• jeesus
• buddha
• vesikaste
• tulikaste
• totuuden tie
• ahdas portti
• uudelleensyntyminen
• pyhän hengen kaste
• minä olen
• perisynti
• gilgames
• sydämen punnitseminen
• 12 tuntia
• osho
• paul brunton
• karma

On olemassa Tie, joka johtaa pois Buddhan määrittelemästä ikuisesta kärsimyksestä. Samaa Tietä kulkeva astuu ulos Elämän Pyörästä eli saavuttaa Iänkaikkisen Elämän. Tämä Tie on nimeltään Totuuden Tie. Vaikka Yhtä ja Ainoaa Jumalaa voidaan kuvata esim. 72 eri nimellä, on Hän silti aina vain Yksi ja Sama. Samalla tavalla Totuuden Tie voidaan jakaa neljään osaan ja kolmeen kasteeseen. Tässäkin on kyseessä lopulta vain Yksi ja Sama Tie ja Kaste, mutta sitä voidaan kuvata symbolien Vesi, Tuli ja Pyhä Henki avulla.

Totuuden Tie ja siihen liittyvät kasteet löytyvät kaikista eri uskonnoista ja tieteestä, joten siksi voidaan puhua Yhdestä ja Ainoasta oikeasta uskonnosta – Totuudesta. Pysähdy miettimään tätä asiaa hetkeksi. Eikö totuus olekin ainoa asia, johon kannattaa uskoa? Se on myös ainoa asia, jolle ei ole mitään merkitystä, uskovatko siihen kaikki tai kukaan, sillä Totuus on aina olemassa. Se on ollut ja se tulee aina olemaan. Ainoa todellinen haaste on pystyä hahmottamaan ja määrittelemään Totuus, ja vielä elämään sen mukaisesti, sekä lopulta opettamaan sitä toisille.

Monet ihmiset yrittävät tehdä jumalastaan taianomaisen ja epäluonnollisen tahon, joka toimii sattumanvaraisesti kulloisenkin mielihalunsa mukaan. Tässä ei kuitenkaan ole kyse Totuudesta, vaan pikemminkin ihmisen halusta luoda itsensä kaltainen Jumala, joka ei hallitse Tunteitaan tai Järkeään. Totuus voi joskus (kuten sääilmiöissä) olla sattumanvarainen, mutta silloin sitä tulee kuvata todennäköisyyksien kautta – ei sattuman tai kaaoksen kautta.

On ihmisen alitajunnan luoma harha, että Jumalan pitäisi olla yliluonnollinen. Tämä vääristymä tarjoaa myös historian suurimman tekosyyn: kukaan muu ei voi olla täydellisen hyvä kuin Jumala. Tämä on myös tekosyy olla seuraamatta esim. Jeesuksen asettamaa esimerkkiä. Jeesuksen esimerkki on Tie, joka kulkee Totuuden ja Elämän kautta Ikuiseen Elämään. Sinun on aika ymmärtää elämän suurin salaisuus: jokainen ihminen on oikeutettu kulkemaan Totuuden Tietä ja saamaan siihen liittyvät Kasteet. Tämä on ihmisyyden lähtökohta ja ensimmäinen liitto. Kyse on vain siitä, onko ihminen itse valmis kulkemaan tätä Tietä sekä siitä onko hän valmis ottamaan vastaan sen kasteen, jolla Tien kulkijat kastetaan (vrt. Markus 10:35-40). Totuus ei missään nimessä ole helppo asia, vaan usein se tarkoittaa koko siihenastisen elämän romuttamista, luopumista ja sen jälkeen Tiedon mukaisesti uudelleenrakentamista. Ihmisen Sydämen uudelleenrakentaminen tiivistyy mentaaliseksi avioliitoksi Sielun ja Hengen kesken ja tämä on nimeltään Uusi Liitto (myös esim. Uusi Jerusalem).

