Henkisen prosessin alussa noviisit sortuvat usein sellaiseen virheeseen, että Jumala nostetaan esiin ulos ja ihminen pidetään visusti sisällä piilossa. Tämä tarkoittaa sitä, että omat maalliset, pahat ja raukkamaiset teot pidetään sisäisessä maailmassa piilossa. Ne salataan. Samalla esitellään tekopyhää ulkokuorta, kuin ulkokullattua päällepäin kaunista kakkua. Oma jumaluus tuodaan kaikille julki, ja omia hyviä tekoja toitotetaan kaikille. Minä se olin, minä sen tein. Minä olen paastolla, katsokaa minua. Näin minä meditoin ja rukoilen – oikein kuuluvasti. Minä hänet paransin, palkkio kuuluu minulle. Minä olen tämän tehnyt. Minä olen tämän keksinyt. Tämä on minun tapani. Tämä on minun maailmani.

Näin ei puhu Jumala.

Henkisessä prosessissa pidemmälle ehtineiden kesken asia on kuitenkin toisin. Ritarit nimittäin pitävät Jumalan visusti sisällä piilossa. Tämä tarkoittaa sitä, että omat taivaalliset, hyvät ja vanhurskaat teot pidetään sisäisessä maailmassa piilossa. Ne salataan. Samalla esitellään totuudenmukaisesti hirveää tekopyhää ulkokuorta, kuin ulkokullattua päällepäin kaunista kakkua. Oma ihmisyys tuodaan kaikille julki, ja omia pahoja tekoja toitotetaan kaikille. Minä se olin, minä sen tein. Minä en parantanut häntä, palkkio ei kuulu minulle. Minä en ole tätä tehnyt. Minä en ole tätä keksinyt. Tämä ei ole minun tapani. Tämä ei ole minun maailmani.

Mutta näinkään ei puhu Jumala.

Rakkauden ritarikunnassa kaikki on tasapainossa. Ihminen on sisällä ja Jumala ulkona, mutta aivan yhtä paljon Jumala on sisällä ja ihminen ulkona. Jos Jumala ei ole sisällä, ei henki voi olla ihmisessä, mutta myöskään jos Jumala ei ole ulkona, ei sielu ole voinut saavuttaa täyttymystään. Rakkauden ritari tuntee Jumalan kaksi horisonttia, ja hän toimii kolmannelle ratsuna.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest
Don't have an account yet? Register Now!

Sign in to your account

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).