Kolme tietoisuuden ja rakkauden tasoa

 

Mitään ei voi rakastaa tai vihata ennen kuin sen on ensin ymmärtänyt.
Leonardo da Vinci

 

Mitä sinä arvelet Leonardon sanoista? Voitko todella rakastaa muukalaista tai edes naapuriasi, jos et tunne tai ymmärrä häntä? Entä sitten Jumala, voitko rakastaa tai vihata Jumalaa ilman syvällisempää ymmärrystä Hänestä? Ja sitten se vaikein asia: voitko rakastaa tai vihata itseäsi, jos et ole opetellut tuntemaan ja ymmärtämään itseäsi?

Tässä esseessä pohditaan, mitä eroja on itsensä, ihmiskunnan ja Jumalan rakastamisessa. Lopulta huomataan, että vastaus sukeltaa suoraan sydämen ja sielun ytimeen.

Sielun ja tietoisuuden kehittymisen tasot

Tässä ehdotetaan, että jokaisen sielun kehittymistä voidaan mitata rakkauden eri tyypeillä. Tämä tarkoittaa, että sen perusteella ketä ihminen rakastaa, määräytyy myös hänen Sielunsa tietoisuusaste.

0. Ei rakasta ketään tai mitään.

1. Itsensä rakastaminen on persoonallista.

2. Ihmiskunnan rakastaminen on kollektiivista.

3. Jumalan rakastaminen on universaalia.

∞. Rakastaa tietoisesti kaikkia ja kaikkea.

Kun ihmisen sielu kehittyy ja tulee yhä tietoisemmaksi, se ei voi vain hypätä eri tasojen ylitse. Jotta ihminen voi rakastaa Jumalaa koko sydämestään, tulee hänen ensin rakastaa koko ihmiskuntaa, eli joukkoa ihmisiä, joilla kaikilla on samanlainen sielunrakenne. Olemmehan kaikki potentiaalisia Jumalan kuvia. Samoin jotta ihminen voi rakastaa koko ihmiskuntaa, tulee sielulla olla ensin hyvä itsetunto. Jos sielu on edelleen kytköksissä sen sisäiseen narsismiin, on sielu vielä usein mustasukkainen, kateellinen, peloissaan, vihainen, himon ja onnellisuuden perässäjuokseva jne. Jotta ihminen voi siis rakastaa koko ihmiskuntaa, ilman ennakkoluuloja tai -asenteita, tulee hänen ensiksi rakastaa itseään – niin paljon ja niin kauan kuin se ottaakaan. Näin Sydän ja Sielu toimivat.

Mistä tiedän millä tietoisuudentasolla olen juuri nyt?

Annan sinulle vastaukseksi Facebook-vertauskuvan, LOL. Jos ihminen postittaa pääasiassa asioita ja kuvia vain hänestä itsestään, on hän hyvin todennäköisesti ensimmäisessä vaiheessa. Ensimmäisen vaiheen tunnistaa myös siitä, jos ajatukset ja huolenaiheet liittyvät vain omaan toimeentuloon ja perheeseen sekä läheisiin ystäviin ja häntä itseänsä muistuttaviin ihmisiin. Vastaavasti jos joku ihminen postailee jatkuvalla syötöllä ajatuksia ihmiskunnasta, viisaista ajattelijoista ja yleispätevästä tiedosta, saattaa hän olla etenemässä kohti ensimmäiseen vaiheen loppua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että sielu olisi jo toisessa vaiheessa – toinen vaihe on harvinainen. Useimmiten ihmiset rakastavat itseänsä vain rationaalisella ja emotionaalisella tasolla. Siksi sielut ihannoivat omia fyysisiä saavutuksia ja oman mielen tuottamia ajatuksia. Tämä ei kuitenkaan ole tervettä rakkautta, vaan sielun sairastuttavaa rakkautta. Tämä rakkaus on lähtöisin egosta ja sielun tulee tosissaan ponnistella päästäkseen siitä irti.

