään selväksi, että on olemassa tiettyjä sääntöjä, joita tulee kunnioittaa ja kuunnella. Näihin sääntöihin kuuluvat vanhempien ja lasten väliset säännöt, isovanhempien ja lasten väliset säännöt (huomaa ero edelliseen), kaverusten väliset säännöt, koulun säännöt, hyvien käytöstapojen säännöt, yhteiskunnan säännöt, sekä säädetyt lait. Myöhemmin opimme jakamaan ihmiset ryhmiin, joita tottelemme ja joita emme tottele. Lopulta puhutaan jopa sosiaalisesta älykkyydestä tai tunneälystä sen suhteen, kuinka hyvin ihminen osaa tulkita, myötäillä ja ohjailla tällaisia eri ”verkkoja” ympärillään.
Milgramin kokeen vaiheet
Käydään uusitun Milgramin kokeen vaiheita tarkemmin läpi ja katsotaan, miten ihmiset käyttäytyvät, sekä yritetään ymmärtää, miksi näin tapahtuu. Heti aluksi todetaan, että kyseessä ovat television ennalta määrittämät odotukset ja tilannesidonnaiset vaatimukset. Tällä tarkoitetaan sitä, että kun ihminen osallistuu televisio-ohjelmaan, niin jopa hän itse odottaa itsensä tuolloin osallistuvan täysillä siihen, mitä ollaan tekemässä. Kun seuraavissa kohdissa käytetään termiä ”henkilö”, tarkoitetaan sillä sekä miestä että naista. Kokeessa ei muodostunut eroavaisuuksia sukupuolten tai henkilöiden ikien välille.
Alku ja sitoutuminen
Koe alkaa henkilön saapumisella ohjeistustilanteeseen. Hän kuulee joukon sääntöjä, joista osa sotii hänen arvomaailmaansa vastaan, ja silti hyväksyy ne. Miksi? Tässä pitää huomioida se, että ihminen on täysin yksin uudessa tilanteessa. Hän kuulee joukon sääntöjä, joista kuitenkin osa sopii aivan hyvin hänen arvomaailmaan. Tällaisessa tilanteessa ihminen on todella helppo saada allekirjoittamaan sopimus tilanteesta, joka edes jossain määrin on hyväksyttävä. Jokainen myyntialalla toimeentuleva tietää tämän tilanteen varsin hyvin: jos ihminen miettii ostamista, hän todennäköisesti ostaa. Paineen alla yksin oleva ihminen altistuu vallalle todella suurella todennäköisyydellä.
Kun koe alkaa, ihminen on tottelevaisuusalttiuden näkökulmasta huipennustilassa. Tämän saa aikaan jo pelkkä allekirjoitus sopimuksessa. Ihmismieli on altistettu illuusiolle allekirjoituksista ja niiden tärkeydestä. Jokaisen ihmisen elämässä allekirjoitetaan vain tärkeitä asiakirjoja, kuten lainapapereita, kauppakirjoja, lasten poissaolotodistuksia ja virallisia hakemuksia.
Kokeessa päästessä täyteen vauhtiin jokainen uusi vivuntyöntö ja sen kautta (vaikkakin lavastettu) annettu sähköisku sitouttaa osallistuvaa henkilöä enemmän ja voimakkaammin jatkamaan. Tästä käytetään hienoa termiä sitoutumisen eskalaatio.
Asiamiesprosessi - älkää ampuko sanansaattajaa
Seuraava tärkeä sana ja tapahtumasarja kokeessa on asiamiesprosessi. Asiamiesprosessissa henkilö pitää itseänsä itsenäisenä ja vapaatahtoisena, vaikka todellisuudessa näin ei välttämättä (ja tässä tilanteessa ei todellakaan) ole. Aiheesta on käyty mielenkiintoisia oikeustaisteluja natsisaksan jälkipyykkiä pestäessä. Kuka toimi, kenen käskystä, ja oliko oikeasti hän vapaatahtoinen vai ei? Nämä ovat todella vaikeita kysymyksiä. Asiamiestila on siis toisen ihmisen tahdon toteuttamisen tila. Monesti, kun arvot ovat ristiriidassa tilanteen ja toimintaympäristön kanssa, oma tahto ja käyttäytyminen lamaantuvat täysin, ja henkilö alitajuisesti hyväksyy auktoriteetin tahdon.116
116 Tästä samasta tilasta on joskus kyse, kun ihminen tulee uskoon ja hän ryhtyy välittömästi ristiretkimäisesti viemään totena pitämäänsä aatetta eteenpäin. Pyhissä kirjoissa tähän viitataan symbolilla profetian pää. Mielentilalle on ominaista se, ettei väitettyjä asioita kyetä todistamaan sanallisesti muille tai edes itselleen, mutta näiden ajatusten kyseenalaistaminen silti laukaisee vihan, pelon tai jopa kateuden reaktioita.