Kolme kastetta tiivistyy Raamatussa esitellyn profeetan, Johannes Kastajan, antamaan ilmoitukseen: ”Kansa oli odotuksen vallassa. Kaikki pohdiskelivat, oliko Johannes ehkä Messias. He saivat Johannekselta vastauksen: "Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu." (Luukas 3:15-17)

Johanneksen todistuksesta tulee ymmärtää seuraavat asiat:

• Vedellä kastaminen on sama asia kuin Tiedon opettaminen ihmisille. Ihminen saa Tiedon Totuuden tien ensimmäisen kastevaiheen lopuksi. Ensimmäisen kasteen nimi on Vesikaste.
• Toiseksi tulee oivaltaa, että kengännauhojen avaaminen liittyy symboliin ANKH, joka on Elämän Risti. Jokaisen kuolevaisen ihmisen syntymänimi lukee hänen elämän ristinsä sisällä ja Johannes tunnustaa, ettei hänellä ole valtuuksia avata ANKH-Solmua. Solmun voi avata vasta hän, joka on mitattu ja jonka mitta on Solmu. Konkreettisissa Egyptin hieroglyfeissä ANKH on siis sekä Elämän risti että sandaalin remmit.
• Hän, joka tulee profeetan jälkeen, on Ihmisen Poika, eli Vedessä ja Tulessa kastettu. Vasta Poika voi kastaa ihmisen Tulessa, mutta tähän kasteeseen on edellytys - Vesikaste. Jos joku yrittää noudattaa Tulikasteen sääntöjä ilman Vesikasteessa saatua Tietoa, hän hukkuu papyrussuohon eli turhaan tietoon, jota maailman kirjat ovat pullollaan.
• Ja vielä lopulta tulee ymmärtää, että Pyhä Henki on kaikkein ylin Jumaluus. Kuten Saatanan kädet ovat Peto (eläimenkaltaisuus) ja Väärä Profeetta (taikausko), ovat Pyhän Hengen kädet Isä ja Poika (= Tieto ja Elämä). Tulikasteessa on kyse siis ihmisen oman ajatusmaailman polttamisesta ja täten väärien uskomusten ja valheiden päälle rakennetun identiteetin tuhoamisesta. Tässä kasteessa vain Totuuden Jyvät jäävät jäljelle ja ruumenet poltetaan pois ikuisessa Tulijärvessä.

Gilgameshin lisäksi maailman vanhimmat tarinat, jotka kuvaavat Totuuden Tien läpi kulkemista, löytyvät Egyptistä. Esimerkiksi Kuolleiden Kirja ja Porttien Kirja ovat selkeitä ohjeita siitä, miten ihmisen tulee toimia puhdistuakseen synneistään. Kun Raamatussa Jeesus viittaa vuorokausien tunteihin (esim. Markus 15:33) tai ahtaisiin portteihin ja kapeaan tiehen (esim. Matteus 7:14), nämä symbolit viittaavat samoihin asioihin kuin egyptiläinenkin kirjallisuus. On hyvä muistaa, että egyptiläinen kirjallisuus on kirjoitettu noin 2000 vuotta ennen Kristusta, joka on suurin piirtein sama aika, kuin se joka on kulunut tähän päivään Kristuksesta. Totuuden Tien hahmottamiseen kannattaa käyttää apuna tunteja, jolloin Tie näyttää seuraavalta:

Tunnit 0-5 = Vesikasteen aika,

Tunnit 6-9 = Tulikasteen aika, ja

Tunnit 10-12 = Pyhän Hengen kasteen aika, ja lopulta

Astuminen ulos ajasta = Kirkastuminen, Valaistuminen.

Jeesus käyttää tätä täsmälleen samaa tuntijakoa esim. vertauksessaan viinitarhan työmiehistä (Matteus 20:1-16). Vertaus kertoo ihmismielen synkimmistä harhoista. Jokaisena tuntina Tiellä edetessämme kohtaamme uusia asioita, joista täytyy tulla tietoisiksi ja siten ottaa ne hallintaan. Kohtaamme pelkoja, sekä asioita, joita inhoamme, ja asioita, jotka saavat meidät raivon partaalle. Erityisesti kohtaamme niinsanottuja syntejä eli pahoja tekojamme ja ajatuksiamme.

