Tunteiden herättäminen
Jotta tunteita voi oikeasti alkaa hallita tietoisen mielen avulla, tulee tunteet ensin herättää ja hyväksyä täydellisesti. Usein ihminen on kuolettanut, piilottanut ja siirtänyt syrjään kaikki tai useimmat vaikeiksi kokemansa tunteet. Tällainen alitajuinen temppu on kuitenkin katala ansa, sillä jokainen piilotettu tunne saa myös vastakohtansa menemään piiloon tai ylikorostumaan. Tällä tarkoitetaan sitä, että jos ihminen on ”piilottanut” pelkonsa, ei hän useinkaan tunne oikealla tavalla pelon vastakohtaa, eli vihaa. Ihminen, joka ”ei pelkää mitään”, voi olla näennäisesti vihaamatta mitään, tai hän voi olla hyvinkin aggressiivinen ja vihata vähän kaikkea. Samoin on surun- ja onnellisuudentunteen kanssa.
Tunteiden herääminen ei ala vaikeiden sosiaalisten tunteiden kautta, vaan perustunteiden, eli pelon, vihan, surun ja onnellisuuden kautta. Monet itämaiset opettajat ovat neuvoneet ihmisiä aloittamaan itsensä ja perimmäisen totuuden etsinnän juuri näistä tunteista. On harvinaista, että joku ihminen yhtäkkiä vain alkaisi tuntea kaikkia perustunteita yhtäaikaa ja terveellä tavalla. Usein tunteiden herättely tuleekin tehdä yksi kerrallaan ja kaikessa rauhassa – siinä ajassa, kuin tilanne sen vaatii.
Esimerkki (miksi tunteet ovat piilossa)
Miksi tunteet ovat piilossa? Koska ihminen itse tietämättään tai tietoisesti tukahduttaa ja hävittää tunteensa. Kun nuori ihminen esimerkiksi alkaa tuntea himoa vastakkaista tai samaa sukupuolta kohtaan, alkaa hän samaan aikaan hävetä ja tukkia tunteitaan. Tämä johtaa helposti ääripääkokemuksiin, esimerkiksi perusteettoman seksuaalisuuteen liittyvän häpeän, jonkin parafilian tai fetissin kehittymiseen. Samoin, jos lapsen kasvattajana on toiminut narsistinen vanhempi, on lapsen mieleen tullut vääristyneitä elämänohjeita, kuten ”aina pitää olla paras tai ei kannata edes yrittää”, sekä ”ansaitsen vain parasta” tai ”en ole minkään arvoinen”. Tämän lisäksi pessimisti roikkuu kiinni surussa ja optimisti on onnesta soikea. Jonkin fobian uhri on ottanut pelon tavakseen, ja melkein kaikkia asioita vihaava on juurtunut siihen itseensä. Näläntunteeseen kiinnittynyt ihminen on ylipainoinen tai jatkuvasti kiukkuinen, sekä seksuaaliviettiinsä sotkeutunut pettää ja juoksee irtosuhteiden perässä. Vaikka nämä esimerkit ovat kärjistettyjä (ja monesti syy tällaiseen käyttäytymiseen voi olla myös jokin muu), on jokainen tunne silti liiallisesti nautittuna, tai kokonaan kiellettynä, mielen tiedostumaton vankila. Siksi tunteita tulee tuntea ja niitä tulee osata hallita.
Evoluution ja luonnonvalinnan näkökulmasta ihmisen on edullisempaa kadottaa tai jopa kuolettaa tunteensa, kuin jäädä niiden vangiksi. Luolamiesten aikaan esimerkiksi aggressiivisuus oli hyvästä, kun mies vihan- ja himonsekaisena kolkkasi naisen ja kantoi hänet raiskattavaksi luolansa suojaan. Samoin pelkuruus saattoi pelastaa hengen, tai armoton viha ja toisen ihmisen tappaminen tuoda voiton taistelutilanteessa. Nyt, tuhansia vuosia myöhemmin järjentaso on mennyt yleisessä ihmiskunnan kehitysasteessa, varsinkin hyvinvointivaltioissa, selvästi tunnetason edelle. Tämä näkyy siinä, että ihmiset tottelevat valtioiden säätämiä lakeja ja yhteisöjen etikettisääntöjä. Tunteen- ja järjentasot ovat kuitenkin toisistaan erillisiä ja siksi on periaatteessa aivan ”luonnollista”, että niin monet ihmiset ovat järkeään seuraamalla (tai tietoisesti käyttämällä) kadottaneet yhteyden tunnemaailmaansa, tai ainakin, jossain vaiheessa elämäänsä kadottavat sen hetkellisesti.
