Rakas, hyvä ja pyhä ihminen.

Buddha on valaistunut sielu, joka ensin avasi valtavat ymmärtäväisyyden korvansa ja sen jälkeen sytytti Dharman lampun palamaan, jotta meillä kaikilla olisi jokin esimerkki, johon tähdätä. Ja viimein hän omalla esimerkillään kielsi itsensä ja luopui symbolisesta päästään saaden tilalle ikuisen suvun Buddhan pään. Todistan sinulle – häneen tai hänen esimerkkiinsä uskovalle - hänen osoittamansa tien todeksi.

Buddha kuvailee lopullista sisäistä rauhaa, henkisen evoluution päätöspistettä näillä sanoilla (Tipitaka, Majjhima-nikaya, I, 247-249):

Kun keskittynyt mieleni oli näin puhdistunut, kirkastunut, tahraton ja vailla epätäydellisyyksiä, kun se oli tullut joustavaksi, hallituksi, lujaksi ja järkähtämättömäksi, kohdistin mieleni tietoon mielen epäpuhtauksien lakkaamisesta. Tajusin välittömästi, todellisuuden mukaisesti kärsimyksen yleismaailmallisuuden, kärsimyksen syyn, kärsimyksen lakkaamisen sekä tien kärsimyksen lakkaamiseen. Tiesin välittömästi, todellisuuden mukaisesti mielen epäpuhtaudet, mielen epäpuhtauksien syyn, mielen epäpuhtauksien lakkaamisen sekä tien mielen epäpuhtauksien lakkaamiseen. Tämän tietäen ja tämän oivaltaen mieleni vapautui aistihalujen epäpuhtaudesta, joksikin tulemisen halun epäpuhtaudesta sekä tiedostamattomuuden epäpuhtaudesta. Vapauduttuani tiesin olevani vapaa ja tajusin, että syntyminen on lakannut, pyhä vaellus käyty loppuun, velvollisuus täytetty. Ei ollut enää sidonnaisuutta.

Buddhan omat sanat ovat riittäneet viimeisten tuhansien vuosien aikana monille miljoonille ihmisille, jotka ovat ammentaneet niistä sekä mystistä että aivan maallista elämän ohjenuoraa. Jotta voisit paneutua vieläkin syvemmälle Buddhan totuuden oppiin, avaan seuraavaksi buddhalaisuuden tärkeimmät opetukset ja hieman perustelen niiden ylivertaista tehoa.

 

Neljä Jaloa Totuutta

Aloitetaan neljästä jalosta totuudesta. Anna koko huomiosi sille totuudelle, että jokainen näistä neljästä totuuden osasesta on seurausta seuraavalle vaiheelle. Toisin sanoen, sinä et voi kulkea neljää jaloa totuutta läpi ilman, että kuljet jatkuvasti kohti omaa syntymääsi ja sitä kautta vapautukseen elämänpyörän (Dharmanpyörän) ikuisesta alitajuisesta vankilasta.

Jalo totuus kärsimyksestä johtuu siitä, että perimmäinen totuus on kaksitahoinen. Jos todistaja joutuu tekemään valinnan, minkä tahansa, hän joutuu kärsimään ja vastaamaan teostaan. Totuuden kaksinaisuutta voi kuvata esimerkiksi sanoilla henki ja sielu, sekä tieto ja elämä. Dharmanpyörän neljä poikkipuuta edustaa kukin yhtä neljästä perimmäisen totuuden ominaisuuspareista. Parit ovat syvyys ja kaikkeus, mittaamaton ja mitattava, pimeä lepo ja valon liike, sekä aistimattomuus, kuvaamattomuus ja muodottomuus versus aistittava, kuvattava ja muodon omaava. Tämä alkukahdeksikko muodostaa Dharmanpyörän puolat, eikä niitä pääse karkuun mikään uskonto tai tiede. Ne yksinkertaisesti ovat totta – ne ovat jumalallinen järjestys, jonka mukaan kaikki asiat on lokeroitu ja lajiteltu.

