Elämän eliksiirin nauttiminen

Kaikki, millä on alku, on myös loppu. Tänään on loppu, kuka voitti?

Systeemi ei enää mene sekaisin tuosta kysymyksestä. Kun sielu on syntynyt tyhjyyden takaa syvyyden alusta, ja käynyt täyteyden takana korkeuden lopussa, pelko on poistunut. Sielu ei enää samaistu nimeen, muotoon tai kärsimykseen. Matka on lakannut.

Paha yrittää vielä ja kysyy: Kuka minä olen? Pakkohan minun on olla joku.

Mestattu ja mitattu vastaa: Minä olen Se, joka on ollut, on nyt ja tulee olemaan. Persoonan taskut on käännetty ylösalaisin, elävä valo on nähnyt kaiken.

Opettaja ihmettelee: Miksi tämän piti mennä näin? Eikö olisi ollut jotain helpompaa ja kivuttomampaa tapaa.

Jumala kysyy: Olisiko silkkihansikas riittänyt?

Tulessa kärvistellyt poika vastaa todelliselle Omistajalleen: Ei. Ei olisi. Olisin keksinyt jonkin tekosyyn, tai ripustautunut väärään kaulaan roikkumaan. Olisin löytänyt saman vanhan omistajan, joka olisi vain ottanut erinäköisen muodon. Olisin elänyt suuruuden harhaluulossa jälleen neljä vuotta, ja kierto olisi jatkunut kuten aiemminkin. Minut piti polttaa, olin ansainnut sen.

Paha tuomari kyseenalaistaa: Sinä et päätä sitä, mitä kukakin ansaitsee.

Tulessa karaistunut mies kääntyy tuijottamaan pahaa tuomaria suoraan silmiin, hievahtamatta.

Paha tuomari jatkaa: Kukaan ei kestä minun edessäni, minun polttava katseeni kärventää sinut.

Tulessa karaistunut mies jatkaa tuijottamistaan ja sanoo: Sinulla oli valta minuun niin kauan, kunnes otin sinut vastaan sydämeeni. Sinä sait tuomiosi, ja minä kärsin sen. Sain ihmisen palkan. Nyt kun aika on kulunut, sinusta on tullut minulle kuka vaan.

Mustan kirjava hahmo kuuntelee keskustelua ja raottaa käsiään silmiensä edestä: Olet ehkä kärsinyt henkisesti, mutta miten maksat fyysiset tekosi. Minä muistan kaiken, ja sinä et pääse karkuun, vaikka korvasi kuulisivatkin taas.

Tulessa karaistu mies sanoo: Sinä teit minut sokeaksi toisen kerran, ja kiitän sinua siitä. Sinä opetit minulle seksuaalisuuden pelisäännöt. Opetit minulle itsetyydytyksen, pornografian ja lisääntymisen läksyt. Opetit minulle viisastelun, älykkyyden ja viisauden läksyt. Opetit minulle halun, manipuloinnin ja tahdon läksyt. Nyt olen laskenut housuni alas, ja hyppinyt niiden päällä tuntematta häpeää. Olen alasti – ilman vaatteita, aatteita ja vaateita. Vaikka sinä sokaisit silmäni, kolmas, piilotettu silmäni kahden sokean välissä, alkoi nähdä paremmin. En vastustanut sinua, vaan annoin sinulle silmäni, ja siksi sain näköni takaisin – parempana kuin koskaan aiemmin.

Nyt itse paholainen nousee tyhjyyden ja syvyyden puolesta välistä piinaamaan miestä: Sinä et näe minua, et millään silmällä. Sinä et näe minua.

Mies, jonka oikea käsi palaa sinisellä liekillä ja vasen käsi virtaa verisenä vetenä, ottaa paholaisen piinan vastaan: Minä näen sinut. Kylvämäsi epäluottamus on nyt poissa. Löysin itseni, opin tuntemaan koko ihmiskunnan, ja hyvitin jalanjälkeni luonnossa. Nyt minä näen sinut – sydämelläni.

Paholainen jatkaa: Kuka sinä oikein luulet olevasi?