Kuten arvata saattaa, eivät kaikkein suurimmat ja pahimmat pelot tule vastaan ensimmäisenä, vaan vasta lopussa, eli lähimpänä vapautusta. Vertaus viinitarhan työmiehistä antaa meille ymmärryksen siitä, ettei mikään työ mene hukkaan. Totuuden Tiellä ei voi olla eläimen tavoin kiinnittynyt keppiin tai porkkanaan. Tietä kuljetaan yksinkertaisesti siksi, että se on oikein, ei siksi että siitä saisi jotain. Loppujenlopuksi on helppo olla iloinen siitä, kun on katkaissut jonkin suurimmista mentaalisista kahleistaan. Eli kun lopussa kohdataan ne suurimmat harhat, niiden voittamisen ”palkintona” tuleva hyvä mieli on luonnollisesti suurempi, kuin niiden pienten valheellisten uskomusten tai maallisten arvojen tuomat harhat Tien alussa.

Vaikka jokin yksittäinen ponnistus olisi valtavan paljon suurempi kuin jokin toinen, ei niiden tuloksista kuulu valittaa. Jokainen ponnistus on osa tätä samaa Tietä, ja siten vie kohti samaa päämäärää. Kulkijan on varmasti hyvä muistaa, että alun pienemmät ponnistukset ovat mahdollistaneet myöhemmät, suuret ponnistukset. Alussa, kun tulokset ovat hyvin pieniä, tämä varmasti lohduttaa ja tuo toivoa, sekä vastaavasti lopussa, kun harppaukset ovat isoja, tämän pitäisi tuoda nöyryyttä ja malttia.

Konkreettinen esimerkki olkoon se, kun ihmisen identiteetti alkaa muuttua mielen ylimmällä tasolla. Tällöin tapahtuvan muutoksen eteen on tehty jo paljon näkymätöntä työtä uskomusten ja arvojen parissa. Mielen toiminta on kuin pellon kylvämistä. Joskus satoa joutuu odottamaan hieman pidemmän aikaa ja taas joskus se kasvaa yhdessä yössä.

Totuuden Tien jokaiseen tuntiin kuuluu myös yksi ahdas portti ja jokaisella portilla seisoo portinvartija ja oppiläksy. Ilman portinvartijan (alitajuntasi tasojen) lupaa ja opittua (tiedostettua) uutta asiaa ei portista ole kulkemista. Jokainen ihminen on koko ajan jonkin portin edessä Totuuden Tiellä – halusi hän sitä tai ei, ja uskoi hän siihen tai ei. Totuuden Tie ei ole siis vain ”uskovaisten” tapa huvitella, vaan se on jokaisen ihmisen puhtainta todellisuutta. Tämä Tie koskettaa myös sinua.

”Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan, oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta. Ja niin me tahdomme tehdä, jos vain Jumala sallii.” (Kirje Heprealaisille 6:1-3)

Totuuden Tie on oppi kasteista. Kun kasteet ovat tulleet tutuiksi, on kuin huomaamattaan oppinut myös kaiken muun.

Totuuden Tie ennen kasteita

Totuuden Tien löytyminen voi kestää ihmisen elämässä periaatteessa minkä tahansa ajan. Kuitenkin jonkinlaiset ääripäät tälle ajanjaksolle voidaan asettaa, koska 1) Tien voi löytää vasta astuttuaan harhaan siltä ja 2) Tie tulee löytää jo eläissään. Toisinsanoen alaikärajaksi muodostuu mentaalinen paratiisista karkottaminen (milloin tunnet häpeää alastomuudesta tai tunnet himoa jne.) eli noin 11-15 ikävuotta. Yläikäraja on henkilökohtainen, sillä jokainen ihminen kuolee juuri silloin kuin hän kuolee. Ja jos Tietä ei aktiivisesti etsi, voi sen kuitenkin löytää sattumalta minkä tahansa ikäisenä näiden ääriarvojen välissä.

