Rakas, hyvä ja pyhä ihminen.

Tieteellisesti ajattelevien keskuudessa on huomattava määrä ateisteja, joita haluan myös kutsua ottamaan perimmäisestä totuudesta selvää. Koska Jumala yhtä aikaa on ja ei ole olemassa, tämä tarkoittaa, että myös jokaisen ateistin uskonto on totta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kyseessä olisi koko totuus, mutta on aivan yhtä oikein sanoa, ettei Jumalaa ole olemassa, kuin sanoisi, että Jumala on olemassa. Tämä on perimmäisen totuuden voima. Tässä kirjeessä annan sinulle kaksi logiikkaan perustuvaa haastetta. Mieti seuraavia joukkoja:

Haaste I

Kasataan samaan joukkoon A kaikki todistetut luonnonlait ja varsinkin niiden taustalla vaikuttavat matemaattiset mallinnukset. Lisätään joukkoon vielä kaikki se, mitä ihminen syvimmillä mielensä tasoilla on. Lisätään vielä joukkoon kaikki sellaiset asiat, jotka ovat maailmankaikkeudessa totta, mutta joiden emme edes osaa ajatella olevan olemassa. Poistetaan lopuksi joukosta kaikki sellaiset asiat, jotka tällä hetkellä ovat tieteellisesti todistettu todeksi, mutta jotka kuitenkaan eivät oikeasti ole totta. Nämä asiat siis tullaan joskus tulevaisuudessa osoittamaan vääriksi tai puutteellisiksi.

Väitän, että joukko A on Totuus.

Haaste II

Olkoon joukko B sellainen, että se sisältää kaikki menneet, olemassa olevat ja tulevat adjektiivit jokaisella maailmankaikkeuden menneellä, olemassa olevalla ja tulevalla kielellä.

Väitän, että joukko B sisältää yhdessä sen komplementtijoukon kanssa kuvauksen siitä, mitä Jumala on.

Kuka keksi totuuden?

Muistellaan Platonin ikuisia sanoja: "Tiedon todellinen rakastaja tavoittelee luonnollisesti totuutta, eikä tyydy yleiseen mielipiteeseen." Platon asettaa rinnakkain kaksi todellisuutta – totuuden ja valheen. Mielipide on psykologisesti ajateltuna heikkolaatuinen uskomus. Jotta mielipiteestä voisi kehkeytyä vahva uskomus, se tarvitsee tuekseen runsaasti kokemusta tai ihmisen eri lähteistä valikoimaa informaatiota. Näin siis ihminen itse luo ja rakentaa omat uskomuksensa. Jos nämä uskomukset eroavat perimmäisestä totuudesta, voidaan ihmisen olemisen tilaa luonnehtia harhaksi, jopa valheeksi. Tämä ei ihmiselle kuitenkaan riitä.

Ennen henkistä evoluutioprosessia (vrt. Jungin individualisaatio) syvin ja kattavin mielentaso, jonka ihminen syntymästään lähtien itsellensä rakentaa, on nimeltään identiteetti. Ihminen käyttää väärin uskonnoista tuttua Jumalan nimeä ”minä olen”, ja kuin vahingossa alkaa luoda itseään. Joku sanoo "minä olen matemaatikko" ja joku taas on kemisti, humanisti tai kauppatieteilijä. Toinen voi kertoa olevansa ateisti ja kolmas profeetta. Mutta kuka on oikeassa? Intuitiivinen vastaus olisi, että kaikki tai ei kukaan. Totuuden tiessä on psykologisessa mielessä kyse juuri tästä etsinnästä. Ensin ulkoinen ja sitten sisäinen etsintä tähtää vanhemmista eriytymiseen ja terveen itsetunnon rakentumiseen.

Totuudessa on siis kyse henkilökohtaisten uskomusten ja ihmisten identiteettitason harhojen kamppailusta luonnonlakien ja universaalin, ihmistä itseään korkeamman etiikan kanssa. Ne papit, psykologit ja tiedemiehet, jotka puhuvat ihmisen omasta henkilökohtaisesta totuudesta, eivät puhu perimmäisestä totuudesta tai edes Jumalasta, vaan he puhuvat ihmisen omasta identiteetistä ja sen harhaisesta ajattelutavasta. Tämä ajattelutapa on johtanut taikauskon syntyyn, josta myös tiedemiehet ja tiedenaiset kärsivät. Taikauskoon ei tarvita enkeleitä ja demoneita, siihen riittävät oikein hyvin pinttyneet uskomukset, itsekkyys, Dunning-Kruger-vaikutus ja anekdoottitodisteet.