Mielenkiintoiset psykologiset toimintamallit
Milgramin kokeen sovelluksissa sekä monissa muissa elämäntilanteissa voi havaita neljä seuraavaksi esiteltävää mielen toimintamallia. Todennäköisesti jokainen elämää jo hieman nähnyt on huomannut, miten monet henkilöt ihmettelevät usein toisten ihmisten outoja toimintamalleja ja samaan aikaan väittävät, etteivät voisi koskaan itse toimia näin. 81 % todennäköisyydellä he ovat kuitenkin väärässä. On varsin yleistä, että vaikka henkilö olisi mitä tahansa mieltä itsestään, ja puhuisi asioista tietyllä tapaa vakuuttavastikin, on hyvä muistaa, että vasta käyttäytyminen määrittelee ihmisen todellisuuden. Teot ovat totta ja siksi ihmisiä on helpoin ja luotettavin tapa tutkia juuri niiden kautta (hedelmistä puu tunnetaan). Huomautetaan vielä se, etteivät nämä mallit, kuten koskaan eivät mitkään mallit, päde kaikkiin ihmisiin. Nämä mallit ovat suuntaviivoja ihmisten ymmärtämiseen ja tutkimusten mukaan ne pätevät valtaosaan ihmisistä.
1. vaihe: Nauru
Kun koehenkilö antaa sähköiskun uhrilleen ja uhri tuntee jonkinasteista fyysistä kipua, aloittaa ihmismieli ensimmäisen tiedostumattoman toimintamallinsa. Koehenkilö alkaa nauraa tai saa naurukohtauksia. Nauru lieventää jännitystä, mutta samalla se ajaa kohti tottelemista tässä kokeessa. Tässä tilanteessa naurua voidaan verrata hikoiluun ja vapinaan, eli se on täysin alitajuinen ja tahdostariippumaton reaktio. Tunnistatko itsesi tilanteesta, jossa jollekin henkilölle sattuu kipeästi? Hän esim. lyö kyynerpäähermonsa pöydänkulmaan, ja sinä alat nauraa katketaksesi. Tuo nauru on jotain vahingonilon ja säikähdysreaktion väliltä, ja se toimii melkein kaikkiin ihmisiin. Huumori on meidän alitajuinen puolustusmekanismimme tällaisessa tilanteessa. Harmi, että tämä on vasta alkua.
2. vaihe: Petkuttaminen
Kun Milgramin kokeessa näyttelijään alkaa sattua muka oikeasti, koehenkilön mielessä alkaa seuraava vaihe. Koska koehenkilö lukee ääneen testikysymykset, joihin vastaamalla toisessa huoneessa oleva näyttelijä joko saa sähköshokkeja tai ei, yrittää koehenkilö antaa toiselle vinkkejä äänenpainollaan, tavutuksellaan, sekä pienillä ihmeääntelyillä, jotta toinen välttyisi väärältä vastaukselta. Koehenkilö siis tekee kaikkensa auttaakseen uhria, jota hän samalla satuttaa. Tässä tilanteessa koehenkilö oikeuttaa mielessään kokeen jatkamisen sillä, että hän yritti auttaa toista. Koehenkilön omatunto keventyy ja homma jatkuu. Lapsilta kuulee monesti selityksiä kuten: ”Kyllä minä tein kaikkeni, mutta sitten se vaan meni noin.” Kyseessä on itsensä huijaamisen tyyppiesimerkki.