Sillä ei ole mitään merkitystä mitä ihminen on ammatikseen tehnyt tai mitä pahoja ja hyviä tekoja ihminen on tehnyt ennen Tielle astumistaan. Totuuden Tie on tie toiseksi ihmiseksi - puhtaaksi ja tietoiseksi. Tie johtaa jokaisen ihmisen sellaiseksi kuin hänen olisi pitänyt tulla tässä elämässä, jos kaikki olisi mennyt hyvin ja oikein. Tämän vuoksi on myös todella vaarallista ja hölmöä arvostella toisia ihmisiä heidän valinnoistaan ja kulkemistaan poluista. Vasta oman Tien löydettyään ihminen ymmärtää, että jokaisella ihmisellä on myös täysin oma Tie kuljettavanaan, mutta Tien säännöt ovat kyllä kaikille samat. Valistuneimmat opettajat ovatkin aina opettaneet oppilailleen pelkästään näitä kaikille samoja ikuisia sääntöjä, joita voi kutsua Luomisen Laeiksi. Lait jakaantuvat mentaaliseen puoleen eli universaaliin Etiikkaan ja fyysiseen puoleen eli Luonnonlakeihin. Totuuden Tie yhdistää nämä kaksi ääripäätä ja siten tuo kulkijalleen suuremman ymmärryksen "molemmista maailmoista". Lopulta kaksi maailmaa tulevat olemaan yksi ja sama, sillä ne yhdistyvät ihmisen Sydämessä ja alitajunnan syvimmillä tasoilla heräävän Hengen Voimasta.

Taulukko 1. Totuuden tien kasteiden symboliikka

Totuuden Tien eri kastevaiheita on kuvattu sadoilla symboleilla kautta aikojen. Myös Jeesuksen kuuluisat sanat "Minä Olen Tie, Totuus ja Elämä" kuvaavat Vesikasteessa löytyvää Totuutta, Tulikasteessa löytyvää Elämää ja Pyhä Hengen kasteessa lopullisesti selkiytyvää Tietä itseään, eli Taoa. Taulukkoon 1 on listattu muita tunnetuimpia symboleja, jotta Tien hahmottaminen pyhistä kirjoista ja tämän tekstin lukeminen olisi helpompaa ja ymmärtäminen syvällisempää. Ensimmäinen kastevaihe on jaettu viiteen osaan, joita voidaan kutsua viideksi leiväksi. Leivät voidaan nauttia periaatteessa missä järjestyksessä tahansa, mutta viimeisen leivän tulee olla kuitenkin viimeinen leipä. Sydäntä ei voi punnita ennen kuin se on valmis punnittavaksi.

Mitä enemmän ihminen pystyy viettämään aikaa irti yhteiskunnasta ja muiden ihmisten vaikutuspiiristä, sen nopeampaa ja tehokkaampaa siirtyminen Vesikasteen aikaan on. Jos tätä irrottautumista ei koskaan tule tehneeksi, ei myöskään tätä kastevaihetta tule koskaan läpikäyneeksi. Suurimmat epäonnistumisen syyt ensimmäisessä kastevaiheessa ovat fyysinen omaisuus, parisuhde ja perhe, sekä hyvät ystävät ja sukulaiset. Näinollen kaikki mitä sinä aiemmin pidit hyvänä, on kääntynyt sinua vastaan ja sinut tullaan asettamaan niistä tuomiolle. Tämän vuoksi Vesikaste on sitä vaikeampi saavuttaa mitä enemmän ihmisellä on omaisuutta ja ystäviä (vrt. esim. Luukas 18:25).

Ihmisen tehtävä ennen Vesikasteen tuomaa suurta Armoa on kuvattu myös Paul Bruntonin kirjassa Meditaatio ja Karma (s.118): ”Ihmisen tehtävä on valmistaa tie, poistaa esteet ja syventää keskittymiskykyään, jotta Yliminän armo yltää häneen. Kun molemmat on suoritettu, seuraa tulos.” Bruntonin käyttämässä kielessä termi Yliminä tarkoittaa Pyhää Henkeä (ja erityisesti se ei tarkoita Freudin psykologista termiä yliminä). Brunton jatkaa vielä: ”Niiden, jotka pyytävät Yliminää suomaan itselleen sen suurimman siunauksen, armon, tulisi kysyä itseltään, mitä he ovat valmiita antamaan Yliminälle: kuinka paljon aikaa, rakkautta, itseuhrautumista ja itsekuria.” Brunton siis tähdentää, ettei kukaan ihminen voi sattumalta kokea jumalallista Armoa, vaan se on täysin tietoisen, vapaan tahdon, sekä mentaalisen työn takana. Armo on seuraus sille, että ihminen on valmis saamaan armon.

Seuraavassa tekstissä viisauden opettaja Osho kertoo, miten Ykseyden - eli Vesikasteen - voi saavuttaa vain yksinäisyyden kautta. Hänen opetuksesta käy ilmi myös merkittävä ero todellisen yksinäisyyden ja yksinäisyyden tunteen välillä.

