Muodostuu rakentajan ja tuhoajan totuudesta

Matemaattinen kuvaus: Alussa ja lopussa x = 1 U x = √1.

Arkkityypit: Rakentaja, Tuhoaja

Alustus: Kaikki on rakennettu ja kaikki voidaan tuhota. Hienoinkin rakennus voidaan purkaa palikoiksi, ja pelkiltä palikoilta vaikuttavasta kasasta voidaan rakentaa mestariteos. Rakentaminen ja tuhoaminen paljastavat luomisen totuuden.

Vaaranpaikka: Jos ihminen on jumissa tuhoamisessa, hän jatkuvasti hävittää tavaroitaan ja lopettaa ystävyyssuhteitaan – mikään ei kelpaa, kaikki pitää tuhota. Jos ihminen on jumissa rakentamisessa, hän etsii jatkuvasti jotain uutta ja mahtavampaa, eikä tyydy mihinkään.

 

Rakentajan totuus

Matemaattista rakentamistyötä voisi kuvailla lukujen 1 ja √1 avulla. Niiden avulla voidaan rakentaa kaikki muut luvut. Esimerkiksi: 3 = 1 + 1 + 1. Tässä operaattorina toimii yhteenlasku. √3 saadaan, kun ensin tehdään suorakulmaisessa kolmiossa √2, jonka sivut ovat siis √1:iä. Tämän jälkeen toinen sivu on edelleen √1 ja toiseksi valitaan juuri saatu √2, niin näin hypotenuusaksi tulee √3. Tässä operaattorina toimii Pythagoraan lause.

Rakentajan totuuden mukaisesti kaikki ja kaikkeus on rakennettu. Tasapainon totuudesta meille jäi mieleen lause: maailmankaikkeudessa ei ole kaaosta, on vain liian vähän tietoa. Vaikka jokin asia vaikuttaisi aluksi olevan kaaosta, saadessamme riittävästi tietoa ja ymmärrystä, voimme jossain vaiheessa selittää sen. Nykyään varsinkin fraktaalien löytyminen matematiikassa on auttanut ihmistä ymmärtämään luonnon rakentumista. Kompleksilukuja soveltaen on alkanut löytymään yhtälöitä, jotka kuvaavat luontoa sellaisenaan kuin se on rakennettu tai se on rakentunut. Riippuu lukijan uskomuksesta, suosiiko edellisessä lauseessa aktiivi- vai passiivimuotoa.

Rakentajan totuuden mukaan kaiken voi oppia. Kun ymmärtää, ettei kukaan ole seppä syntyessään, uskaltaa alkaa opettelemaan uusia taitoja. Jokainen ihminen voi oppia luovaksi, soittamaan soitinta, pelaamaan jotain peliä tai harrastamaan urheilulajia. Jokainen voi opetalla oppimaan yhä tehokkaammin ja laskemaan matematiikkaa. Jokainen voi opetella muistamaan asioita jopa satoja kertoja tehokkaammin kuin aiemmin. Rakentajan totuutta hidastavat vain ihmisen omat rajoittavat uskomukset ja epäkelvolliset rutiinit, mutta kun niistä pääsee yli, kaikki on mahdollista.

Harjoittelu tekee mestarin, ja mestari harjoittelee jatkuvasti. Rakentajan totuuden mukaan ihminen oppii minkä tahansa asian keskittämällä siihen aikansa ja huomionsa (vrt. visualisointi). On puhuttu 10 000 tunnin säännöstä. Kun teet jotain 10 000 tuntia, olet siinä maailman parhaiden joukossa. Rakentaminen vaatiikin kärsivällisyyttä – eihän Roomaakaan rakennettu päivässä. Ja kun tiedämme, että rakentaminen kestää, kannattaa oma ala valita niin, että jaksaa toimia sen parissa. Rakentaja ilman sisäistä paloa ei ole vielä löytänyt oikeaa asiaa. Rakentajan totuus tähtää ihmisen unelman toteutumiseen. Lopulta rakentajan totuus vie suuren työn äärelle, tekemään jotain itseämme suurempaa. Ensin asioita opetellaan muutama vuosi, ja sitten kun on oikeat voimavarat, alkaa itse työ.

Syvällisin rakentajan totuus paljastuu ihmiselle, joka on valmis luopumaan omasta kunniastaan. Ei nöyryyttämällä itseään, vaan antamalla kunnian suuresta työstä Hänelle, jolle se kuuluu. Moni ihminen tarjoaa itseään Jumalalle silloin, kun asiat ovat huonosti, mutta todellinen rakentaja tarjoaakin parhaan uhrilahjan, parhaan version itsestään.

 

Tuhoajan totuus

Tuhoajan totuus perustuu asioiden hajottamiseen, pilkkomiseen ja jakamiseen. Jos katsomme asiaa päältä päin, emme ehkä ymmärrä sitä niin hyvin kuin rikkomalla sen osiin. Tuhoajan totuutta kuvaa vanha sanonta: ”Katsotaanpas, mitä se on syönyt.”

Matematiikasta tuttu alkulukuhajotelma perustuu tuhoajan totuuteen. Otetaan esimerkiksi luku 231. Voimme hajottaa luvun osiin, näin saamme 231 = 3 x 7 x 11. Vaikka se ei päällepäin näkynyt, luku 231 sisälsikin luvut 3, 7 ja 11. Suurempien lukujen hajottaminen osiin on hyvin vaikeaa, ja ehkä sen vuoksi nykyajan pankkitoiminnan salausmenetelmät perustuvat siihen.

