Totuus ihmisestä ja Jumalasta

Totuus ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta saavutetaan henkisen evoluution ja totuuden tien kautta.

Matemaattinen kuvaus: Analogioina kompleksiluvuilla operointi, sekä kvanttitietokoneen toimintaperiaatteet

Arkkityypit: Noita, Velho ja Narri

Alustus: Vaikka henkisyydellä on lukematon määrä erilaisia ilmenemismuotoja, on niissä kaikissa lopulta kyse ihmisen ja Jumalan suhteesta. Mitä vääristyneempi ja kieroutuneempi tämä suhde on, sitä hullunkurisempia vinkeitä henkisyys ihmisessä ottaa.

Vaaranpaikka: Jos ihmisellä ei ole puhdas sydän edetessään henkisessä prosessissaan, on mahdollista joutua keholliseen kärsimykseen tai mielelliseen eksytykseen. Kuten evoluution, myös henkisen prosessin taikasana on sopeutuminen. Sopeutumista testataan henkisen tien muuttuvan luonteen ja monituisten porttien avulla. Myös uskontoon kiinnittyminen on henkisyyden vaaranpaikka: vaikka joku muu on kulkenut henkisen evoluution läpi, ei se tarkoita sitä, etteikö myös sinun tulisi kulkea sen läpi. Henkiset prosessit eivät koskaan poissulje toisiaan, vaan lopulta ne jopa tunnistavat toisensa ja yhdistyvät toisiinsa.

 

Henkisyyden tarkoituksena on valmistella ihminen kohtaamaan ensin totuus hänestä itsestään, sitten totuus koko ihmiskunnasta ja maailmankaikkeudesta, ja lopulta totuus Jumalasta ja perimmäisestä totuudesta. Tätä prossia kutsutaan henkiseksi evoluutioksi ja totuuden tieksi.

Terveessä ympäristössä ja turvallisten vanhempien luona kasvaneilla lapsilla henkisyys ilmenee luontaisella tavalla. Tämä lapsenomainen tila on myös aikuisen, henkisyyttä tavoittelevan ihmisen tavoitetila. Henkisyyden ja totuuden tuntemisen tarkoitus on päästä takaisin tuohon puhtaaseen, avoimeen ja iloiseen perustilaan. Silloin kaikki on hyvin, on hyvä olla, ilman syytä.

Henkisyyden idea on kaksijakoinen: toisaalta ideana on korjata kaikki ne virheet, jotka omassa elämässä sekä varsinkin lapsuudessa menivät pieleen, ja toisaalta ideana on kasvaa ja jalostua omaksi parhaaksi versioksi. Joskus ristiriitoja ja ongelmia saattaa kuitenkin olla niin paljon, ettei ihminen kestä asioita suoraan ilman riittäviä voimavaroja. Kun ihmisellä loppuvat henkiset voimavarat, saattaa hänessä avautua ylimääräinen totuuden ulottuvuus. Totuuden ”henkinen takaportti” mahdollistaa erilaisten traumojen ja henkisten haavojen käsittelyn silloin, kun mitkään muut voimavarat eivät siihen riitä. Arkkityyppi velho kuvaa henkisen ulottuvuuden avautumista.

Matemaattisesti tilannetta voisi kuvailla siten, että meillä on käsillä niin vaikea yhtälö, ettemme osaa ratkaista sitä annetussa ulottuvuudessa (esim. neljännen asteen yhtälö). Tällöin voimme hakea apua vielä korkeammasta ulottuvuudesta ja kokeilla ratkaista samaa yhtälöä aivan uusilla tavoilla (, vaikka kuudennessa tai seitsemännessä ulottuvuudessa, ja jos nekään eivät auta, niin sitten turvaudutaan kompleksilukuihin). Ihmisen alitajunta toimii juuri tällä samalla tavalla. Jos ihmiseen juurtunut traumaattinen haava ei ratkea psykologin luona, omilla henkisillä työkaluilla tai esimerkiksi päihteiden avulla, tarvitaan jumalainen väliintulo ja uusi, ainutlaatuinen totuuden ulottuvuus. Sitä, miten jumalainen väliintulo ja totuuden ylimääräinen ulottuvuus (salatajunta) toimii, ei tiedä varmasti yksikään ihminen. Rajattomat ovat salatajunnan ilmenemismuodot.

