Psykologisesti eriytyminen (engl. differentiation of self) tarkoittaa lapsen siirtymistä pois kasvattajiensa välittömästä fyysisestä ja henkisestä läheisyydestä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun lapsi oppii tulemaan toimeen omillaan ja kyseenalaistamaan kasvattajiensa yliminän, eli maallisen etiikan ja järjen, hän kasvaa vanhemmistaan eriytyneeksi – aikuiseksi. Vaikka aikuistumisen prosessi kuulostaa yksinkertaiselta ja lähes kaikki ”aikuiset” ihmiset ajattelevat sen jo kohdallaan toteutuneen, tämä ei suinkaan ole asian todellinen laita. Valtaosa ihmisistä ei ole todellisuudessa eriytynyt vanhemmistaan, ainakaan yliminän- ja järjentasolla.

Perheterapeutti Murray Bowen on luonnehtinut eriytymiseen liittyen kolme selkeää vaihetta, joiden perusteella ihminen voi arvioida omaa prosessiaan (McBride, 2010). Ihminen on sitä pidemmällä eriytymisessä,

1) mitä vähemmän hän reagoi tunteella perheensä dynamiikkaan,

2) mitä objektiivisemmin hän kykenee havainnoimaan perhedynamiikkaa, ja

3) mitä tietoisempi hän on niistä ”myyteistä, kuvista, vääristymistä ja kolmiodraamoista”, joille hän on ollut lapsuudessaan sokea.

 

Esimerkki (eriytymisen vaiheita)

1) Jos isäsi ja äitisi (tai sisaruksesi) saavat sinut jatkuvasti suuttumaan, olet vielä hyvin vahvasti kiinni nuoruudessasi ja kasvu aikuiseksi on jostain syystä keskeytynyt. Todennäköisesti pyrit edelleen toteuttamaan kasvattajiesi mallia siitä, mikä on oikein ja väärin, sekä millainen on hyvä elämä. Saatat myös pyrkiä nimenomaan olemaan toteuttamatta vanhempien toivomuksia ja mallia, eli pidät sitä silti vertailukohtana. Oli mallisi kumpi tahansa, tämän seurauksena voi olla, että tunnet eläväsi jonkun toisen ihmisen elämää. Tässä suhteessa tunteesi onkin täysin totta.

2) Olet eriytymisen puolivälissä, jos pystyt jo havainnoimaan perhettäsi ilman, että tunteesi saavat sinusta otetta. Olet varmasti tässä vaiheessa jo huomannut, kuinka perheessäsi on tehty vääriä valintoja, etkä enää itse tue tällaista toimintaa omalla käyttäytymiselläsi.

3) Olet jo hyvin lähellä aikuisuutta, jos näet perheen valheiden viidakon läpi sen kaikessa karmeudessaan ja tietysti myös hienoudessaan. Tässä vaiheessa et siis myöskään anna esimerkiksi vihan sumentaa ajattelutapaasi joko-tai-malliin, vaan yksinkertaisesti puntaroit asioita ”totuuden punnuksilla”.

 

Pyhissä kirjoissa käsitellään tätä samaa aihetta varsinkin osana niin sanotun tulikasteen aikaa. Bhagavad Gitassa Arjuna huomaa yhtäkkiä taistelevansa omaa perhettään ja sukulaisiaan vastaan (esim. Luku I, säe 26). Raamatussa vastaavasti Jeesus opettaa, miten hän kääntää pojan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan (esim. Matteus 10:35). Tästä saadaankin tehtyä merkittävä johtopäätös: valaistunut ihminen on aikuinen. Hän ei ole enää sidottu kasvattajiinsa, eikä enää edes heidän henkiseen perimäänsä yliminän tasolla.

 

Aidon minuuden etsintä

Kirjassaan Aidon minuuden etsintä James F. Masterson kuvaa aidon minuuden olemusta allaolevien avainkohtien kautta (McBride, 2010, 190; M.D. Masterson, 1995). Avainkohdat on tummennettu, ja niiden jälkeen aikuistumiseen liittyvä kommentti kursivoitu, ja tämän jälkeen on vielä lisätty kommentti henkiseen evoluutioon ja totuuden tiehen liittyen normaalilla tekstillä (nämä henkisen tien virstanpylväät saattavat olla hyvinkin erilaisia verrattuna kursivoituun, psykologiseen kehitykseen).

Kyky kokea syvästi laaja tunteiden kirjo, olla elävä, iloinen, tarmokas, innoissaan ja spontaani. Annat itsellesi luvan tuntea kaikkia erilaisia tunteitasi ja huomaat niiden olevan osa sinua. Pääset tunteiden kanssa tasapainotilaan, jossa et ole tuntematta mitään esimerkiksi kieltämisen kautta, mutta et myöskään kiinnity enää mihinkään tunteeseen luullen sitä osaksi itseäsi.