 

Totuus on se mikä toimii kaikilla arvoilla x nyt ja ikuisesti

"Equations are more important to me, because politics is for the present, but an equation is something for eternity." (Albert Einstein)

Tieteellisen ajattelutavan omaksuminen on lopulta hyvin yksinkertaista. Sekä ihminen että kosmos koostuvat kolmesta osasta: hengestä, sielusta ja kehosta. Älä anna näiden uskonnollisten termien hämätä sinua, vaan viedään tämä jaottelu pidemmälle.

 

Henki johdattaa fysiikkaan ja tähtitieteeseen

Henki ja sielu ovat yhdessä kaksinainen taho, ja siksi niitä usein nimitetään symboleilla tieto ja elämä. Tieto (myös esim. totuuden henki, tiedonpuu jne.) on näistä kaksosista aina levossa, se on ääretön ja ajaton, pimeä ja näkymätön, eli aistien tavoittamattomissa, ja vieläpä sitä voidaan kuvata termeillä alkuvesi ja syvyys. Hengen olemus (eli olemattomuus) kuulostaa hyvin paljon Einsteinin hukkaamalta eetteriltä, joka on kosmoksen ainoa lepokoordinaatisto. Tieteellisesti ajateltuna tieto (ja syvyys) on musta aukko. Mikäli et usko tähän ajattelutapaan, ole hyvä ja sijoita aivan tavallinen inertiaalikoordinaatisto supermassiivisen mustan aukon tapahtumahorisontin sisäpuolelle (tai singulariteettipisteen sisälle), ja kysy itseltäsi, onko tässä inertiaalikoordinaatistossa voimassa Newtonin lait. Mikäli ei ole, olet juuri osoittanut suhteellisuusteorian vajavaiseksi näkemykseksi. Jotta tieteellisesti voidaan puhua todellisesta Kaiken teoriasta, tulee tämän teorian kattaa sekä koko maailmankaikkeus ja syvyys siinä samalla. Siksi olen itse nimittänyt tätä teoriaa Kaiken ja ei minkään teoriaksi. Kaiken teoria on puolet siitä käsittäen koko olevaisen maailmankaikkeuden.

Tiedon vastakohta on elämä (myös esim. elämän henkäys, elämänpyörä, elämänpuu jne.), joka on aina liikkeessä, sillä on alku ja loppu sekä muoto, eli se on mitattavissa, aistittavissa ja suoraan määriteltävissä, ja vieläpä sitä voidaan kuvata termeillä luonto, kosmos ja maailmankaikkeus. Tieteellisesti ajateltuna elämä on siis kaikki mitä on, aina ihmisestä ja tähden elinkaaresta, atomeihin ja koko maailmankaikkeuteen asti.

Egyptin aikainen, ehkä vanhin uskonto nimittää näitä kahta luonnon perusvoimaa (tietoa ja elämää) Kahdeksi Totuudeksi. Tuoreemmat uskonnot puhuvat Pyhästä Hengestä, Jumalan ominaisuuksista sekä esimerkiksi alkulaista ja alkuhenkäyksestä. Tieteellisessä ajattelutavassa voisi ehkä tiivistää nämä kaikki kontekstit sanoihin ”ei-olevainen” ja ”olevainen”. Ei-olevaisuus puoleen kuuluvat kaikki asiat, joita ei voi luonnehtia riittävällä tarkkuudella ja puolestaan olevaisuus ilmenee päinvastaisella periaatteella, eli luonnehdintaa voidaan suorittaa. Tämän perusteella esim. pii ja kultainen leikkaus, jotka ovat päättymättömiä desimaaliketjuja, kuuluvat ei-olevaiseen puoleen, kun vastaavasti luvut 7 ja 5/9 kuuluvat olevaiseen puoleen.

Matemaattisesti tämä jaottelu on ehkä helpoin ilmaista geometrian tai analyyttisen geometrian kautta. Geometrinen valaistuminen tapahtuu ympyrässä, joka itsessään on ja ei ole olemassa yhtä aikaa. Ympyrällä on nimittäin olemassa halkaisija, joka on kaksi kertaa sen säde. Halkaisija määritellään olevan suora jana, joka kulkee kehän ääripäästä toiseen, ympyrän keskipisteen kautta. Tässä meillä on ongelma: suoraa viivaa ei nimittäin maailmankaikkeudessa ole olemassa. Suoran olemattomuuden voi todistaa itselleen piirtämällä 40.000 km pitkän suoran viivan ja tutkimalla tulosta esimerkiksi satelliitin näkökulmasta. Vaihtoehtoinen todistus on vedota maailmankaikkeuden kaareutuneeseen rakenteeseen, jolloin jokainen suora on edes äärettömän vähän kaareva. Olemattoman osansa lisäksi ympyrässä on kaarevaa viivaa, joka kuuluu jatkuvana ja derivoituvana ellipsinä Kaiken ja ei minään teorian olevaiseen puoleen.

