Sielun itsehavainnointia
Harjoituksen päämäärä on oppia tunnistamaan ja mallintamaan omaa yksilösielua silmienliikkeiden, ilmeiden ja muiden eleiden avulla. Harjoitus on hyvin yksinkertainen ja toimiva, mutta siihen liittyvät asiat tulee ensin oivaltaa, jotta harjoitus saadaan tuotua tietoiselle tasolle asti. Huomautus: harjoitus toimii oikeakätiselle keskivertoihmiselle tällaisenaan, mutta poikkeuksiakin on olemassa. Tällöin vastuu mallintaa nämä samat paikat silmiesi liikkeestä on sinulla itselläsi (tai myös avustajallasi, jos käytät sellaista). Sielunosat ja silmämallin kuvat löytyvät esimerkiksi tästä.
1. Sielunosat silmissä
- Jokaisen ihmisen sielun osat näkyvät pieninä silmienliikkeinä. Tämä tarkoittaa, että ihminen katsoo (lyhyen aikaa, tai pitkän aikaa) vasempaan yläkulmaan, kun hän käyttää muistiaan, ja vastaavasti hän katsoo oikeaan yläkulmaan käyttäessään luovuuttaan. Tämän lisäksi tunteet löytyvät oikeasta alakulmasta ja järki vanhempien ohjeiden kanssa vasemmasta alakulmasta.
- Jos silmät liikkuvat pääasiassa ylöspäin, on kyseessä ensisijaisesti visuaalinen ihminen, joka näkee kuvina asioita. Jos silmät pysyvät keskilinjassa, korvien tasolla, on kyseessä auditiivinen ihminen, joka kuulee ja kuuntelee hyvin tarkkaavaisesti. Ja alimpana silmien tasona on sitten tunnepitoinen ihminen, jolla asioiden kokeminen ja tunteminen on luonnollisin tapa toimia.
- Jos silmät liikkuvat paljon vasemmassa laidassa, on ihminen taipuvainen ajattelemaan asioita menneessä aikamuodossa, eli muistin ja järjen kautta. Toisaalta, jos silmät hakautuvat paljon oikeaan laitaan, pohtii ihminen asioita tulevaisuuden valossa, eli luovuuden ja tunteen kautta.
2. Harjoitus
- Kun sielun osat on ensin tiedostanut ja ehkä hieman oppinut ”tuntemaan”, milloin silmät liikkuvat minnekin päin, on itse harjoitus kohtuullisen helppo suorittaa. Tehtävänäsi on siis vain tarkkailla, miten silmäsi liikkuvat ajatellessasi ja havainnoidessasi asioita. Voit mallintaa silmien liikkeitä ainakin i) mietiskelyn lomassa, ii) rukouksen aikana, iii) normaalissa arjessa, sekä iv) kaikissa muissa tilanteissa.
- Erityisen vaikeaa, mutta myös palkitsevaa on yrittää mallintaa silmien liikkeitä yllättävien ja esimerkiksi vaikeita tunteita herättävien tapahtumien keskellä. Mitä useammin ja tiiviimmin jatkat tätä harjoitusta kohdaten aina erilaisia tilanteita, sen paremmin saat kasattua itsellesi tietoisuuteen kokonaiskuvaa siitä, miten juuri sinä toimit. Eli erityistä huomiota vaatii se fakta, että jokainen ihminen toimii omalla, persoonallisella tavallaan, ja hyvin harvoin tämä toiminta on samanlaista, kuin jonkin toisen ihmisen toiminta. Tällä harjoituksella harjoitellaan vastuunottamista omasta sielusta – aluksi ihan vain katsomalla ja ymmärtämällä, että juuri ihminen itse tekee kaikki asiat itselleen.
Esimerkki (kuka nyt puhuu oikeasti)
Voit huomata esimerkiksi jossain tilanteessa aina suuttuvasi ja samalla huomaat, että ennen tuota suuttumusta silmäsi käyvät vasemmassa alakulmassa, ja ikäänkuin saavat suuttumukselle oikeutuksen sieltä. Koska järkesi sijaitsee vasemmassa alakulmassa, on nyt aiheellista esittää itsellesi kysymys: ”Kuka nyt puhuu oikeasti?” Tällä tarkoitetaan sitä, että järkeesi on pääsääntöisesti tallentunut vanhempien ja muiden kasvattajien elämänohjeet, tai asiat, jotka olet itse itsellesi uskotellut (yliminä ja uskomukset). Järjentaso on pääsääntöisesti tiedostumaton, ja siksi näiden ”ohjeiden” vastustaminen on monesti ihmiselle hyvin vaikeaa. Jos siis suutut siitä, missä järjestyksessä astianpesukone täytetään tai siitä, miten imuroidaan ja mihin suuntaan kenkien tulee eteisessä olla, on hyvin mahdollista, ettet itse edes ole tuota mieltä, vaan ”joku muu” on sinuun iskostanut tämän ajatuksen. Samoin, jos olet itse mukana esimerkiksi pettämisessä, pettämisen salaamisessa tai vaikkapa erilaisissa varkauksissa, ja nämä tapahtumat eivät aiheuta sinussa oikeudenmukaisuuden kaipuuta ja tervettä järkeä puuttua asioihin, on jälleen aika kysyä itseltäsi: ”Kuka nyt puhuu oikeasti?”
