Rakkauden ritarikunnassa tunnustetaan terveen silmän ajatonta viisautta. Myös rakkauden ritari on oppinut tuntemaan kaksi sisäistä maailmaansa.

Joku elää sisäistä maailmaansa kehon hermoston kautta, kun taas toinen elää sitä mielensä aikajanan kautta. Lähtökohtaisesti nämä ihmiset ovat keskenään hyvin erilaisia, kuten projektori ja videofilmi. Kumpikaan heistä ei kuitenkaan ole oikeassa tai väärässä, heidän tapansa olla on vain erilainen. He ovat omissa maailmoissaan lähes niin eri tavoin, ettei toinen meinaa edes tunnistaa toisen tapaa olla. Jokin siinä kuitenkin kiehtoo: miten toinen voi olla tuollainen, kun itse on tällainen.

Jos näistä ihmisistä toinen alkaisi kirjoittaa henkistä opetusta ylös, ja toinen lukisi ja toteuttaisi sitä omassa elämässään, saisi tämä oppilas parhaimmillaan ne opit, joita hän on jo muutenkin toteuttanut koko elämänsä ajan. Noviisin tulisikin osata tulkita lukemaansa niin erikoisesti, että hän tekisi kaiken päinvastoin kuin kerrotaan. Jos ohjeissa lukisi esimerkiksi liiku, tulisi noviisin vain olla paikoillaan. Ja jos ohjeissa lukisi ole vain paikoillaan, tulisi noviisin liikkua melko paljon.

Hän, jolla hermosto toimii ja on terve, hyvin usein hänen mielensilmänsä on kiinni. Mutta aivan yhtä usein on, että:

Hän, jolla mielensilmä on auki ja toimii, hyvin usein hänen hermostonsa on kiinni ja sairas. Harvinaisempaa herkkua on sielu, jolla on terve silmä. Terve silmä näkee filmikelan ja projektorin lisäksi myös elokuvan.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).