Rakkauden ritarikunnassa elämä ja elävä ovat täysin eri asioita. Rakkauden ritari muistaa nuorena miehenä, miten hän rakastui elämään ja sen tarjoamiin maallisiin houkutuksiin. Tuolloin ritari, kuten kaikki muutkin ihmiset, ajautui pois henkisestä alkuperästään. Aine voitti.

Rakkauden ritari yritti jo kouluaikoinaan ymmärtää elämän salaisuutta. Hän usein pohti ennen nukahtamista, mitä on laajenevan maailmankaikkeuden vieressä, siinä kohtaa, missä ei vielä pitäisi olla mitään. Lapsi pohti myös, kuka loi Jumalan, ja että onko olemassa ensimmäistä syytä.

Myöhemmin rakkauden ritari muistaa noviisiaikana pohtineen, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, ja että miksi jotkut saavat huumausaineista ja hukkumisesta samanlaisia kokemuksia? Miksi hetkellisesti kuolleet kuvaavat asioita, kuten uskonnollisen herätyksen saaneet ja uudelleensyntymän kokeneet?

Kesken koulutuksensa ritari oli myöhemmin oppinut erottamaan elämän elävästä. Ritarille oli näyssä paljastunut elämä, joka on ikuista. Sellaista, joka on aina ollut. Näin ritari ymmärsi syvällä sielussaan, ettei hän koskaan ollutkaan ollut elämän pauloissa, vaan elävän.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).