Esimerkki (todellinen muisto vai ”hieman” paranneltu muisto)
Seuraavaksi pohditaan tieteellistä faktaa, että oikeastaan jokainen ihminen pyrkii muokkaamaan muistojaan itselleen edullisemmaksi, kuin ne todellisuudessa ovat. (Tämän vastakohta on tietysti ripustautua kaunaan ja katkeruuteen, jolloin myös suljetaan kaikki ”hyvät” muistikuvat näiden haluttujen ulkopuolelle.) Kun havainnoit itseäsi ja huomaat palauttavasi mieleen asioita, eli silmäsi liikkuvat vasemmalle ylös, pane merkille samalla, otatko muistot vastaan sellaisenaan, vai käyvätkö silmäsi esimerkiksi myös luovuudessa hakemassa hieman lisäpotkua. Vastaavasti voit pohtia, kuunteletko omia järjen sanojasi, jotta muisto menisi sopusointuun sen kanssa, mitä sinun mielestäsi olisi pitänyt tapahtua.
Periaatteessa tällainen omien ajatusten manipulointi, joka tapahtuu tietysti tiedostumattomassa mielessä, on oiva tapa selittää, miten ja miksi esimerkiksi narsismiin taipuvaiset ihmiset (eli kaikki ihmiset) kykenevät valehtelemaan ja oikeuttamaan omia toimiaan. Esimerkiksi kokonaisen väärintoimimisten ketjun voi saada alkuun jo varhaislapsuudessa, kun lapsi ensimmäisen kerran valehtelee ja oppii, että valheesta kiinnipitäminen hänelle hyödyllistä, ja kaikki uskovat sen. Tällaisen uskomuksen teho kantaa läpi koko elämän, aina siihen pisteeseen asti, kun se tietoisesti romutetaan jossain vaiheessa. Aika ei siis kultaa muistoja, vaan ihmisen tiedostumaton mieli vääristää muistoja, ja tätä vääristämistä vastaan toimii hätäensiapuna itsehavainnointi.
Esimerkki (miten masennat itsesi)
Jos ihminen ajautuu kohti masennusta, ei välttämättä ole aluksi lainkaan tarpeellista selvittää, miksi ja milloin tämä masennus on alkanut, vaan aluksi voidaan selvittää vain, miten ihminen on alkanut masentamaan itseään. Saatat huomata tarkkailemalla sielusi osia, että juuri ennen masentavia ajatuksia haet niihin voimaa muistoista, joita sitten värität järkeäsi käyttäen. Seuraavaksi liikutat silmäsi tunteeseen, joka nyt on ikävä lamauttava tunne, ja seuraavaksi oikein voimistat tunteen luovuuden kautta, jolloin et enää edes itse usko pärjääväsi sille. Tämä on lyhyesti sanottuna eräs tapa masentua.
Kun saat kartoitettua tämän ”sarjan tekoja”, voit myös murtaa kaavan. Jos siis huomaat, miten silmäsi liikkuvat tunteeseen, älä yksinkertaisesti päästä niitä sinne. Pakota itsesi katsomaan eri suuntaan. Tässä toimii vieläkin paremmin sellainen temppu, että luot itsellesi etukäteen jonkin positiivisen ja hauskan sarjan ajatuksia, ja sitten masennuksen alkumetreillä toteutatkin tämän silmienliikkeen masentaviin ajatuksiin johtavien silmäliikkeiden sijaan. Ymmärrätkö, kuinka helppoa ja yksinkertaista tämä on? Ainoa vaikeus tulee siinä kohtaa, kun tiedostumaton mieli saa sinut toimimaan automaattisesti, ja kuin unessa toteuttamaan haluamansa ajattelutavan. Mutta koska sinulla on tietoisuus, on sinulla myös kaikki tarvittavat voimavarat muuttaaksesi minkä tahansa ajattelumallin erilaiseksi. Kyse on vain oikeista tekniikoista ja riittävästä määrästä harjoittelua.
Lopulta, kun olet harjoituksen kautta oppinut hahmottamaan sielun osia ja niiden käyttämistä kaikissa toimissasi, voit laajentaa tarkkailua myös osaksi kehonkieltäsi. Mitkä eleet tulevat mukaan mihinkin tilanteeseen? Jos jalkasi vispaa paikoillaan, pohdi, mitä se tarkoittaa, mihin sielunosaan se yhdistyy. Entä, jos muutat jalanrytmiä, vaikkapa oikein hitaaksi? Saako tämä sinut yhtäkkiä rentoutumaan, ja jopa vaipumaan meditatiiviseen tilaan? Samoin, jos huomaat käyttäväsi käsiä paljon puhuessasi tai pohtiessasi asioita, voit kokeilla ”sitoa” kätesi selän taakse: mikä nyt on erilaista? Huomaatko, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen?
Jos Buddhalta tai Jeesukselta kysyttäisiin tällaisista toimenpiteistä, he sanoisivat, että rukous ja meditaatio auttavat aina. Kun siis omissa ajatuksissasi saat aikaan muutoksia tarkkaavaisuutesi ja viekkautesi ansiosta, on kyseessä periaatteessa aina onnistunut rukous. Jos rukoilet Jumalalta apua masennukseesi, Hän voi tottakai sinut armostaan parantaa. Paranemisen pysyvyyden takaamiseksi sinun on kuitenkin kyettävä luopumaan itsellesi haitallisista ajatustottumuksista ja vääristä teoista. Jos tätä luopumista ei tehdä armon yhteydessä, ajautuu ihminen viimeistään muutamassa vuodessa entistä pahempaan tilaan. Jumalan ensimmäinen armo antaa ihmiselle puhtaan pöydän aloittaa tietoisuuden harjoittelun, mutta lopulta se on juuri ihminen itse, joka ”joutuu” kaiken työn tekemään tavoitellessaan perimmäistä totuutta ja valaistumista. Tämä työ tehdään yksin itsensä kanssa, ei opettamalla sitä muille. Muiden opettamisen voi aloittaa sitten, kun omasta kaikkinäkevästä silmästä on otetta kuollut hirsi pois ja sinne on kasvanut tilalle elämänpuu.