Todellinen, parantava rakkaus on paljon enemmän. Se on rakkautta, joka on olemassa ilman mitään syytä. Ajattele: sinä olet tärkeä ja arvokas riippumatta siitä, mitä olet tehnyt tai saavuttanut. Todellinen rakkaus ei tuomitse sinua tai anna sinulle arvosanoja. Todellinen rakkaus pysyy muuttumattomana, vaikka sinulta vietäisiin kaikki muut asiat pois. Todellinen rakkaus ilmestyy sielulle yleensä yksinäisyydessä, kun sitä rukoilee täydestä sydämestä. Joku kutsuu tätä rakkautta ”Jumalaksi” tai ”Pyhäksi Hengeksi”, kun taas joku toinen puhuu ”kauniista muukalaisesta” tai ”armontuoneista ihmisistä”. Valituilla sanoilla ei ole merkitystä, sillä oikea rakkaus parantaa ja kastaa sinut armolla joka tapauksessa. Näin todellinen usko herää sydämessä, ja näin sielut saavat henkilökohtaisia elämäntehtäviä ja -tarkoituksia.

Kun henkilö tosissaan siirtyy ensimmäiseltä tasolta toiselle tasolle, on hyvinkin mahdollista, ettei hän enää ole lainkaan Facebookissa. Tämän vuoksi toisen tason voi joskus tunnistaa vain keskustelemalla kyseisen sielun kanssa kasvotusten, IRL. Jossain vaiheessa tämäkin sielu sitten palaa Facebookiin ja alkaa taas postata. Tämä vaihe kertoo suuremmalle yleisöllekin, että missä mennään – astuiko sielu todella toiseen vaiheeseen. Jos henkilö nyt kirjoittelee ihmiskunnasta, suurista ajattelijoista jne., mutta enää hän ei ole etäisen oloinen sitaattien kanssa, vaan pikemminkin vaikuttaa siltä kuin sielu ymmärtäisi näitä ajattomia ajatuksia kuin omiaan, niin saattaa olla, että sielu on ”uudelleensyntymänsä” kautta saavuttanut yhteyden koko ihmiskuntaan. Tähän vaiheeseen liittyy myös enenevä tarve rukoilla ventovieraiden ja koko ihmiskunnan puolesta, jota nyt voidaan nimittää ”Äiti-maaksi” tai ”Taivaan Isäksi”. Toisaalta toisen vaiheen sielu saa jo ”tietoa” ja ymmärtää paremmin ”perimmäistä totuutta”. Näin sielu on astunut ulos siitä pienestä pisteestä, jota hän aiemmin epäili totuudeksi. Totuus on nyt paljon suurempi kuin aikaisemmin ja se koskettaa koko ihmiskuntaa tai jopa koko maailmankaikkeutta.

Oikeastaan ainoa ero toisen ja kolmannen, viimeisen tason välillä on se, että onko sielu täyttänyt oman tarkoituksensa. Normaalisti sielu tulee tietoiseksi omasta tarkoituksestaan ensimmäisen vaiheen lopussa / toisen vaiheen alussa. Jos sielu kykenee sitten muistamaan tämän todellisen tarkoituksensa ja toteuttaa sen toisessa vaiheessa, aukeaa kolmas vaihe kuin itsestään. Valitettavan usein kolmatta vaihetta ei kuitenkaan tule, sillä sielu yrittää opettaa ja parantaa kaikkia muita ihmisiä paitsi itseään. Tämän vuoksi on ensisijaisen tärkeää muistaa: jos oma persoonallinen tehtävä on ”opettaa”, tulee sielun ennen kaikkea ”opettaa itseään”, ja vastaavasti jos persoonallinen tehtävä on ”parantaa”, tulee sielun ennen muuta ”parantaa itsensä”. Ehkä sielun kannattaakin miettiä ennen kuin seuraa sisältään kumpuavaa, pakottavaa tarvetta opettaa ja parantaa muita, että olisiko tämä ”oppitunti” sittenkin tarkoitettu hänelle itselleen.

