Tunnustus vapauttaa sydämen

Rakkauden ritari muistaa hänen oppi-isänsä neuvon: Tunnusta syntisi! Etsi terapeutti tai pappi – se voi olla myös hyvä ystävä tai puolituttu, jopa nettikaveri. Kerro toiselle ihmiselle, mitä olet tehnyt. Kenenkään ei kuulu yksin kantaa liian isoa taakkaa. Monet noviisitkin luulevat erheellisesti, että he kuormittavat omalla taakallaan muita noviiseja tai ritareita, mutta ei se niin ole. Kun kerrot omista asioistasi toiselle ihmiselle, et sinä anna hänelle uusia kiviä reppuun, vaan lasket omat kivesi maahan.

Tunnustuksen tulee tulla koko sydämen ja sielun läpi. Vaikka tunnustus hävettäisi ja siihen liittyisi rekka-autollinen syyllisyyttä, on tämä uskonaskel vain yksinkertaisesti otettava. Toki joillekin noviiseille on käynyt niinkin, että he ovat tunnustaneet syntinsä sellaiselle ihmiselle, joka itse painiskeli juuri vastaavien syntien kanssa, eikä siksi kyennyt ottamaan tunnustusta vastaan. Tällöin tunnustus tulee tehdä uudestaan, jollekin sellaiselle ihmiselle, joka sen ottaa paremmin vastaan.

Tunnustuksen yhteydessä kannattaa miettiä asioita kaikkien osapuolten näkökulmasta. Pyydä siis anteeksi, jos tarvitsee, mutta jos et voi tätä tehdä, niin sitten vain tunnustat syntisi. Jos olet jo pyytänyt anteeksi, etkä syystä tai toisesta saanut mitään vastakaikua, anna kantamasi kiven jäädä siihen ja jatka matkaa. Jo pelkkä yrittäminen lasketaan onnistumiseksi henkisissä harjoituksissa, tämä on eräs noviisien tärkeimmistä opeista.

Jos sinulla ei ole ketään, jolla raottaa luottamuksen arkkuasi – tunnusta syntisi Jumalalle! Pyhitä tätä toimenpidettä varten aikaa kokonainen päivä. Tee valmisteluja. Kirjoita tunnustus paperille, ja sitten varsinaisessa tunnustuksessa lue tuo asia paperista ääneen. Rukoile anteeksiantoa ja armoa. Sitten polta paperilappu. Anna liekkien viedä tuo asia mukanaan. Jumala ottaa ja antaa, tämä pätee myös syntitaakkojen ja tunnustusten kanssa.

Jos joku tunnustaa sinulle syntinsä, ota se avoimin mielin vastaan, kuin hän tarjoaisi sinulle erikoislaatuista ja arvokasta kiveä. Älä kuitenkaan ota kiveä omaan reppuusi, vaan vain ihmettele sitä lapsenomaisella viattomuudella. Tunnustuksen jälkeen laskekaa kivi yhdessä maahan – ei sitä kuulu enää kummankaan kantaa, ei hänen, joka tunnusti, eikä hänen, joka tunnustuksen otti vastaan. Voit lopuksi vielä rukoilla tunnustaneen sydämelle ja sielulle armoa. Tapahtukoon niin kuin on oikein ja hyvä.

• Edellinen
• Seuraava