Rakkauden ritarikunta kokoontuu välillä symposiumiin. Ritarikunnan tiloissa ei ole neliskulmaista pöytää, sillä silloin joku joutuisi istumaan pöydän päässä. He, joilla on ollut valta, ovat siitä ilomielin luopuneet – ja vain siksi ritarikunnassa on tullut aito tarve pyöreälle pöydälle. Pyöreässä pöydässä ei ole päätä, vaan pyöreä pöytä on pää. Siksi rakkauden ritarikunta kokoontuu pyöreän pöydän äärelle, se on heidän kaikkien yhteinen pää.

Symposiumiin saavuttaessa ritarit jättävät palavat miekkansa narikkaan, ja sammuttavat valonkilpensä. Kasvosuojusten takaa paljastuu suloisia silmäpareja, pyhyyteen luottavia sieluja. Keskenään ritarit jakavat kaiken: sotasaaliinsa, taisteluretkiensä opetukset ja koettelemukset. Lopulta ritarit jopa paljastavat toisilleen syvät sielunhaavansa. Haavat ovat niin arkoja, että pienikin epäluottamus voisi saada uuden trauman aikaiseksi. Onneksi rakkauden ritarikunta kokoontuu pyöreän pöydän ääreen.

Pyöreän pöydän ympärillä jokainen ritari näkee kaikki sisaruksensa. Tasa-arvon on paljon helpompi toteutua, jos jokaisella on yhteys toisiinsa, eikä turhia viestintuojia pyöri välissä. Pyöreässä pöydässä näkyvyys siis kattaa koko 360 astetta, ja joskus jopa viisi astetta enemmänkin.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).