3. vaihe: Kieltäminen
Kolmas vaihe on luotu kokeessa alkamaan tilanteella, jossa uhri kieltäytyy vastaamasta enää mihinkään kysymyksiin. Häneen sattuu niin paljon, että hän ei halua jatkaa koetta ja pysyy vain hiljaa. Enemmistö ei kuuntele uhria, vaan turvautuu auktoriteetin ohjeisiin. Järjellä ajateltuna viimeistään tässä vaiheessa kokeen pitäisi olla ohi ja koehenkilön tulisi lopettaa kiduttaminen. Valitettavasti järjellinen vastaus on täysin väärä. Yli 70 % ottaa uuden taktiikan käyttöönsä ja he aloittavat mielessään uhrin kieltämisen. He puhuvat uhrin tuskanhuutojen päälle ja käyttäytyvät, kuin uhria ei olisi olemassakaan. Tilanne kuvaa täydellistä esimiesasemaa auktoriteetin ja koehenkilön välillä. Kysyjät tulevat kuuroiksi ympäristölle sekä lukevat ja toistavat asiaansa kuin robotit. Totuuden kieltäminen on yksi parhaista tottelevaisuuden muodoista.
4. vaihe: Sisäinen taistelu
Kokeen viimeinen vaihe on koehenkilön mielessä käytävä sisäinen taistelu. Viimeistä vaihetta koskee se erikoinen huomio, että tässä vaiheessa koetta ei enää oikeastaan kukaan lopeta kesken. Jonkinlainen saturaatiopiste on jo saavutettu kokeen edellisissä vaiheissa, ja nyt vain moraalisen taistelun jälkeen homma jatketaan loppuun, eli toinen ihminen konkreettisesti tapetaan. Olisi enemmän kuin mielenkiintoista myös pystyä mallintamaan ”todellisten murhamiesten” ajatusmaailmaa ja verrata sitä tämän kokeen tuloksiin. Oikea kysymys voisi olla: ”Onko olemassa jokin mielen saturaatiopiste, jonka jälkeen ihmisestä tulee murhaaja?” Jo tämän kokeen perusteella tekisi mieli vastata kyllä.117
117 Totuuden talon verkkokirjassa puhutaan niin sanotusta Turmion tiestä, jonka päämääränä on ihmisen itsekkyyden voitto universaalista etiikasta, eli tätä voisi kuvata juuri kyseisellä saturaatiopisteellä.
Lopputulosten analysointia
Tunnistitko yllä olevia vaiheita omasta käyttäytymisestäsi erilaisissa tilanteissa? Oletko koskaan ollut kriisitilanteessa ja jos olet, miten toimit silloin? Naurattaako sinua, vai oletko piittaamatta mistään muusta tai muista ihmisistä ja teet vain sen, minkä koet oikeaksi? Huomaathan, ettei kysymyksen ole tarkoitus tuomita sinua tai käyttäytymismallejasi, vaan tarkoitus on herätellä sinua kohtaamaan itsesi tietoisella tasolla.
81 % ihmisistä oli valmiita jatkamaan Milgramin kokeen loppuun asti ja täten he olisivat todennäköisesti tappaneet kokeen toisen osapuolen. Tässä vaiheessa skeptikoille vielä todettakoon, että ihmisjoukko kokeissa oli mittava, ja tuo koko ihmiskirjoa edustava porukka valittiin kymmenistätuhansista tv-show:n osallistujaehdokkaista. Kokeen asettelu oli siis varsin tieteelliset kriteerit täyttävä, ja sen tuloksia voidaan pitää, jos ei vedenpitävinä, niin ainakin vahvasti suuntaa-antavina. Osa koehenkilöistä kertoi kokeen jälkeen, etteivät he uskoneet kokeeseen, ja siksi toimivat, kuten toimivat. Jokainen voi kuitenkin etsiä käsiinsä kokeeseen liittyvän kuvamateriaalin tutkiakseen koehenkilöiden elekieltä ja ilmeitä, ja arvioikoon itse, uskoivatko he kokeeseen.
Miten Hitler teki sen?
