Kirje Gilgamekselle
Rakas, hyvä ja pyhä ihminen.
Kirjoitan sinulle kiitoksena sinun nimesi tähden. Olethan tutkijoiden mukaan maailman vanhin taru ja viisaiden mukaan maailman ainoa viisaus.
Tunnen nimesi tarkoituksen ”ei kenenkään poika”. Vain isätön poika etsii isää, kuten miehetön vaimo etsii miestään. Jeesus Kristus tuli paljon jälkeesi ja kertoi, että vaikka ketuilla on kolonsa ja linnuilla pesänsä, niin hänellä ei ole paikkaa, jonne päänsä laittaa ja rauhoittua. Samoin virkkoi Kungfutse hieman ennen häntä, kun koki olevansa kotoa pois ajettu koira. Myös minä kerron sinulle omasta kokemuksestani, että vaikka tuotteista tuoteselosteet, pulloissa etiketit ja ihmisillä ajatustottumuksensa, niin täydellinen sielu ei lokeroi tai lajittelu tietämättään mitään.
Kiitän sinua suoruudestasi ja siitä, miten tunnustat olevasi portto, eli röyhkimys ja iljetysten iljetys. Meistä jokaisen sielu on huorannut maailman kanssa, mutta vain kourallinen ihmisistä uskaltaa tämän tunnustaa, ja vielä pienempi porukka ymmärtää sitä todella katua ja näin ollen myös puhdistua. Syntisyyden luoma epävarmuus, pelko tai syyllisyys ei katso aikaa tai paikkaa, mutta vuorenvarmaa on se, ettei yksikään voi tulla neitsyeksi ilman, että on tullut myös huoraksi. Jos enkeleitten kanssa päivittäin kommunikoiva ei koskaan näe yhtään demonia, ei se johdu demoneiden puutteesta, vaan hänen omasta sokeudestaan.
Jo sinä tunsit Totuuden tien, Gilgames. Kerroit meille ikuisesta tiestä, joka johti mentaalisen vedenpaisumuksen läpi skorpioni-ihmisten luokse tulikasteen aikaan. Sinä löysit saman vuoren kuin Mooses sinua paljon myöhemmin. Tuolla vuorella puitte yllenne uudet vaatteet – linnun vaatteet. Samat, kuin Ani pukee päällensä egyptiläisessä Kuolleiden kirjassa. Tämä ikuinen puku, joka oli jo Aatamin päällä, johti sinut ankaruuden läpi setrimetsän elämänpuulle. Sinä varmasti seurasit kerubia ja palavaa miekkaa, kuten kaikki muutkin. Kerroit vielä reittisi pituudeksi 12 kaksoistuntia, ja sen vuoksi me tarvitsemme kaksi arkkia. Yksi riittää vain puoleen tunneista, ja kokonaisen päivän matkan pääsee vain kulkemalla illasta aamuun, ja vielä aamusta takaisin iltaan. Sinun salaisuutesi on minun salaisuuteni, mutta se ei ole vain meidän salaisuutemme – on tullut aika antaa se kaikkien vapaaseen käyttöön. Jotta salaisuutemme voi ymmärtää, täytyy ihmisen tulla ensin sinuksi – ei kenenkään pojaksi.
Nämä kirjeet on kirjoitettu heille, joilla ei enää ole kotia tai perhettä. Ehkä he vielä ymmärtävät tämänkin.
Kiitos sinulle rakas, hyvä ja pyhä ihminen.