Kyky odottaa asianmukaista erityiskohtelua. Olet oppinut arvostamaan itseäsi, uskot itseesi ja annat itsellesi tunnustusta ilman epävarmuutta. Opit irrottautumaan tarpeestasi odottaa ja saada erityiskohtelua – edes asianmukaista. Sen sijaan annat ja vaadit erityiskohtelua perimmäiselle totuudelle.

Kyky lähteä liikkeelle ja pitää kiinni unelmistaan. Tunnet itsesi niin hyvin, että tiedät millainen olet, tiedät mitä haluat ja mikä saa sinut onnelliseksi. Toimit myös näiden oivallustesi perusteella. Itsetuntemuksesi syvenee myös itsensä kieltämiseen ja pyhittymiseen, kun ymmärryksesi universaalista etiikasta kehittyy.

Vahva itsetunto. Olet huomannut oman ainutlaatuisuutesi, etkä enää tarvitse ulkoista vertailukohtaa tai mielipidettä arvostaaksesi itseäsi. Olet huomannut, että kaikki ihmiset ovat lopulta samanlaisia, etkä enää tarvitse mitään muuta vertailukohtaa kuin perimmäisen totuuden ja rakkauden.

Kyky huojentaa tuskallisia tunteita. Osaat hallita mieltäsi ja sitä kautta tunteitasikin. Ymmärrät, että jokainen ihminen kohtaa elämässään niin vaikeita kuin helppojakin kausia, jolloin myös tunteiden vaikeus ja helppous korostuu. Opit tunteiden vastakohtien kautta löytämään tasapainotiloja, joiden avulla pääset irti perinteisestä tavasta kokea tunteita, mutta silti kuitenkin koet niitä jatkuvasti.

Kyky tehdä sitoumuksia ja pitää niistä kiinni. Kun olet tehnyt oikeita valintoja, osaat sitoutua pitkäjänteiseen työskentelyyn tavoitteidesi eteen. Et myöskään välitä vastoinkäymisistä tai saamastasi kritiikistä matkan varrella. Kun olet etsinyt ja kohdannut perimmäisen totuuden, tulet kulkemaan koko Totuuden tien läpi, tapahtui mitä tahansa – toisinsanoen kestät loppuun asti.

Luovuus. Osaat keksiä tilanteisiin erilaisia näkökulmia ja ratkaisuja. Olet luonut itsestäsi persoonallisen. Luovut omasta persoonallisuudestasi ja henkilökohtaisesta luovuudestasi, jotta oppisit muistamaan ja ymmärtämään luomistyön käsitteen.

Läheisyys. Osaat ilmaista itseäsi läheistesi keskuudessa, etkä tunne hylätyksitulemisen pelkoa tai ahdistusta. Opit olemaan ”kotona” missä tahansa oletkin ja kenen tahansa kanssa oletkin tekemisissä. Nautit mitä suurimmissa määrin ”totuuden läheisyydestä” asioissa, keskusteluissa, ihmisissä ja ihmisten teoissa.

Kyky olla yksin. Osaat nauttia omasta seurastasi, eli et tarvitse enää aina muiden ihmisten seuraa tai sen korviketta, kuten alkoholia tai muita päihteitä. Hahmotat maailmaa ja elämää itsestäsi käsin. Nautit yksinäisyydestä, sillä silloin sinä voit olla perimmäisen totuuden lähellä sekä keskittyä kaikkein olennaisimpiin asioihin.

Minän jatkuvuus. Persoonasi ydin on todellinen ja muuttumaton elämänvaiheista ja koettelemuksista riippumatta. Taivaallinen minäsi ja Maallinen minäsi ovat päätyneet suureen rauhaan, eli olet valaistunut ihminen - vain valaistunut ”minä” on ikuinen.

 

Periaatteessa tätä ylläolevaa listaa voisi tulkita siten, että ensin on tapahduttava kursivoitu kohta, joka liittyy itsetuntemukseen. Tämän jälkeen, ja erityisesti vasta tämän jälkeen on mahdollista päästä seuraavaan vaiheeseen, eli itsensä kieltämiseen, jota koskevat viitteet ovat normaalilla tekstillä. Näiden kahden vaiheen yhteisvaikutus ja seuraus on siten lihavoitu teksti. Esimerkinomaisesti sanottuna: jotta ihmisellä voi olla ”Minän jatkuvuus”, on hänen ensin annettava kaikki valta omalle persoonalleen ja tunnettava itsensä. Tämän jälkeen hänen on opittava kieltämään itsensä ja annettava kaikki valta Jumalalle eli perimmäiselle totuudelle. Tällöin ihmiselle aukeaa mahdollisuus päästä suureen sisäiseen rauhaan, jonka seurauksena ihminen saa ”Minän jatkuvuuden”.

 

Pohdittavaa:

Näiden uusien tietojen valossa kysy itseltäsi, oletko eriytynyt aikuiseksi, vai onko prosessisi kesken? Missä kohtaa prosessia olet menossa ja miksi uskot olevasi juuri tuossa kohdassa? Mitä sinun pitäisi tehdä, jotta pääsisit prosessissa eteenpäin?

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest
Don't have an account yet? Register Now!

Sign in to your account

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).