Järjen hetkellinen ”voitto” tunteesta aiheuttaa seuraavan mielen ongelman, joka myös on jo tällä hetkellä näkyvissä, ellei koko ihmiskunnassa, varmasti ainakin länsimaissa. Lainsäädäntö sekä erilaiset auktoriteetit (kuten totuus ja säännöt) ovat menettäneet merkitystään, ja tilalle on tullut nautinnon ja onnellisuuden metsästäminen ja palvominen. Näin tunteet ovat tekemässä paluuta ihmisen elämään, mutta jos paluu tapahtuu tiedostumattomasti, se aiheuttaa entistä suurempia ongelmia.
Yllä kuvattiin, miten tunteet voivat kadota kokonaan tai kasvaa hallitsemattomiksi. Esimerkiksi narsistisen vanhemman aiheuttamat tunnevääristymät lapsessa koskettavat sekä uskomuksia että tunteita. On kuitenkin syytä ymmärtää, että esimerkiksi arvottomuudentunne saattaa poistua jo ihan pelkästään sillä, että suree menetetyn ”täydellisen lapsuuden” puolesta ja käsittelee siihen liittyvät vihantunteet narsistisia kasvattajiaan tai jotain muuta epäkohtaa kohtaan. Tällaisten prosessien vaikutukset ovat monesti hyvin kauaskantoisia, ja jos omaa mieltään ei tunne alkuunkaan, saattaa mieli luoda itsekseen erilaisia puolustusmekanismeja – näistä yksi esimerkki on juuri tämä tunteiden ”katoaminen”. Usein tunteiden häviämistä pyritään tukemaan erilaisilla rajoittavilla uskomuksilla, joita juuri edellä nostettiin esiin.
Toinen syy omien tunteiden tavoittamisen vaikeudelle löytyy ihmismielen rakenteesta. Mieli on rakentunut ajan saatossa sellaiseksi, että syvien, tiedostumattoman mielen ajatustasojen muuttaminen ja kontrollointi on varsin työlästä ja haastavaa puuhaa. Kuten ihmisen perimä, myös hänen koko persoonansa haluaa pysyä hengissä ja jatkaa sukua – siksi tiedostumaton mieli pyrkii säilyttämään valtiaan asemansa mielessä, eikä se edes pyri muuttumaan, ainakaan eettisempään suuntaan. Valaistumaton järjen- ja tunteenhallitsija, eli ego, pyrkii vain ja ainoastaan omaan hyvinvointiin, eli itsekkyyteen. Tämän vuoksi esimerkiksi omaan arvottomuudentunteeseen on hyvin vaikeaa päästä käsiksi, sillä tiedostumaton mieli (ego) ei halua, että näin tapahtuu. Jos ego antaisi ihmisen helposti tunnistaa ja hallita tunteitaan, olisi ego itse välittömässä vaarassa loukkaantua ja jopa menehtyä. Valitettava tilanne on siis se, että ihminen on tietämätön kokemustensa vanki, ja kaikki polut näihin kokemuksiin ovat kadoksissa, koska niihin liittyvät tunteet ovat kadoksissa.
Tunteiden herättämisessä ja hallinnassa on kyse samanlaisesta oivalluksesta, kuin koko sielun kanssa. Kukaan ihminen ei voi oppia hallitsemaan kokonaisuutta ”tuosta vain”, vaan ”suuri sota” pitää jakaa osiin, taisteluihin. Tunteiden kohdalla tämä tarkoittaa, että monimutkaiset sosiaaliset tunteet ja identiteettitason arvottomuus tulee saada tietoisen silmän alle, ja ensin on opiskeltava tunteiden perusteita. Tämä tapahtuu perustunteiden herättämisen kautta.
Esimerkki (tunteiden herättäminen)
Voit toteuttaa perustunteiden herättämisharjoituksen seuraavan kuukauden aikana. Pyhitä siis yksi kokonainen viikko kullekin perustunteelle. Voit aloittaa vaikkapa pelosta, jonka jälkeen siirryt vihan pariin. Kolmannella viikolla keskityt sitten suruun, ja viimeisellä viikolla nostat kaiken onnen päällimmäiseksi. Jotta harjoitus onnistuisi, sinun tulee ottaa esimerkiksi pari–kolme kertaa päivässä puoli tuntia aikaa, ja keskittyä työstämääsi tunteeseen koko tämä aika. Aloita tunteen herättely ääripääkokemusten kautta, eli sellaisten muistojen kautta, jotka ovat sinulla parhaiten mielessä. Milloin pelkäsit kaikkein eniten, tai tunsit suurinta vihaa? Pohdi myös itseksesi, mihin ikävuoteen asti sinulla oli luonnollinen ja avoin suhtautuminen näihin tunteisiin? Jos et ole esimerkiksi itkenyt kahteenkymmeneen vuoteen, niin ainakin pikkuvauvana sinä itkit – jotain on siis tässä välillä tapahtunut. Kun teet tällaisia tunteiden herättämisharjoituksia, niiden onnistumisen edellytyksenä on se, että sinä oikeasti saat tunteesi heräämään. Varmasti osaat itsekin arvioida sen, oletko onnistunut pelkäämään tai olemaan vihainen jostain.
