Kaikki tiet vievät perille, kunhan ei vain pysähdy ja luule jo olevansa perillä. Jos ihminen pysähtyy tiellään, hän kiinnittyy johonkin persoonalliseen, omaan tiehensä. Näin identiteetti luo juuret maahan ja alkaa puhutella ihmistä Jumalan nimellä ”Minä Olen”. Pian ihminen sanoo: ”Minä olen kirjailija, maalari, elämäntapavalmentaja, parantaja, tai opettaja.” Näin helposti ihmisen identiteetti voi kiinnittyä, vain yhdessä sekunnissa. Tällöin henkinen matka taukoaa.

Jalo ihminen on puolestaan kuin sveitsiläinen linkkuveitsi, jolla on monta käyttötarkoitusta. Linkkuveistä kannetaan mukana metsäretkillä, koska se auttaa vähän kaikkeen, tuli vastaan mitä tahansa. Vastaavasti kukaan ei ota metsään mukaan pianoa, jolla on vain yksi käyttötarkoitus.

Jos olet löytänyt henkisellä tielläsi pianon ja nyt raahaat sitä mukanasi joka paikkaan, voit kysyä itseltäsi, onko tämä piano enää tarpeellinen. Se kyllä joskus on varmasti ollut tarpeellinen, ei kukaan löydä pianoa sattumalta. Mutta onko se enää tarpeellinen, vai joko mieli ja sielu olisivat valmiita ottamaan seuraavat askeleet eteenpäin.

Jumalan koko nimi on ”Minä olen se, joka minä olen”. Tämä tarkoittaa erityisesti sitä, että Jumalan nimi ei ole ”Minä olen se, joka minä jo olin”, eikä se muuten ole myöskään ”Minä olen se, joka minä joskus tulen olemaan”. Jumalan nimi soi meidän jokaisen korvissa vain tässä ja nyt, ei menneessä tai tulevassa. Jos elät menneessä, löydät masennuksen. Jos elät tulevassa, löydät ahdistuksen. Jos elät tässä ja nyt, löydän Jumalan nimen. Tämä nimi kyllä kuljettaa sinut menneeseen ja tulevaan, mutta lopulta se palaa ihanimpaan ja puhtaimpaan muotoonsa - siihen joka vain on, tässä ja nyt, ja sen takana, ikuisesti.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).