Jokainen kutsutaan tavallaan

Totuus on kuin salaperäinen muukalainen, joka astui sisään ikivanhaan kirkkoon. Hän ei tuntenut käyttäytymissääntöjä tai muita ihmisten keksimiä arkipäiväisiä sopimuksia. Pappi toisteli kirjasta muistiinsa tallentamaa pyhää sanaa, kun muukalainen käveli pitkin käytävää ja katsoi ihmisiä syvälle sieluihin. Hän ei istunut takariviin, ei eturiviin, eikä sivupaikoille, vaan käveli suoraan alttarille. Pian kaikki olivat hiljaa, myös pappi. Kun muukalainen avasi suunsa, kirkossa oli pitkästä aikaa Totuus läsnä.

Muukalainen sanoi: ”Olen tullut yksinäisyydestä ja minussa on ottanut tapahtuakseen kaikki ennustusten sanat, ei osa, vaan joka ikinen sana.”

Pappi suuttui ennen, kuin lause oli loppunut ja sanoi vaativalla äänellä: ”Tämä ei ole totta, ja sinun, muukalaisen, pitää lähteä täältä heti pois.”

Muukalainen ihmetteli: ”Jos edes pappi ei usko, niin mitä te täällä teette? Ketä te rukoilette ja minkä vuoksi? Onhan sanottu Jeesuksen toimesta: ”jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.” Jos siis minä - muukalainen - olen tehnyt, kuten Isä tahtoo, enkö minä silloin ole Jeesuksen veli tai sisar? Ja jos vielä olen hänen veljensä tai siskonsa, eikö minulla ja hänellä ole sama Isä? Eikö veljeksillä ja sisaruksilla ole aina sama Isä?”

Muukalainen jatkoi: ”Rakas pappi, jos sinä et ole toteuttanut Isämme tahtoa, et sinä ole Jeesuksen veli tai sisko. Miten voit silloin neuvoa tätä seurakuntaakaan toteuttamaan Isän tahtoa? Ei kukaan muu tiedä Isän tahtoa kuin hänen lapsensa. Jokainen Isän lapsi on saanut häneltä kutsun oppia tuntemaan hänet. Onko sinut kutsuttu, ja jos on, oletko seurannut kutsua?”

Eturivissä istuva toinen pappi tulistui: ”Ei Isä mitään kutsuja lähettele, vaan me olemme jo pelastuneet uskomme kautta. Meidän on taivaspaikka ja olemme kaikki kristittyinä valtakunnan perillisiä.”

Muukalaista huvitti: ”Minäkään en jaksanut aiemmin lukea kirjaa loppuun asti, mutta sitten kun luin, huomasin Jaakobin kirjoittaneen meille: ”Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?” Johannes jatkoi kirjeessään tätä opetusta sanoen: ”Sen, joka sanoo pysyvänsä hänessä, tulee myös elää samalla tavoin kuin hän eli.” Oletteko te eläneet, kuten Jeesus eli?”

Sitten muukalaisen toinen silmä alkoi loistaa, ja kuin ukkosen jyrinä hän sanoi: ”Te olette kuin fariseukset kaksi tuhatta vuotta sitten. Olette koiria juoma-astian edessä. Ette juo itse ikuisestä lähteestä, mutta vartioitte sitä, ettekä päästä yhtään janoista ihmistä juomaan siitä. Te ennemmin annatte ihmisen kuolla janoon kuin päästätte hänet juomaan siitä, mikä on teille niin tärkeä, mutta jota te ette lainkaan tunne. Siellä, missä minut tunnetaan ja missä minä en ole muukalainen, vaan olen kotona, siellä ei lainkaan teitä tunneta. Ihmettelen suuresti, mitä te oikein teette Isäni talossa.”

Nuorukainen yleisön joukosta kysyi neuvoa muukalaiselta: ”Sinua ei näytä täällä kukaan tuntevan, vaikka sinä tunnet tämän talon, mutta minä haluaisin silti kysyä sinulta, että miten Jumala kutsuu meidät luokseen kulkemaan ikuista tietä?”

Muukalaisen molemmat silmät alkoivat loistaa kuin aamu- ja iltatähti: ”Se kutsu on kuin salaperäinen muukalainen, joka astui sisään ikivanhaan kirkkoon.”

• Seuraava