Kenenkään sielun tarkoitus ei ole itsensä lisäksi pakottaa ketään muita ihmisiä oppimaan tai paranemaan. Jos edelleen toisessa vaiheessa oleva sielu palaa Facebookiin liian aikaisin, nappaa symbolinen vihreä leijona hänestä otteen. Vihreä leijona on egon suurinta salakavalaa voimaa. Se hyökkää sitä puhdasta voimaa vastaan, joka antaa sieluille kyvyn parantaa ja opettaa. Vihreä leijona yrittää tuhota ja heikentää tätä Jumalan puhdasta voimaa neuvomalla sielua työskentelemään itsensä ulkopuolella (opettamalla ja parantamalla muita), ja saadakseen itselleen mainetta ja taloudellista hyötyä. Pysähdy. Ole kotvanen juuri tässä paikassa, tässä hetkessä. Oletko sinä toteuttanut ja saattanut loppuun sinun oman tehtävän ja tarkoituksen, vai oletko alkanut ristiretkeläiseksi? Jos (sielu ja) sinä olet valmis kolmanteen vaiheeseen, asiat kyllä tapahtuvat juuri kuten ne tapahtuvat. Jos tässä vaiheessa Facebook on edelleen osa elämääsi, se on. Ja jos sen aika on tullut poistua, niin käy. Ja jos sinä vielä palaat sinne, niin tapahtuu ja hyvä niin. Enää ei ole kyse sinun tahdostasi ja haluistasi – kyse on Jumalan ja totuuden tahdosta, kokonaisvaltaisesti.

Tässä tahdossa sinä olet Kaikki ja Ei-mitään, ja siksi ykseys saavutetaan. Tämä ykseys on perimmäinen totuus, ja se on kaikista asioista ainoa ilman vastakohtaa – se on aito rakkaus.

Kolme erilaista rakkautta johtaa ykseyteen Jumalan kanssa

Kun rakastat itseäsi, sinä paranet. Parantuminen johtaa Uskoon. Kun sinulla on todellinen Usko, sinä ymmärrät, ettet ole lainkaan parempi tai huonompi kuin muut ihmiset. Usko johtaa sinut kollektiiviseen näkökulmaan, ihmiskuntaan.

Kun rakastat koko ihmiskuntaa (kaikkia naapureitasi ja muukalaisia), saavutat Yhteyden sen kanssa. Tämä Yhteys antaa sinulle uuden Toivon elämääsi – Toivon Jumalan, Totuuden ja Rakkauden löytämisen mahdollisuudesta.

Kun rakastat Jumalaa koko Sydämestäsi ja Sielustasi, Jumala rakastaa sinua takaisin – juuri kuten Isä rakastaa lapsiaan. Tämä saman perheen tuoma Ykseys johtaa pysyvään ja varauksettomaan Rakkauteen.

Todellinen rakkaus ei ole persoonallista, eikä edes kollektiivista, vaan universaalia. Se on kuitenkin vain unelmaa, jos sielu ei ensin rakasta koko ihmiskuntaa, ja ennen kaikkea itseänsä. Ajattele tätä hetki: parasta, mitä sinä voit tehdä Jumalalle ja koko ihmiskunnalle, on rakastaa itseäsi. Todellinen totuuden tie ei johda Intiaan, Jerusalemiin, Mekkaan, tai muinaisiin, tuleviin tai kaukaisiin kulttuureihin, vaan se johtaa sinuun itseesi, omaan sieluusi. Sinä olet jo perillä! Herää rakastamaan itseäsi! Jos et voi, yritä enemmän. Se on mahdollista, sinäkin pystyt siihen ja olet sen arvoinen.

Raamatullinen viittaus

Toinen lähestymistapa tähän samaan asiaan saadaan Jeesuksen suorasta opetuksesta (Kysymys Suurimmasta Käskystä, Matteus 22:34-40):

 

Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?" Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."

 

Näetkö jo mihin tämä johtaa?

1) Rakasta Jumalaasi,

2) Rakasta Lähimmäistäsi (= Ihmiskuntaa), 

3) niin kuin Itseäsi.

Mitä enemmän sinä rakastat itseäsi, eli omaa sieluasi, sen enemmän sinä rakastat myös koko ihmiskuntaa ja Jumalaa. Jos sinä et rakasta itseäsi (potentiaalista Jumalan kuvaa), miksi sinä rakastaisit ihmiskuntaakaan (joka koostuu sinunlaisista ihmisistä, potentiaalisista Jumalan kuvista), tai miksi sinä rakastaisit Jumalaakaan, jonka kuvaksi sinä voisit tulla?

• Edellinen