 

Sielu johdattaa psykologian ja teologian pariin

Alussa Jumala loi Taivaan ja Maan.” (Raamatun 1. lause) Tämä lause on varmasti kaikille tuttu, mutta mitä se meille kertoo? Lause kertoo, että kyseessä on alkupiste. Erityisesti tämä siis tarkoittaa, että kyseessä ei ole ikuisuus, vaan jokin taho, jolla on alku ja loppu. Täten voimme jättää tarkastelun ulkopuolelle yllä määritellyn ei-olevaisen puolen ja siirtyä suoraan tarkastelemaan elämää. Elämä tarjoaa meille muun muassa sielun käsitteen.

Ihmisen syvyyden ja kaikkeuden ulottuvuudet sielussa voidaan hahmottaa yksilön (esim. psykologian) ja ryhmän (esim. sosiologian) kautta. Ihminen on sekä yksilö että osa erilaisia ryhmiä. Suurin ryhmä, jonka osa ihminen on, on luonnollisesti koko ihmiskunta.

Raamatun termit taivas ja maa tulevat Egyptin alkuajoista asti, jossa taivas Nut ja maa Geb olivat jumalpariskunta. Heidän tehtävänsä oli vastata ihmisen sydämestä siten, että Nut on ylhäällä taivaissa ja Geb on alhaalla maan päällä. Taivas ja maa viittaavat kahteen varsin tunnettuun konseptiin, eli tietoisuuteen ja tiedostumattomuuteen.

Nykytieteessä on myös paikannettu erilaisia mielenosia ja ominaisuuksia, jotka tässä yhteydessä ymmärretään olevan juuri sielunosia. Tällaisia osia ovat luovuus ja muisti, sekä järki ja tunne. Yleensä luovuus ja muisti koetaan hieman enemmän tietoiseen mieleen kuuluvina sekä vastaavasti järki ja tunne enemmän tiedostumattoman mielen osiksi.

Sielun viimeinen puuttuva linkki voidaan uskontojen kielellä määritellä itse paholaiseksi, eli saatanaksi. Psykologisesti kyseessä on geeneistäkin tuttu itsekkyys, joka ilmenee evoluutiossa luonnonvalintaa noudattaneen ihmisen kaikissa sielunosissa. Itsekäs taipumus persoonallisuuteen on juuri tämä sokean elämänvoima, joka ihmisen ajatukset on vääristänyt ja yleistänyt, sekä poisjättänyt ja lisännyt niihin tiedonjyväsiä.

Ihmisen on todella paljon helpompi tunnistaa itsessään hyviä ja jumalallisia piirteitä, kuin esimerkiksi itsekkään saatanan, luonnonvalinnan kasvattaman pedon tai omiin uskomuksiinsa kiinnittyneen väärän profeetan piirteitä. Usein käykin niin, että ihmisen todelliset kasvot paljastuvat hänelle itselleen vasta jonkin suuren koettelemuksen, onnettomuuden tai kuolemanrajakokemuksen yhteydessä. Tällä tavalla koettu egon rajallisuuden pakotettu kohtaaminen on vastakohta symboliselle totuuden tielle, jossa henkistä matkaa taitetaan omasta vapaasta tahdosta.

 

Evoluutio - uskontojen ja tieteen yhteinen ilosanoma

Oletko koskaan miettinyt, miten sivistys ja tieteellinen osaaminen on liikkunut maailmassa viimeisten muutaman tuhannen vuoden aikana? Ensin sivistys oli keskittynyt Egyptiin, jossa luotiin perusteet tieteelle. Tällöin tieteestä käytettiin termejä alkemia ja astrologia. Kyseessä oli materian manipulointi kemiallisissa toimenpiteissä ja tähtien, planeettojen sekä muiden taivaankappaleiden tarkkailu. Tämän lisäksi pohdittiin matemaattisia malleja siitä, miten maailmankaikkeus olisi luotu, lähtökohtana vain yksi täydellinen piste (vrt. musta aukko).