Kysymys on askarruttanut monia, eikä siihen varmasti ole olemassa vain yhtä oikeaa vastausta. Hitler oli renessanssin yleisnerojen tapaan oppinut useammassa kuin parissa tieteen ja taiteen lajissa. Hitlerin universaali ymmärrys näkyi muun muassa siinä, miten hän käytti viestinnässään symboleita, joilla on melko arvaamaton ja uskomaton teho ihmisten tiedostumattomaan mieleen. Jossain vaiheessa Hitler varmaankin huomasi, kuinka helppoa ihmisiä on johtaa harhaan ja väärille poluille, jos antaa heille vastuunvapautuksen. Ja sen Hitler teki. Hän palkkasi ja antoi valtuuksia tietyntyyppisille henkilöille, joille hän sitten lupasi ottaa täyden vastuun kaikesta. Valtuuttamalla riittävän määrän asiamiehiä asetelma alkoi syntyä. Jos oikeasti mietitään Milgramin koetta ja lisätään siihen panokseksi uhkaus, että tottelemattomuudesta rangaistaan ampumalla maanpetturina – miten uskoisit tämän uuden asetelman vaikuttaneen tuloksiin? On helppoa todeta, ettei se ainakaan olisi laskenut tuota prosentuaalista lukua. Kuinka lähelle sataa prosenttia murhaamisalttius sitten nousee, sitä ei tässä yhteydessä voi tarkalleen ennustaa. Toivottavasti sitä ei ole koskaan enää mahdollisuutta selvittääkään.
Toinen tärkeä kysymys tähän loppuun on, mikä on television ja internetin rooli ihmisaivojen kehittymisessä, ihmisten käyttäytymisen hallitsemisessa sekä ohjailussa? Altistuvatko ihmiset tietynlaiselle käyttäytymiselle tietoyhteiskunnassa? Näin voi olla. Tietoa tarjoillaan sattumanvaraisesti sieltä täältä, eikä enää nykyään ole mitään varmuutta siitä, onko se oikeaa vai virheellistä. Ihmisiä kannustetaan opiskelussa lähes ainoastaan älykkyyteen, ja varmasti hieman miettimällä yhteiskunnan nykytilaa missä tahansa maailman maassa huomaat, miten ihmiset alitajuisesti ohjataan kaavamaisiin toimintamalleihin.
Useat tutkijat väittävät, että käyttäytymisestämme 95 % on tiedostamatonta. Tähän liittyen on erittäin huolestuttavaa, miten useat ihmiset kyllä tietävät tämän tuloksen, mutta eivät tee mitään oman tilanteensa muuttamiseksi. Joskus ihminen hyväksyy toimintamallikseen sen, että ”hän vain on tietynlainen ihminen”. Voit seuraavaksi pohtia, mitkä ovat tällaisen käyttäytymisen seuraukset. Eikö tämäkin tilanne kuvaa juuri tätä samaa asiamiesprosessia sillä erolla, että nyt panoksena ei olekaan jonkun toisen ihmisen elämä, vaan oma. Eli sama kärjistettynä: lähes 100 % ihmisistä on antanut oman elämänsä jonkun muun tahon, kuin oman tietoisuutensa haltuun. Luonnonlakien ja historian mukaan elävä olento (ja kokonainen laji), joka on joskus ottanut ajattelutavakseen sen, ettei halua muuttua ja kehittyä luonnollisesti ja luonnon mukana, on poikkeuksetta kuollut sukupuuttoon. Sattumanvaraisesti toimiva luonto ei ole taho, jolla kannattaa luovuttaa sähköshokkivalta omassa elämässään.
Viimeiseksi Totuuden tien kulkijat voisivat pohtia Milgramin kokeen vaiheita omassa elämässään ja varsinkin lähestyessään ensimmäisen vaiheen loppua, eli vesikastetta. Ajattele nyt olevasi itse sekä sähköshokkien antaja että niiden vastaanottaja. Lyhyesti sanottuna: olet nyt itse kiduttamassa (eli kieltämässä) itseäsi ja tavoitteenasi on lopulta jopa (hetkellisesti) tappaa oma persoonasi. Mitä lähempänä olet itse päämäärää, sitä helpompaa sinun on huomata Milgramin kokeen vaiheiden toteutuneen viimeisten kuukausien aikana elämässäsi. Milgramin kokeen ennustama käyttäytyminen onkin siis lopulta kaksiteräinen miekka. Vaikka ihmisen oma, tiedostumaton mieli pitää useimpia ihmisiä elämässään unenkaltaisessa tilassa, joutuu lopulta jokainen perimmäiseen totuuteen tähtäävä sielu elämään todeksi nämä kokeen vaiheet – sitä on elämänsä kadottaminen. Älä siis jää elämän asiamieheksi, vaan ota siitä kokonaisvaltainen vastuu itsellesi.