Henkisyyden avaamassa uudessa totuuden ulottuvuudessa kirkastunut totuus yhdistyy persoonan totuuteen. Näin henkinen evoluutio ja totuuden tie alkavat. Jo henkisen prosessin alku, josta monesti käytetään nimeä henkinen herääminen, saattaa mennä ikävällä tavalla pieleen. Jos ihminen ei ole valmistautunut henkiseen evoluutioon, saattaa ihminen luulla uutta totuuskäsitystään esimerkiksi universaaliksi totuudeksi. Universaalin totuuden sekoittuminen henkisyyden avaaman ulottuvuuden kanssa ajaa ihmisen tästä maailmasta niin erilleen, että hänen mielensä voi olla vaikeaa erottaa, mikä on todellista. Tämä on se kohta, jossa ihminen saattaa kokea paniikkikohtauksen, kuulla ääniä tai nähdä näkyjä. Henkisyyteen valmistautumaton ihminen tulkitsee henkisessä heräämisessä ja tien alkuvaiheessa tapahtuvat kokemuksensa oman itsekkyytensä värittäminä, ja siksi ulottuvuuksien sekoittuminen saa tällaisessa ihmisessä aikaan jonkin itsepetoksen, tai se nostaa esiin jonkin vanhan itsepetoksen. Ihmisen eloa itsepetoksessa kuvaa arkkityyppi narri. Narrinmatkan alussa ihminen luulee itse olevansa jumalainen velho tai noita, ja muut ihmiset nauravat hänelle. Vastaavasti narrinmatkan lopussa itsepetos paljastuu, ja ihminen kykenee itsekin nauramaan itselleen.

Jokainen matemaatikko tietää, ettei kompleksilukuihin ole asiaa ennen kuin perusmatematiikka on hallussa. Valitettavasti näin ei ole henkisyyden kanssa. Valtaosalla ihmisistä heidän oma sisäinen maaperänsä, eli alitajuntansa ja sielunsa, ei ole millään tavoin valmisteltu henkistä evoluutiota varten, ja siksi henkinen herääminen on monesti kuin hyppy suoraan kompleksilukuihin. Eihän siitä mitään meinaa ymmärtää, mutta silti välillä saa aikaan aivan käsittämättömän hienoja tuloksia, jopa ihmeitä.

Totuuden näkökulmasta henkisessä evoluutiossa voi siis tapahtua ihmeitä. Hyvin usein ihmeet eivät kuitenkaan tapahdu universaalissa totuudessa, eli kaikki ihmiset eivät koe niitä samalla tavalla. Toiselle ihmiselle jonkun toisen ihmisen ihme voi näyttäytyä mielisairauden oireena, eikä tämäkään poissulje sitä, etteikö joskus kyseessä olisi juuri mielisairaus. Punainen lanka omaan henkisyyteen liittyen on oppia kulkemaan henkistä evoluutiota ja totuuden tietä yhtä aikaa. Kun ihminen samaan aikaan on henkisesti avoin, mutta valmis kyseenalaistamaan kaiken – henkinen prosessi etenee. Jos prosessista alkaa uupua henkisyys, ihminen vaipuu merkityksettömyyteen, ja vastaavasti jos totuus uhkaa hävitä, todellisuustaju hämärtyy.

Henkisesti liian suureen epätasapainoon ajautunut ihminen määritellään usein mielisairaaksi. Tämäntyyppinen sairaus on kuitenkin hyvin erilaista, kuin vaikka kipeä jalka. Kipeä jalka parannetaan kaikille samassa totuuden ulottuvuudessa, mutta esimerkiksi harhat, kognitiiviset vinoumat ja narsismi, jotka johtuvat henkisen prosessin avanneesta traumasta/ristiriidasta tai yksinkertaisesti epäpuhtaasta sydämestä eli itsekkyydestä, voidaan parantaa vain siinä uudessa totuuden ulottuvuudessa, joka ihmisen sisäiseen maailmaan on puhjennut. Tämä on muinainen shamaanien viisaus: ihminen parannetaan hänen omassa maailmassaan. Ja juuri tähän ainutlaatuiseen henkiseen totuuden ulottuvuuteen shamaanien matkat vievät. Nykyään puhutaan transsista, transsitiloista ja hypnoosista. Myös rukous kuuluu tähän samaan kategoriaan.

Henkinen evoluutio ja hulluksi tuleminen ovat tavallaan liitoksissa toisiinsa. Tämän vuoksi totuuden tie kulkee henkisen evoluution taustalla – se pitää ihmisen kasassa ja riittävän järjissään. Jos ihmisen ajatukset lentävät ”ännännessä taivaassa”, pitää totuuden peruskallio jalat maassa. Ilman totuuden tietä ihminen hukkuu henkisen ulottuvuuden ihmemaahan, symboliseen labyrinttiinsä. Symbolinen noita viettelee ihmisen aistinautintojen ja turhuuksien majataloonsa, tai velho saa ihmisen rauhattomaksi seikkailijaksi, joka säntäilee ympäri maailmaa. Vasta kun henkisen prosessin lopussa tai taitekohdassa ihminen päästää irti omasta jumalallisuudestaan ja tunnustaa olevansa ”vain” tavallinen ihminen – saavuttaa hän ymmärryksen todellisesta ihmisyydestä ja Jumalasta, sekä niiden keskinäisestä suhteesta. Ihmisyys on avain suureen rauhaan – se johdattaa perimmäiseen totuuteen.

