Rakkauden ritari on huomannut, ettei itsekkyyden käärmeelle riitä mikään. Vaikka käärme olisi hiljaa piilossa ja se sitä kautta pystyisi ikuisesti hallitsemaan noviisin sielua, ei käärme voi itselleen mitään, vaan sen on pakko nostaa aika ajoin päänsä esiin.

Jos käärmeen vallassa oleva noviisi on ritareiden kanssa eri mieltä jostain asiasta, hänelle ei riitä oma mielipide, vaan sen tueksi tarvitaan toimia. Käärmeen vallassa oleva noviisi kuin pakotettuna ottaa yhteyttä toisiin noviiseihin ja pyrkii muodostamaan heistä liittolaisia. Jos kuppikunta saadaan perustettua, alkaa käärmeen vallassa oleva noviisi pikku hiljaa syöttää valheita kahvipöytäkeskusteluiden lomassa. Näin käärme alkaa vallata tilaa myös toisen noviisin sisällä. Käärme kuitenkin kuolee heti, jos se jää kiinni, ja siksi sen on pakko toimia salassa. Ja sen se muistaa, ja siksi se myös kertoo siitä, että asiat tulee pitää salassa.

Jos käärmeen vallassa olevalle noviisille ei tule liittolaisia, on noviisin hetkellisesti pakko karkottaa itsensä pois ritareiden luota. Ja tämä onkin oikea teko – käärmeen kuuluukin nousta erämaassa, yksinolossa. Käärme on kuitenkin ovela. Kun noviisi jää yksin, itsensä tai muiden karkottamana, käärme nostaa päänsä hieman eri tavalla. Käärme kokeilee saada noviisin sisäiseen ansaan. Käärme kuiskii mahdollisuuden olevan jo ohitse, tai ettei noviisi voisi itse koskaan tulla ritariksi. Osaamattomuus. Mahdottomuus. Se meni jo. Vielä ei ole sen aika. Käärmeellä on monta syytä ja tarinaa. Mutta lopulta sillä on vain yksi pää. Ja se pää nousee vielä kerran.

Käärme nostaa viimeisen kerran päätään ja ottaa nyt kaikkein hellyttävimmän ja suloisimman muodon. Käärmeen pää nousee noviisin kaikkein rakkaimpana asiana tai ilmiönä. Käärme voi olla isä tai äiti, veli tai sisko, se voi olla lapsuuden koira tai söpö veikeä ilme kasvoilla. Eihän mikään noin söpö voi olla paha, eihän?

Tarpeeksi kärsittyään noviisi ymmärtää päätä nostavan käärmeen välttämättömyyden ja samalla totuuden miekka nousee. Käärmeen pää katkeaa. Ritariksi heräävä noviisi sanoo itsekseen: kuivetu ja kuole, sinä vääränhedelmän puu.

Silloin kannon kyljestä puhkeaa esiin uusi elämä. Tähän vesaan ei hakata pilkkaa.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).