Papit ja jumalten sanansaattajat antoivat lähtölaukaukset tieteelle. Tämän jälkeen erilaisia kouluja on syntynyt sinne tänne. Jossain vaiheessa tiede keskittyi Aleksandriaan (Museion), ja sen jälkeen tuli Akademeia Platonin toimesta. Ja pian Jeesuksen vanavedessä syntyi Vatikaani, jossa tutkittiin ja säilytettiin tietoa. Sitten kului vain hieman aikaa, kunnes ihmiset olivat täydellisesti unohtaneet Jeesuksen opit totuudesta. Sokea usko ja käsittämätön sisäinen narsismi ajoi ihmiset takaisin uskonnolliseen toimintaan, jossa totuutta peiteltiin ja jopa opetettiin unohtamaan ja kieltämään kokonaan. Onneksi profeetta Muhammed tuli ja antoi perusteet uudelle tiedon kodille: syntyi Viisauden talo.

Miksi Jeesus kehotti meitä kieltämään uskonnolliset auktoriteetit ja menemään rukoilemaan yksin kotiin ennemmin kuin kirkkoon. Jeesus jopa opetti, ettei ketään tule sokeasti uskoa – ei edes häntä – vaan pikemminkin jokainen, joka itse haluaa ottaa asioista selvää, voi sen tehdä. Samaa linjaa jatkoi Muhammed Jeesuksen jälkeen. Muhammed opetti, että ”Oppineen muste on arvokkaampaa kuin marttyyrin veri.” Ei liene yllätys, että tuon ajan kristittyjen myötä kaikki Euroopan oppineet pakenivat Lähi-itään, Viisauden taloon.

Henkilökohtaisen arvioni mukaan jokaisesta totuuden lähettelijästä, profeetasta tai Jumalanpojasta on mennyt 200-500 vuotta, kunnes ihmiset ovat taas palauttaneet omat uskomuksensa ja eläimellisen käyttäytymisensä jokapäiväiseen elämäänsä, ja totuus on joutunut painumaan piiloon maan sisään. Jos näin ajatellaan, pimeä keskiaika (jos sellaista nyt olikaan) ei ole vieläkään päättynyt. Siinä vaiheessa, kun ymmärretään evoluution ja Jumalan luomistyön tarkoittavan täsmälleen samaa asiaa, ollaan jo melko pitkällä. Nykyään jo onneksi ymmärretään, miten yksi äärettömän pieni piste tai vaikkapa yksi hedelmöittynyt solu sisältää jo valmiiksi kaiken tarvittavan tiedon ja elämän luomaan itsensä täydelliseksi kaikkeudeksi ja ihmiseksi. Kun tieteellisesti ajattelevan silmät aukeavat totuuden kaiken ja ei minkään kattavaan kokonaisvaltaiseen voimaan, se vetää akateemisenkin ilmeen hämmästyksen ja ilon kautta rauhanomaiseen hehkuun. Totisesti sen on jo historia osoittanut: todellisuus on muinaisia taruja paljon mahtavampaa.

Minä kutsun sinut, tiedemies ja/tai tiedenainen ja/tai ateisti, kulkemaan kanssani totuuden tietä. Historiaa tuntemalla olet varmasti oivaltanut, miten ihmisen sisäinen tunnetaso ei vapauttanut häntä tuntemaan totuutta. Ehkä tänään olisi hyvä päivä aloittaa sen pohtiminen, että mitä jos älyllinen järjentasokaan ei pysty meitä vapauttamaan. Mitä jos kärsimme koko olemassaoloomme (ja olemattomuuteemme) liittyen Dunning-Kruger-vaikutuksesta?

En aio tai halua opettaa sinulle omaa ideologiaani, vaan yksinkertaisesti voit pitää tätä nuolena osoittamaan suuntaan X. Sinun tehtäväsi on itse ottaa asioista selvää ja määritellä, missä suunnassa X on, ja ehkä myöhemmin ottaa selvää, mistä tuossa ihmeellisessä pisteessä oikeasti on kyse. Totuus on olemassa riippumatta siitä, uskotko sinä siihen tai et, tai haluatko sinä sitä tai et. Totuus on minua ja sinua suurempi ja se on ainoa asia, johon voi ikuisesti luottaa. Totuus ei koskaan muutu, ja se on aina kaikille sama. Jos näin ei ole, totuuden todistaja ei tunne koko totuutta.

Kiitos sinulle rakas, hyvä ja pyhä ihminen.

KET tieteen kontekstissa

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).