Kun saat esimerkkiä seuraten tunteita heräämään itsessäsi, on kaikista tärkeintä, että otat ne kaikki vastaan, täydellisesti hyväksyen. Se ei haittaa, vaikka viha-viikolla yhtäkkiä tuntisitkin suurta armoa ja pelkoa, jotka pian muuttuisivat onnellisuudeksi tai surullisuudeksi. Mitä enemmän tunteet heräävät sinussa, sen helpommin ja nopeammin myös kaikki muut tunteet alkavat nousta pintaan. Kun tunteet nousevat pintaan, kannattaa harjoituksen vaiheita suorittaa niin paljon yksinäisyydessä, kuin vain voi. Vaikka vierelläsi olisi vain kaikkein luotettavimpia henkilöitä, saattavat silti sosiaaliset tunteesi (esim. häpeä) olla voimakkaampia kuin perustunteesi, ja tällöin tilanne muodostuu esteeksi tunteittesi virkoamiselle. Toivottavasti saat tilaa ja aikaa toteuttaa tämän vaiheen mahdollisimman perusteellisesti.
Kaikista suurin virhe, jonka tässä harjoituksessa ja omien tunteiden kanssa voi tehdä, on se, että hyppää tunteiden herättelyvaiheen ylitse ja vain ryhtyy hallitsemaan niitä. Tällainen tilanne on sama asia kuin shakin pelaaminen näkymätöntä vastustajaa vastaan, jolla on aina viisi siirtoa sinun yhtä siirtoasi vastaan.
Jos et ole varma siitä, ovatko sinun tunteesi hereillä vai nukkuvassa tilassa, ne ovat aivan varmasti nukkuvassa tilassa. Toisaalta, jos epäilet, että tunteesi voisivat olla hereillä, ovat ne siltikin todennäköisesti nukkuvassa tilassa. Saatat tunnistaa itsessäsi niin sanottuja lapsellisia piirteitä, eli suuria ilon ja surun hetkiä sekä mahdollisia vihanpurkauksia silloin tällöin, kun taas toisinaan pelkäät hetken jotain. Tällöin voi olla mahdollista, että tunteesi toimivat, kuten kuuluukin, mutta tällaisissa tapauksissa on taas vastaavasti vaarana jäädä kiinni johonkin tunteeseen. Tunteeseen kiinnittyminen on aivan yhtä huono tilanne, kuin kyvyttömyys tuntea kaikkia tunteita.
Esimerkki (surun vaiheet)
Tämä esimerkki on myös psykologisesti eräs merkittävä tulos. Suremisella ja toipumisella on olemassa selkeä runko. Suruprosessiksi voidaan nimittää tapahtumaketjua, jossa ihmisen mieli käy läpi seuraavat viisi vaihetta: 1) kieltäminen, 2) viha, 3) ”kaupankäynti”, 4) masennus, ja 5) hyväksyminen (Kübler-Ross, 1969). Surun vaiheet on hyvä olla tietoisessa mielessä, kun tunteita herätellään, sillä saman suruprosessin voi käydä läpi myös tunteisiin liittyen.
Joku voikin ajatella, ettei ainakaan hänellä voi olla mitään tunneongelmia (1). Ehkä sama henkilö voi jossain vaiheessa huomatakin kohtaavansa tunneongelmia, jolloin niiden ”aiheuttaja” voi saada viharyöpyn niskaansa (2). Jos ”aiheuttaja” on vaikkapa oma äiti tai isä (tai useimmiten ihminen itse), saattaa henkilö yrittää puolustaa heitä (tai itseään) mielessään, ja alkaa ikäänkuin käymään kauppaa siitä, miten tilannetta voisi parantaa ilman konkreettisia muutoksia (3). Lopulta, kun tämä kaupankäynti ei tietenkään onnistu, joutuu henkilö kohtaamaan todellisuuden, ja yleensä tämä vaihe ajaa mielen masennukseen (4). Masennuksen tehtävä on pysäyttää ihminen miettimään asiaa perinpohjin, jotta lopulta tilanteen (eli totuuden) voi rehellisesti hyväksyä, ja jatkaa elämää eteenpäin muuttuneena ihmisenä (5).
Loppuhuomautuksena todetaan, että Totuuden tiellä tämän saman suruprosessin kokee oman tahdon ja persoonan kuolemiseen liittyen. Tähän liittyy myös pyhien kirjojen symboli ”surijat”, kuten itkevät ja valittavat naiset Jeesuksen haudalla sekä egyptiläisen taruston faaraon palkatut surijat.
