Noviisien ohjaus

Rakkauden ritarikunnassa kaikki rakkauden ritarit opettavat itseään, toisiaan ja noviiseja. Rakkauden ritari muistaa, miten eräs vanhempi ritari opasti häntä noviisiaikanaan. Vanhempi ritari sanoi: Älä anna vastauksia noviiseille, muuten he tulevat ylimielisiksi ja pian luulevat itse ymmärtäneensä vastaukset. Näitä kirjaviisaita on jo henkiset yhteisöt pullollaan. Se pullonkaula on kuitenkin liian ahdas, ei siitä käy Jumala sisään.

Ritari muistaa noviisina miettineen, ettei hän ymmärtänyt, miksei vastauksia vain voinut opettaa ja siirtää eteenpäin. Noviisi ei osannut hahmottaa henkisen yhteisön ja hengenyhteyden eroa. Niin kauan kuin noviisi yritti saada laiskanmiehenvastauksia vanhemmilta ritareilta, hänen sisäisen työnsä aloittaminen vain siirtyi eteenpäin. Jossain vaiheessa noviisi hyväksyi olevansa noviisi, ja vasta tällöin työ pääsi oikeasti alkamaan. Tuolloin noviisi sai näyn, joka teki hänestä ritarin.

Henkisen noviisin suurin ansa on se, kun hän saa näyn, niin hän samaistuu näkyyn niin kovasti, että luulee sen jo tapahtuneen. Lähes aina kyse on kuitenkin vasta kutsusta, kuin potentiaalista. Vaatiikin todellista mielenlujuutta kyetä tunnustamaan, ettei ole vielä maalissa, vaan itse asiassa seisookin vasta lähtötelineissä. Jos tilannetta vertaa 400 metrin juoksukilpailuun, niin onhan se hämäävää, että lähtö ja maali sijaitsee samassa pisteessä. Voittajan on kuitenkin tehtävä matkansa, kokonainen kierros.

Ritariksi tultuaan noviisi oppi, että kokonainen kierros tarkoittaa henkisellä tiellä suurta työtä. Jos työ olisi nopea ja helppo, senhän olisi jo suorittanut valtaväestö. Työ on kuitenkin hidas ja vaativa, se ottaa kaiken, mitä sielulla on. Siksi suuria töitä on näkyvissä yhtä vähän kuin päivänvalossa näkyy tähtiä taivaalla. Tähdet kuitenkin ovat siellä, ja viisaille ne näyttävät oikeaa suuntaa. Rakkauden ritarit ovat oppineet kaivamaan autiomaahan niin syviä kuoppia, että he kykenevät näkemään tähtitaivaan loiston myös kirkkaassa päivänvalossa.

• Edellinen
• Seuraava