Kirkastunutta totuutta voisi kutsua myös termillä imaginäärinen totuus. Yllä opimme imaginääriyksikön olevan kompleksiluvuissa jotain, mitä ei ole oikeasti olemassa, mutta sen avulla voidaan ratkaista merkittäviä tieteellisiä ongelmia. Fysiikka valistaa meitä seuraavalla tavalla: imaginäärien käyttäminen laskuissa ja kaavoissa on ihan ok, niin kauan, kunhan ne eivät sisälly varsinaisiin lopputuloksiin. Jos imaginääriosa sisältyisi myös laskun lopputulokseen, ei lasku voisi olla enää totta tässä maailmassa, ja siksi se menisi vikaan (eli jäisi totuudelliseen ristiriitaan). Imaginäärejä voi siis käyttää itse laskuissa, kunhan ne supistuvat / kuolevat pois ennen varsinaisia lopputuloksia. Tämä sama pätee henkisyyteen: henkisen evoluution ja totuuden tien lopputuloksena on ihminen. Jos lopputulos on jotain muuta, on prosessin oltava vielä kesken, tai se on langennut imaginäärivirheeseen.

 

Kvanttitietokoneen analogia

Henkinen prosessi on ollut olemassa niin kauan kuin ihminenkin on ollut. Se ei ole mikään uusi juttu. Henkisyyttä ei ole kuitenkaan voitu kuvata arkikielisten analogioiden kautta, sillä niiden olemassaoloa on vasta nyt alettu ymmärtämään. Tähän asti henkisyyttä on kuvattu vain erilaisten uskontojen ja henkisten kontekstien avulla. Niiden sanasto on kuitenkin pääasiassa vanhentunutta, jopa tuhansia vuosia vanhaa, eivätkä ne siksi saa kosketuspintaa nykyajan maailmassa.

Voimme ajatella ihmisen toimivan normaaleissa arjen olosuhteissa kuten normaali tietokone. Ihmisessä pyörii hänen henkilökohtainen koodinsa (esim. lajittelujärjestelmä joko-tai-lajittelu), ja sitä kautta erilaiset ohjelmat (esim. uskomukset) toimivat. Kun ihminen sitten jossain vaiheessa avautuu henkiseen prosessiin, alkaa hänessä toimia tavallisen tietokoneen lisäksi myös kvanttitietokone. Kvanttitietokoneessa ei ole enää nollia ja ykkösiä, eli egon pakottamia joko-tai-valintoja, vaan se toimii superpositioiden avulla. Superpositio on tila, jossa nolla ja ykkönen ovat yhtä aikaa voimassa. Näin joko-tai-menettelytapa muuntautuu sekä-että-menettelytavaksi. Lukija voi tässä vaiheessa huomata, että juuri tätä sekä-että-tapaa on koko tämän kirjasen ajan korostettu. Totuuden ulottuvuuksia avautuu helpommin sekä-että-tavalla, ei toisiaan poissulkevalla joko-tai-tavalla. (Kyllä, tämä lause sisälsi juuri joko-tai-ajattelutavan, vaikka se opetti sen vastakohtaa.)

Jos ajattelemme ihmistä tavallisena tietokoneena, hänessä on sisäisiä ”pakotettuja valintoja”, joiden ansiosta ihminen käyttää enemmän muistia tai luovuutta, ihminen nojaa enemmän maalliseen järkeensä tai tunteisiinsa, ihminen on suuntautunut enemmän menneeseen tai tulevaan aikaan, ihminen on enemmän mielessään tai kehossaan, ihminen on enemmän maskuliininen tai feminiininen, ihminen kulkee kohti jotain tai pois jostain, häntä motivoi enemmän pakko tai mahdollisuus. Kvanttitietokoneen tavalla toimivassa ihmisessä epätasapainoinen asetelma kuitenkin olennaisesti muuttuu: nyt operaatiot alkavat tapahtua samanaikaisesti. Ihminen käyttääkin järkeä ja tunteita tasapainoisesti, on sekä kehossa että mielessä, ja menneen ja tulevan yhdistymisen kautta löytää nykyhetken. Näillä erilaisilla yhdistymisillä on ihmisen elämään todella suuria vaikutuksia.