Ykseys syntyy yksinäisyydestä (Osho, 2011)

Kaikki se, mitä me koemme, on pohjimmiltaan osa meitä itseämme, ja me olemme kaikesta siitä vastuussa. Kukaan ei kuuntele anteeksipyyntöjämme: ei ole oikeusistuinta, jonne voisimme tehdä valituksia. Vastuu kuuluu kokonaisuudessaan meille itsellemme. Ja me olemme vastuussamme yksin, täydellisesti yksin. Tämä yksinäisyys on jotain, joka meidän tulee tajuta hyvin selkeästi. Samalla hetkellä kun ihminen tulee tietoiseksi, hän jää yksin. Mitä voimakkaampi ihmisen tietoisuus on, sitä selkeämmin hän tajuaa myös oman yksinäisyytensä. Älkäämme siis paetko tätä tosiasiaa tarrautumalla yhteiskuntaan tai ihmisjoukkoihin, ystäviimme tai mielijohteisiimme, älkäämme paetko sitä lainkaan! Se on kiehtova ilmiö, jonka saavuttamiseksi evoluution koko prosessi on tehnyt suuria ponnistuksia.

Tietoisuus on vihdoin kehittynyt sille asteelle, jossa ihminen tietää olevansa yksin. Ja vain yksinäisyydessä hän voi saavuttaa valaistumisen. Kun puhun yksinäisyydestä, en tarkoita yksinäisyyden tunnetta. Tuo tunne syntyy siitä, että yritämme paeta omaa yksinäisyyttämme emmekä ole valmiit hyväksymään sitä. Jos me emme hyväksy yksinäisyyttä tosiasiana, me joudumme yksinäisyyden tunteen valtaan. Silloin alamme etsiä sopivaa ihmisjoukkoa tai sopivaa päihtymiskeinoa, jonka saisi meidät unohtamaan itsemme. Ja silloin yksinäisyyden tunne tuottaa myös oman lumouksensa, joka saa meidät unohtamaan todellisuuden.

Jos voimme olla täydellisesti yksin edes yhden ainoan hetken ajan, meidän egomme, meidän ”minämme” kuolee. Tuossa tilassa me räjähdämme, me lakkaamme olemasta. Egon on mahdotonta olla yksin. Se voi olla olemassa ainoastaan suhteessa toisiin ihmisiin. Kun olemme todella yksin, meissä tapahtuu todellinen ihme: ego menettää voimansa. Sen on mahdotonta jatkaa olemassaoloaan kovin pitkään. Jos pystymme olemaan kyllin rohkeita ollaksemme yksin, me vapaudumme vähitellen omasta egostamme.

Yksinoleminen on hyvin tietoinen ja harkittu teko – harkitumpi kuin itsemurha, sillä ego ei voi kestää yksinäisyyttä; itsemurhaan se voi jopa osallistua. Egoistisilla ihmisillä on muita suurempi taipumus itsemurhaan. Itsemurha tapahtuu aina suhteessa johonkin toiseen; se ei ole koskaan yksinäisyydestä tapahtuva teko. Ego ei kärsi itsemurhasta. Itse asiassa se saa siitä elinvoimaa. Se siirtyy uuteen syntymäänsä entistä voimakkaampana.

Yksinäisyydessä ego pirstoutuu. Sillä ei ole enää kosketuskohtia minnekään, joten se ei pysty jatkamaan olemassaoloaan. Jos me kykenemme olemaan yksin, horjumatta yksin – pakenematta minnekään tai vajoamatta tiedostamattomaan tilaan – jos me yksinkertaisesti kykenemme hyväksymään yksinäisyyden sellaisena kuin se on, siitä tulee suuri tilaisuutemme. Silloin me mutuumme siemeniksi, jotka kantavat sisällään huikeita piileviä mahdollisuuksia. Mutta muistakaa, että siemenen täytyy tuhoutua, jotta kasvi voisi aloittaa kasvunsa. Ego on itsessään vain siemen, kasvun mahdollisuus. Jos se hajoaa, voi jumaluus syntyä. Eikä jumaluus ole ”minä” tai ”sinä” – se on ”yksi”. Tämän ykseyden me voimme saavuttaa vain yksinäisyyden kautta.