Kun ymmärtää ihmisen sydämeen syntyneen tarpeen, eli itsekkään halun jaotella asioita, selviää automaattisesti myös jalo totuus kärsimyksen syystä. Ensimmäinen tiedostamaton valinta johtaa hengen ja sielun irtileikkaantumiseen, ja näin jokaisen ihmisen alitajuinen vankila ja jatkuva kärsimys ovat tosiasia. Kun isäntä on pois, miksi emäntäkään olisi iloinen? Kun pelisäännöt ovat pois, miten kukaan voisi vaatia oikeutta? Kärsimyksen syy on maailman yksinkertaisin asia: se johtuu siitä, että sinä haluat jotakin, mitä tahansa.

Ennen jokaista mentaalista avioeroa täytyy edeltää mentaalinen avioliitto. Tässä liitossa ihmisen sielun seitsemän osaa (muisti, luovuus, järki, tunne, tietoisuus, alitajunta ja sielun/sydämen tahto) ovat yhteydessä ikuisen absoluuttisen totuuden tietoon ja elämään (Dharmaan). Jalo totuus kärsimyksen lakkaamisesta lunastaa paikkansa sydämessäsi, kun muistat tämän ikuisen liiton brahmaanin ja Brahman välillä. Kuten magneetit pysyvät yhdessä ja vetävät toisiaan puoleensa, samoin brahmaaniksi jalostunut ihminen vetää todellista Brahmaa puoleensa. Kyllä koira koiran tuntee.

Jotta symbolisella ensimmäisellä ihmisellä, brahmaanilla, on voinut olla avioliitto sielun ja hengen kesken, on tätä aikaa täytynyt edeltää tutustuminen, ihastuminen, kosiskelu ja viimein avioliittoon vihkiminen. Tämä on jalo totuus kärsimyksen lakkaamiseen johtavasta tiestä.

Kuten huomaat, on jokainen näljän jalon totuuden osasista seurausta sitä seuraavasta vaiheesta, joka onkin näin syy sitä edeltäneelle totuudelle. Ja vasta tämä on totuus ja ymmärrys neljästä totuudesta, jotka ovat alussa ja lopussa yksi ja sama totuus – Buddha. Tutustutaan seuraavaksi polkuun, joka johtaa takaisin ihmisen luonnolliseen perustilaan – Buddhaksi.

 

Jalo kahdeksanosainen polku eli Totuuden tie

Jokainen neljää totuutta miettinyt ihminen tietää, että näitä totuuksia seuraa jalo kahdeksanosainen polku. Buddhalaisuus ei tässä tee poikkeusta minkään maailman uskontojen kanssa, eikä edes psykologian eri suuntauksien kanssa – kaikissa opeissa on aina kuvattu jokin matka tai tie, joka johtaa todellisen totuuden tuntemiseen ja sen kanssa yhdeksi tulemiseen. Perimmäisen totuuden olemusta mukaillen myös Buddha jakoi polkunsa kolmeen osaan, juuri samoihin kolmeen osaan, joilla minä nyt kutsun sinut totuuden tielle.

Tämä, oi munkit, on jalo totuus kärsimyksestä: syntyminen on kärsimystä, vanheneminen on kärsimystä, sairaus on kärsimystä, kuolema on kärsimystä, yhdessäolo epämieluisan kanssa on kärsimystä, erossaolo rakkaasta on kärsimystä; lyhyesti sanottuna, viisi olemassaolon tekijää (ruumiillisuus, tunteet, havainto, tahtomukset ja tajunta) ovat kärsimystä. Tämä, oi munkit, on jalo totuus kärsimyksen syystä: se on se jano, joka saa aikaan jälleensyntymisen, jota mielihyvä ja intohimo seuraavat ja joka saa tyydytyksensä milloin mistäkin. Se on aistinautintojen jano, olemassaolon jano ja tyhjäksitulemisen jano. Tämä, oi munkit, on jalo totuus kärsimyksen lakkaamisesta: se on tämän janon sammuttaminen hävittämällä halu täysin, luopumalla siitä, hylkäämällä se, vapautumalla siitä ja irrottautumalla siitä. Tämä, oi munkit, on jalo totuus tiestä, joka johtaa kärsimyksen lakkaamiseen: se on jalo kahdeksanosainen tie -- oikea näkemys, oikea pyrkimys, oikea puhe, oikea toiminta, oikea elinkeino, oikea ponnistelu, oikea tarkkaavaisuus, oikea mietiskely.” (Tipitaka, Samyutta-nikaya, 420-422)

