Henkilökohtaisen historian kivireki
- Tietoja
- Kategoria: Satuja Lastenkaltaisille Satuja Lastenkaltaisille
- Julkaistu: 19.09.2016 19.09.2016
Se henkilökohtaisen historian kivireki, joka meillä ihmisillä roikkuu kaulassamme, on syytä irrottaa. Kun taakka putoaa, on lupa ja mahdollisuus olla onnellinen. Se myös sattuu jonkin aikaa. Ei ole kuitenkaan syytä pelätä, sillä viisas jättää kaksi kiveä itselleen.
Toinen kivi on valkea ja se muistuttaa siitä, että on syytä olla kiitollinen kaikesta. Kun sitä kiveä varovaisesti hypistelee ja sivelee, muistaa itsensä, unelmansa ja rakkaansa. Kun on ajatuksissaan kiitollinen siitä, mitä jo on, houkuttelee lisää kiitollisuutta puoleensa ja hyvät asiat moninkertaistuvat. On muistettava antaa maailmalle aikaa toimia ja tuoda kaikki hyvät asiat. Liika hätäily johtaa siihen, että hyvät asiat eivät ehdi saapua, koska toivojalla ei riittänyt kärsivällisyyttä ottaa niitä vastaan.
Toinen kivi on musta ja se on nimeltään ensimmäinen kivi. Niin kauan kuin ihminen pitää mustan kiven itsellään eikä turhaan tuomitse, arvostele tai syyttele ketään, on hänellä sielussaan ikuinen onni ja rauha. Sinä päivänä kun hän heittää mustalla kivellä ihmistä, jonka tarinaa ei todella tuntenut tai edes kuunnellut – ei tiennyt niitä vaikeita tilanteita, jotka olivat ajaneet tämän siihen pisteeseen, ei tiennyt, mitä hän oli joutunut näkemään ja tuntemaan peloissaan ja yksinään – sillä hetkellä, kun ensimmäinen kivi on ilmassa, se muuttuu viisastenkiveksi ja heittäjä huomaa menettäneensä suurimman maailman aarteista.
Pidä kivet itselläsi, äläkä kerro niistä koskaan kenellekään.