Me voimme luoda valheellisia korvikkeita todelliselle ykseydelle. Hindut ovat keskenään yhtä; kristityt ovat keskenään yhtä; muslimit ovat keskenään yhtä; Intia on yhtä; Kiina on yhtä. Kaikki nämä ovat vain ykseyden korvikkeita. Ykseys syntyy ainoastaan täydellisestä yksinäisyydestä.

Ihmisjoukko voi kutsua itseään yhtenäiseksi, mutta sen yhtenäisyys perustuu aina jonkin toisen joukon vastustamiseen. Niin kauan kuin joukko on tukenamme, meidän on helppo elää. Me emme ole vastuussa mistään. Jos me olisimme yksin, me emme polttaisi moskeijoita emmekä tuhoaisi temppeleitä. Mutta joukon jäseninä me kykenemme siihen, sillä me olemme vapaat yksilöllisestä vastuusta. Koska kaikki ovat vastuussa yleisesti, ei kukaan ole vastuussa erityisesti. Tuolloin ei yksilöillä ole myöskään tietoisuutta: ainoastaan ryhmällä on tietoisuus. Joukkojen keskellä ihmiset taantuvat eläinten asteelle.

Joukko on ykseyden tunteen valheellinen korvike. Jos ihminen on tietoinen omasta tilanteestaan ja omasta vastuustaan ihmisolentona, ja jos hän hyväksyy ne monet vaikeudet, joita ihmisenä oleminen tuo tullessaan, hän ei tyydy valitsemaan korvikkeita. Hän hyväksyy ne tosiasiat sellaisina kuin ne ovat, eikä hän ala sepittää kuvitelmia todellisuudesta. Meidän uskontomme ja poliittiset ideologiamme ovat pelkkiä kuvitelmia, jotka luovat meihin illuusion ykseydestä.

Ykseys käy mahdolliseksi vasta kun vapaudumme omasta egostamme, ja ego voi kuolla vasta kun olemme täydellisesti yksin. Kun yksinäisyytemme on täydellinen, me lakkaamme olemasta. Ja meistä tulee osa äärettömyyttä. Tämä, ja vain tämä, on evoluutiota. Minä kutsun sitä revoluutioksi, koska se ei ole enää tiedostamatonta. Me voimme tulla egottomiksi tai me voimme säilyttää egomme. Kaikki riippuu meistä itsestämme. Yksinäisyydessä eläminen on ainoata todellista vallankumousta. Se edellyttää suurta rohkeutta.

Vain Buddha tai Jeesus tai Mahavira ovat todella yksin. Heidän yksinäisyytensä ei merkitse sitä, että he olisivat jättäneet perheensä tai vetäytyneet syrjään maailmasta. Ulkonaisesti saattaa näyttää siltä, mutta todellisuus on toisenlainen. He eivät ole jättäneet mitään taakseen negatiivisesti, kieltäymyksen kautta. Heidän tekonsa on ollut positiivinen: se on ollut liikettä kohti yksinäisyyttä. He eivät ole kieltäneet mitään. He ovat vain etsineet täydellistä yksinäisyyttä.

Ihmisen koko etsintä kohdistuu tuohon psykologisen räjähdyksen hetkeen, jolloin hän on todella yksin. Tuossa yksinäisyydessä on autuus. Vasta sen tapahduttua on valaistuminen tosiasia. Koska me emme kykene olemaan yksin, ja koska muutkaan eivät kykene siihen, me luomme keskenämme erilaisia ryhmiä – perheitä, yhteisöjä, kansakuntia. Kaikki kansat, kaikki perheet ja kaikki ryhmät muodostuvat pelkureista, ihmisistä, jotka eivät ole kyllin rohkeita olemaan yksin.

Todellinen rohkeus on rohkeutta olla yksin. Se merkitsee sitä, että ihminen tietoisesti hyväksyy oman yksinäisyytensä: hän ymmärtää, ettei toisin voisi edes olla. Me voimme pettää itseämme tai me voimme hyväksyä tämän tosiasian. Me voimme jatkaa itsepetostamme elämästä toiseen, mutta kaikki se on vain noidankehän kiertämistä. Vasta kun opimme elämään sopusoinnussa yksinäisyyden tosiasian kanssa, me voimme vapautua noidankehästämme, siirtyä sen keskipisteeseen. Ja tuo keskipiste on keskus kaikelle, mikä on jumalallista, kokonaista, pyhää. En voi kuvitella aikaa, jolloin jokainen ihmisolento voisi saada tuon olotilan synnyinlahjana. Se on yksinkertaisesti mahdotonta.