Jalon tien päävaiheet (jotkut puhuvat kasteista) tulevat ilmi yllä olevan lainauksen kohdassa, jossa puhutaan kolmesta janosta. Tien alussa ihminen on kiinni tässä maailmassa, ja häntä vaivaa aistinautintojen jano. Tämän hyvin eläimellisen ajanjakson päättää henkinen herääminen, jolloin ihminen ei enää janoa aistinautintoja, vaan hänessä herää olemassaolon jano. Jos ihminen kykenee toteuttamaan oman täyden potentiaalinsa, hänen sisäinen taivaallinen osansa herää, ja näin ihminen kokee niin sanotun itse-oivalluksen. Itseoivallus räjäyttää olemassaolon janon huippuunsa, mutta totuutta etsivä sydän kyllä pääsee siitäkin jossain vaiheessa irti. Tällöin alkaa sielun viimeinen matka – matka kohti persoonallista olemattomuutta. Se aiheuttaa tyhjäksitulemisen janon. Kun nämä kolme janoa on sammutettu, eli totuuden tie on kokonaan kuljettu, on ihminen kokenut valaistumisen yhteensä kolme kertaa, ja lopulta saavuttanut suuren sisäisen rauhan. Vasta rauhaisa Buddha on lopullinen ja pysyvä Buddhatila.

 

Viisaus, moraali ja meditaatio 

Perinteisemmin jalon tien vaiheet on jaettu juuri näihin samoihin kolmeen osaan, mutta käyttäen termejä viisaus, moraali ja meditaatio. Kyseiset termit kyllä kuvaavatkin juuri niitä ominaisuuksia, joita kussakin tien vaiheessa koetellaan, tuhotaan ja uudestaan rakennetaan. Käydään nämäkin kaikki kolme osaa seuraavaksi lävitse.

Tien ensimmäinen osa on nimeltään Viisaus. Saat ehkä tästä sanasta paremmin kiinni, kun vertaat sitä sanan ”tieto” kanssa. Täten voit ymmärtää kyseessä olevan maailmankaksosten toisen puolikkaan. Juuri sen ikuisen puolikkaan, joka on salattu, pimeä, ääretön, ja kuin alkuvesi ja koti meille jokaiselle. Tässä vaiheessa neljä Dharmanpyörän puolaa tulevat tutuiksi. Minä kutsun tätä vaihetta vesikasteeksi, sillä jokainen tämän vaiheen läpikäynyt on saanut saman alkutiedon maailman hengellisestä rakenteesta kuin Buddha. Näin yhteys syntyy ja todellinen matka vasta alkaa.

Tien toinen osa on nimeltään Moraali (eettinen toiminta). Tämä tarkoittaa edellisessä vaiheessa saadun Tiedon käyttöönottoa jokapäiväiseen elämään. Minä kutsun tätä vaihetta Tulikasteeksi. Tiedon saamisesta ja tulikasteen ajasta Buddha innoittaa meitä sanoin: ”Suurena aurinkona se hajottaa täydellisesti tietämättömyyden sumupilvet maailmasta.” Aurinko on jokaisen sydämessä puhkeava Buddha. Jokainen paha ajatus ja väärän teon aie ovat kuin sumua silmiemme edessä, ja juuri tätä sumua vastaan aurinko nousee. Kun sumu menee liian lähelle aurinkoa, sen on pakko palaa pois. Kuten vesi höyrystyy näkymättömäksi aineeksi, samoin tietämättömyys ja pahat ajatukset vain häviävät.

