Rakkauden ritarikunta on satunnainen. Yhtenä päivänä ritari mietiskeli aivan tavallista kukkakärpästä. Kärpänen noudattaa hyvin hienovaraisessa lentoradassaan Jumalan tahdonmukaista satunnaisuutta, ja siksi nopealiikkeistä kärpästä on hyvin vaikea napata lennosta kiinni. Ritari pohti joskus jahdanneensa kärpästä pitkän tovin – niin kauan, että alkoi sataa. Silloin ritari muisti, miten myös sää on alistunut Jumalan satunnaisuuden alaisuuteen. Sään mietiskely sai ritarin nöyrtymään Jumalan mahdin edessä, jos sää on satunnainen, ritari ei voi koskaan unohtaa huomisen myrskyn mahdollisuutta.

Rakkauden ritarikunta on satunnainen – se on osa elämän mysteeriä. Vain järjestystä janoavat eivät näe Jumalaa kaaoksessa, aivan kuten kaaosta kurkottelevat eivät tunne jumalaista järjestystä. Matemaatikot yrittävät ymmärtää satunnaisuutta todennäköisyyslaskennan avulla, ja fyysikot kaaosteorioiden kautta. Rakkauden ritari kuitenkin erottaa ajatuksissaan totuuden ja mysteerin toisistaan. Paraskaan teoria ei kykene selittämään Jumalan mysteeriä, sillä sen juuret saavat ravintonsa satunnaisuuden valtamerestä.

Rakkauden ritari on oppinut lähestymään satunnaisuutta itsensä unohtamisen kautta. Aina kun ritari on unohtanut omat mahdollisuutensa ja erityisen talenttinsa, on ritarille yhtäkkisesti avautunut uusi ovi. Muutoksen ovi on pysynyt piilossa niin kauan, kuin ritari on luullut olevansa jotain tiettyä. Siksi ritari on välillä luopunut fantasioistaan, ja näin hänen luovuutensa on auennut. Ritari on myös luopunut omasta mielikuvituksestaan, ja tuolloin taide on avannut ovensa. Jos ritari on liian pitkään syönyt samaa ruokaa, samaan aikaan päivästä, välillä hän tarkoituksella sekoittaa pakkaa.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).