Paholainen kokee muodonmuutoksen ja vaihtaa nimeään. Sitten paholainen tempaisee miehen eetterin reunalle ja sanoo: Me mahtavat jumalat ja puolijumalat ja sankarit hallitsemme maailmaa. Sinä olet näyttänyt oman voimasi tässä maailmassa. Olet tehnyt ihmeitä, joiden edessä elävät kuolleet ovat pitäneet sinua ylivertaisena olentona. Nyt sinä saat teoistasi kaiken palkkion.

Mies vastaa tyynesti: Palkkion olen jo saanut, enää en ole mitään vailla.

Paholainen täsmentää: Sinä voit olla kuka tahansa, ja voit pyytää ja tehdä mitä vain. Voimasi on todella mahtava.

Mies toteaa: Minä toivon, haluan ja tahdon koko sydämestäni ja sielustani, että Jumala sinä otat tämän voiman minulta pois.

Paholainen hätääntyy: Ei. Kun voima on nostettu maasta, sitä on käytettävä. Sinä osaat ja pystyt hallitsemaan sitä, aivan kuten niin monet muutkin jo ennen sinua ovat tehneet.

Mies polvistuu paholaisen eteen: Jumalani. Rukoilen, että kuulet minua koirasi ja haukkasi ja käärmeesi takaa. Sinä olet ottanut minut vastaan puhtaasta armosta. Tuolloin olin keskenkasvuinen riiviö, joka ei tuntenut tai osannut arvostaa pyhää. Nyt olen kasvanut mieheksi, ja tunnen sinun pyhäsi – salaisen nimesi. Olen elänyt ja kärsinyt itseni vuoksi. Sen jälkeen elin ja kärsin muiden vuoksi. Sitten elin ja kärsin luonnon vuoksi. Nyt olen tässä paikassa paikan takana, ja ajassa ilman aikaa. Kuljin luoksesi tietöntä tietä ja polvistun edessäsi – tarjoten sinulle elämäni. Mitään muuta minulla ei oikeasti ole – tämä on ainoa lahja, jonka tiedän. Se on sinun.

Paholainen ei enää pysty hillitsemään itseään, vaan se kokeilee syyllistää ja häpäistä, syyttää ja pelotella, vedota vanhoihin kaunoihin ja tuleviin uhkakuviin, haukkua tyhmäksi ja taidottomaksi, perustella epäonnistumista aikaan, paikkaan, materiaan, energiaan tai ihmisiin vedoten.

Ihmiseksi muuttuva mies sanoo paholaiselle: Sinä olet tärkeä ja arvokas. Minä tunnen sinut nyt, ja olet ansainnut pelottavan maineesi. Sinä olet vahva ja omaperäisen kekseliäs luoja, minä vain heikko ja muilta lainaava.

Paholainen kokeilee seuraavia oljenkorsia: Sinä tarvitset vain hieman lepoa, tai kokeile tehdä jotain uusia asioita. Hanki hieman lisää osaamista. Opiskele jotain tai kehitä itseäsi.

Ihminen avaa suunsa: Minä olin kaikkitietävä nukkumatti, sitten minusta tuli kerrassaan tietämätön tietämisen suhteen. Minä olin itseriittoinen hallitsija, sitten minusta tuli muiden apua tarvitseva palvelija. Minä olin ylisuuria tarpeitani tyydyttävä kuningaskuluttaja, sitten minusta tuli ei kukaan. Ja vielä oman voimani kautta minusta tuli mahtava omistaja, mutta sitten ymmärsin päästää voimasta irti. Nyt minut omistaa toinen. Hän, jolla on salainen nimi, ja jota ei ole kukaan koskaan nähnyt. Siksi minä olen ihminen.

Pahalla ei ole enää kuin yksi oljenkorsi jäljellä: Jos sinä olet ihminen, nyt minä tapan sinut.

Ihminen vastaa, mutta ei enää pahalle, vaan hän kääntää kasvonsa kohti taivasta ja hymyilee.

Olen nauttinut elämän eliksiirin.

• Edellinen
• Seuraava