Kvanttitietokoneisiin liittyy myös seuraavia ilmiöitä, joiden kautta voi ymmärtää ihmistä ja henkisyyttä:

Kvanttitietokoneen tulee toimia lähellä absoluuttista nollapistettä, eli -273,15 astetta Celsiusta. Tämän vuoksi ulkopuolinen lämpöenergia poistetaan kokonaan. Lämpöenergia nimittäin romahduttaa tai muokkaa kvanttien superpositiotilaa. Ihmisessä lämpöenergiaa kuvaa stressi. Jotta henkinen prosessi voi edetä ilman kieroutumisia, siitä täytyy poistaa ihmisen ulkopuolinen stressi kokonaan. Esimerkiksi rentoutumiset saavat hermostossa monesti aikaan kylmiä väreitä, jolloin lämpimän stressin voi oikein tuntea poistuvan. Myös paasto saa kehon tuntemaan huomattavaa kylmyyttä, kun taas ruoka tuo kehoon selvästi enemmän lämpöä. Kovat sykkeet ja korkeat energiat eivät kuulu kvanttitietokoneisiin. Kun kone pysyy kylmänä, se voi toimia nopeasti ja tehokkaasti.

Kvanttitietokoneen kubitit (eli superpositiossa olevat bitit) eivät voi kommunikoida ulkomaailman kanssa, vaan ainoastaan keskenään – muuten prosessi romahtaa. Henkisessä prosessissa pätee sama oikein hyvin. Kun prosessi alkaa, henkinen ulottuvuus on kuin kupla, jonka sisällä oleva ihminen tai ihmiset voivat kokea hyvinkin erikoisia tapahtumia – jopa ihmeitä. Jos tähän kuplaan tulee sisälle ihmisiä, jotka selvästi eivät kykene heittäytymään siihen mukaan, voi koko kupla romahtaa ja prosessi tauota.

Henkinen prosessi on siis äärimmäisen herkkä. Kun prosessi kerran on lähtenyt käyntiin, sitä ei saisi häiritä, vaikka se näyttäisi kuinka oudolta ja erikoiselta tahansa. Tiedämmehän psykologiastakin, että jos psykoosissa olevalle sanotaan hänen olevan psykoosissa, saattaa hän ajautua vielä syvemmälle psykoosiin (ja sama pätee salaliittoteorioiden kanssa). Kun prosessi menee outojen, mielikuvituksen värittämien vaiheiden ohi, se kyllä saa ihmiset taas järkiinsä. Näin käy myös kvanttitietokoneelle.

Kuitenkin, jos joku kuplassa elävistä ihmisistä alkaa käydä itselleen tai muille vaaraksi, on tilanteeseen syytä puuttua. Henkinen ulottuvuus ei koskaan johda ihmisen itsensä tai toisten ihmisten vahingoittamiseen – siihen johtaa vain ihmisen itsekäs ego. Henkisen ulottuvuuden kuplaan ei väkivallan ohella kuulu raha tai seksi, jotka myös ovat ohessa mainitun toimijan (eli egon) päämääriä.

Muistatko vielä kompleksiluvut ja niihin liittyvän fysiikan ohjeen? On ihan OK laskea kompleksiluvuilla, jos ne kuitenkin laskun loppuvaiheessa supistuvat pois, ja tuloksena on jotain ”normaalia”. Tämä sama ilmiö tapahtuu kvanttitietokoneessa. Vaikka jokin ongelma ratkaistaan superpositioiden avulla, tulee lopullisen tuloksen olla aina niin sanotussa klassisessa muodossa. Kvanttitietokoneetkin siis toimivat kompleksilukujen kanssa saman lain mukaan. Ne toimivat eri totuuden ulottuvuudessa, mutta eivät voi tuoda tuota ulottuvuutta tänne sellaisenaan, vaan sen täytyy supistua pois.

Huomion arvoisena seikkana todettakoon, että nyky-yhteiskunnassa pidetään parantumattomasti mielisairaina sellaisia ihmisiä, jotka ovat jääneet alitajuisesti loukkuun heidän omaan sisäiseen maailmaansa, henkiseen ulottuvuuteen. Tällöin ihmisen mielessä (ja sielussa) on kuin jäänyt kvanttitietokoneen laskentaprosessi päälle, eikä sitä oikein kukaan osaa pysäyttää tai saada valmiiksi.

 

Kuten jo aiemmin tuli ilmi, on henkisen evoluution lopputuotteena tultava ihminen, se on ainoa tulos, joka ei ole ristiriidassa todellisuutta kuvaavien totuuden ulottuvuuksien kanssa. Jos lopputulos on jotain muuta, jää symbolinen velho tai noita voimaan. Silloin alkaa uusi narrinmatka, eli johonkin itsepetokseen perustuva kierros henkisessä evoluutiossa. Kun ihminen tulee valmiiksi, hänestä tulee ihan oikea ihminen, eikä uusi matka enää ala. Näin kierrokset lakkaavat. Se, mitä sitten tapahtuu, olkoon jokaisen ihmisen harjoitustehtävä selvittää tässä ja kaikissa muissakin elämissä, millä ikinä tavalla hän sitten haluaakaan tätä maailmaa nähdä, tulkita ja matkata.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).