Buddhan symbolinen versio vastakohdista ja niiden voittamisesta käsittää seitsemän valaistumisen tekijää. Tekijöihin hän lukee tarkkaavaisuuden, Dharmojen tutkimisen, Tarmon, Ilon, Rauhallisuuden, Keskittymisen ja Tasapuolisen tyyneyden. Muissa vanhoissa uskonnoissa seitsemän valaistumisen osaa tunnetaan myös nimillä seitsemän pyhää lehmää, seitsemän Hathoria sekä seitsemän totuuden taloa. Lopulta termeillä ei enää ole merkitystä, vaan totuuden tuoma universaali etiikka täyttää ihmisen sielun ja näin hän on valmis siirtymään eteenpäin. Tien moraalinen vaihe tulee täytetyksi samaan aikaan, kun sielun tunne, muisti, järki ja luovuus ovat uudelleenrakentuneet valmiiksi asti.

Tien kolmannen vaiheen nimi on Meditaatio (henkinen kehitys). Tähän vaiheeseen kuuluvasta valaistumisestaan Buddha kertoo meille: ”Tänään olen tuottanut hedelmän. Saavutettuani inhimillisen olemassaolon olen nyt syntynyt Buddhan perheeseen ja minua sanotaan Buddhan pojaksi. Tästä lähtien kaiken toimintani tulee olla sopusoinnussa perheen kanssa. En koskaan häpäise, enkä saastuta tätä jaloa, tahratonta sukua.” Hänen kanssaan samaan sukuun kuuluvat muun muassa juutalaiset Daavidin pojat, kristityt Marian pojat ja egyptiläiset MeRu:n pojat.

Polun kolmas vaihe ei kuitenkaan suloisesta lopusta huolimatta ole mikään läpihuutojuttu, vaan siinä puhdistunut ja täydellinen ihminen joutuu vielä naamatusten kaikkien maailman viettelysten kanssa. Kun oma maallinen ja taivaallinen potentiaali on kokonaan käytettävissä, ei kovin moni kykene tässä vaiheessa vetäytymään pois ihmisten keskuudesta vain paasto ja meditaatio mielessä. Tätä sinulta kuitenkin tässä vaiheessa tietä odotetaan, ja jopa vaaditaan. Yön tulee pimetä, jotta uusi päivä voi nousta.

 

Kolme kertaa suloinen Tie

Haluan vielä lopuksi painottaa sitä, ettei näitä polun eri vaiheita voi kokonaan eriyttää omiksi vaiheikseen, vaan niistä jokainen toteutuu jokaisessa vaiheessa. Kyse on enemmänkin kokonaisvaltaisesta tasosta ja syvyydestä, jonka ne saavuttavat ihmisen sielussa ja tietoisuudessa.

"Munkit, olen vapautunut kaikista inhimillisistä ja jumalallisista siteistä. Te myös, munkit, olette vapaat inhimillisistä ja jumalallisista siteistä. Menkää nyt, ja vaeltakaa monien olentojen hyödyksi, myötätunnosta maailmaa kohtaan, deevojen sekä ihmisten hyvinvoinnin, ilon ja onnen tähden. Älköön kaksi teistä kulkeko samaa tietä. Julistakaa Oppia, joka on suloinen alusta, suloinen keskeltä ja suloinen lopusta, hengeltään ja kirjaimeltaan. Opettakaa pyhää, täydellistä ja puhdasta elämää. On olentoja, joiden silmiä peittää tuskin lainkaan pöly, mutta elleivät he kuule Oppia, he eivät saavuta vapautusta. Jos heitä opetetaan, he ymmärtävät." (Vinaya Pitaka: Mahavagga I:11,1)

Vesi on suloista alusta, Tuli on suloista keskeltä ja Buddhan Voima on suloista lopusta. Tämä on jalo totuus ikuisesta Totuuden tiestä, jolle sinut on kutsuttu.

Kiitos sinulle rakas, hyvä ja pyhä ihminen.

KET ja buddhalaisuuden konteksti

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).