Tietoisuus on yksilöllistä. Vain tiedostamaton on kollektiivista. Ihmisolennot ovat saavuttaneet sen tietoisuuden asteen, jossa heistä on tullut yksilöitä. Ihmiskuntaa sellaisenaan ei ole enää olemassa. On vain yksilöllisiä ihmisolentoja. Jokaisen ihmisen on itse tultava tietoiseksi omasta yksilöllisyydestään ja kannettava vastuu omasta itsestään. Meidän on hyväksyttävä yksinäisyys perustavaksi tosiasiaksi elämässämme, ja meidän on opittava elämään tietoisina siitä.

Meidän on luovuttava asioiden kuvittelemisesta. Niin kauan kuin sepitämme kuvitelmia itsestämme, me emme voi oppia tuntemaan totuutta. Kuvitelmat ovat pelkkiä projektioita, keskittyjä ja muokattuja totuuksia, jotka estävät meitä tuntemasta asioiden todellista tilaa. Eläkäämme siis silmikkäin oman yksinäisyytemme kanssa. Ja jos me kykenemme hyväksymään yksinäisyytemme – jos meidän ei tarvitse verhota yksinäisyyttämme epätodellisiin kuvitelmiin – silloin myös totuus paljastuu meille. Mikä tahansa asia, kyllin syvältä tarkasteltuna, paljastaa totuuden. (Lainaus päättyy)

Kohti Vesikasteen aikaa

Kaikki viisauden opettajat ovat aina opettaneet yksinäisyyden ylivoimaisesta merkityksestä Totuuden tiellä. Ihmisen ego tekee kaikkensa kiinnittyäkseen mihin tahansa ollakseen olemassa. Kiinnittyminen (ja samaistuminen) johonkin tarkoittaa aina myös sitä, että sulkee jonkin toisen ulkopuolelle. Niin kauan kuin ihmisen lähellä pyörii ihailtavia tai syytettäviä ihmisiä, ei ego joudu kohtaamaan itseänsä silmästä silmään. Vasta kun ihminen menee autiomaahan, eli eristäytyy yhteiskunnasta, ja hän huomaa kantavasa edelleen samaa taakkaa, on hänen vihdoin pakko tunnustaa, että vika onkin hänessä itsessään.

Ihmisen kärsimyksen syy ei ole ihmiskunnassa, valtioissa, naapureissa, työkavereissa, puolisossa tai kenessäkään muussa ihmisessä, ei edes itseluoduissa arkkivihollisissa. Jos tässä vaiheessa Totuuden tietä ihminen ryhtyy tuomariksi, tullaan hänet itse tuomitsemaan kaikesta siitä, mitä hän on koittanut muita vastaan käyttää. Tässä vaiheessa on aika tunnustaa se, ettei oikeasti tiedä mistä tässä maailmankaikkeudessa on oikeasti kyse. On myös aika kääntää se kuuluisa toinen poski ja katsoa kun sudet tulevat ja repivät kaiken palasiksi. Vain uhrikaritsa on riittävän puhdas ottamaan vastaan sen, mitä Vesikasteen lopussa on tulossa. Siksi pitää olla yksin ja siksi pitää luopua kaikesta.

Vaikka jotkut ihmiset valitsevat elää lopullisessa yksinäisyydessä ja erillään yhteiskunnasta, tulee Tulikasteen ajassa kuitenkin palata takaisin ihmisten pariin. Muuten käy kuin profeetta Joonalle, joka pakeni todellista itseään ja joutui symbolisesti valaan vatsaan kolmeksi päiväksi. Vesikasteen fyysinen yksinäisyys jalostuu siis lopulta henkiseksi yksinäisyydeksi ja vastuuksi, joka Totuuden kulkijan täytyy säilyttää Tulikasteen ajan muiden ihmisten silmien edessä. Tässä tulee pätemään Jeesuksen lupaus siitä, että vain he jotka kestävät loppuun asti - pelastuvat.

• Edellinen
• Seuraava