Maailmankaikkeudessa vallitsee tuhoajan totuus. Mikään ei kestä ikuisesti, suurimmatkin tähdet luhistuvat ja katoavat. Kosmoksen sisällä kuitenkin aine ja energia kiertää ja muuttaa muotoaan, niitä ei voi kokonaan tuhota – niihin kohdistuvat säilymislait.

Tuhoajan totuuden mukaan kaikella on alku ja loppu, eikä siksi turhista tai jo palvelunsa täyttäneistä asioista tule pitää kiinni. Kannattaa pysyä jatkuvassa muutoksessa, olla kuin ohikulkija. Jos lukee kirjan, ja ei aio lukea sitä enää uudestaan, kannattaa siitä luopua. Toki kirjasta voi tehdä itselleen muistiinpanot, mutta kirjaa ei aina kannata säilyttää – sen voi laittaa kiertoon. Jos ihminen ei opi tuhoamaan omistamiaan tavaroita, eli fyysistä omaisuuttaan, miten hän voisi oppia tuhoamaan henkistä omaisuuttaan, kuten vanhentuneita arvoja ja rajoittavia uskomuksia?

Kukaan ihminen ei tunne perimmäistä totuutta (vrt. totuus on harhaa ja persoonan totuus), ja siksi emme voi olettaa uskomustemme olevan täysin totta. Juuri uskomustemme vuoksi tuhoajan totuus on meille niin tärkeää oppia tuntemaan: sen tehtävä on tuhota meissä kaikki vanhaksi käynyt ja pilaantunut. Jos ihminen ei tunne tuhoajan totuutta, on hänen vaaranaan ulkoistaa tuhoaminen. Tällöin tuhon kohteeksi voi joutua esimerkiksi joku toinen henkilö, asia tai esine. Ehkä onkin helpompaa etsiä ulkoinen syntipukki ja tuhota se, kuin kohdata omat vaikeimmat asiansa.

Syntipukkien etsiminen mahdollistaa hyödyntämään tuhoajan totuutta itseään suojelevana psykologisena defenssinä. Tuhoajan totuus onkin hallitsevassa roolissa traumoista kärsivissä ihmisissä. Tämän vuoksi traumasta kärsivä ihminen saattaa yhtäkkiä katkaista ystävyyssuhteita, parisuhteita tai häntä hoitavan psykologin kanssa solmitun hoitosuhteen. Traumaattisessa sielussa tuhoajan totuus on tiedostumaton, eikä ihminen itse ymmärrä, miksi hänelle taas kävi näin. Arkkityyppinen tuhoaja on kuin sisäisen hennon lapsen suojelija, jonka tehtävänä on pitää ihminen toimintakykyisenä ja irrallaan traumasta. Ehkä ihminen joutui lapsena tai nuorena sellaiseen tilanteeseen, jossa tuhoajan oli pakko tulla suojelemaan hentoa sielua. Henkisen evoluution tehtävänä on ensin hankkia ihmiselle oikeita voimavaroja, jotta hän tulee valmiiksi kohtaamaan omat traumansa, ja vasta tällöin ihminen voi kestää tuhoajan edessä ja päästä sen ohi. Tuhoajan totuuden tunnistaa askeettisuuden kaipuusta, sekä siitä, että rauha tulee hävityksen ja tuhon kautta.

Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä sanotaan, että siihen taipuvainen ihminen katkaisee hoitosuhteensa aina, kun hän alkaa edistyä terapiassa. Tuhoajan totuuden vuoksi psykologien on usein hyvin vaikeaa auttaa narsisteja. Myös narsismi on traumakäyttäytymistä ja sen vuoksi tuhoaja on aina valppaana ja tarvittaessa valmis katkaisemaan hoitosuhteen. Ehkä tämän ymmärtäminen auttaa sekä hoitajaa että parantujaa: varsinainen ongelma ei ole narsismi, vaan sen taustalla oleva trauma. Jos narsismiin tai mihin tahansa muuhun persoonallisuushäiriöön taipuvainen ihminen oppii tuntemaan tuhoajan totuuden, hän oppii sietämään tuhoajan aiheuttamia oireita, ja sitä kautta lopulta eheytymään ja voimaantumaan terveellä tavalla.

Syvällisin tuhoajan totuus paljastuu ihmiselle, joka on valmis menettämään oman maailmansa ja voimansa. Niin kauan kuin ihminen luulee itse olevansa tai omistavansa voimansa, ei hän pääse elämänkantaan kiinni. Vain kurjat, heikot ja luuserit pääsevät symbolisen tuhoajan ohitse. Heille paljastuu tuhoajan totuus: se, mikä on ikuinen elämä.

 

Luomisen totuus

Rakentajan ja tuhoajan totuudet johtavat ihmistä kohti luomistyön syvintä olemusta. Luomisen totuus on totuus jatkuvasta muutoksesta, evoluutiosta ja jalostumisesta. Kukaan tai mikään ei pysy kaikkeudessa paikoillaan. Jos ihminen harhautuu etsimään elämän asioista hengen pysyvyyttä, hän ajautuu harhaan ja kärsimykseen. Maailmankaikkeudessa kaikki menevät siis johonkin suuntaan. Kaikki kehittyvät tai taantuvat. Mestaritkaan eivät pysy lajinsa huipulla, jos he eivät ylläpidä ja kehitä kuntoansa.

Luomisen totuus on totuus jatkuvasta uuden omaksumisesta ja sen rinnalla turhista asioista luopumisesta. Ihmisen kapasiteetti on rajallinen kuten matkalaukku. Jos matkalaukku on entuudestaan täynnä, ei sinne mahdu enää uusia juttuja. Toisaalta matkalaukkua ei kannata pitää täysin tyhjänäkään, sillä eihän siitä silloin ole mitään apua, vaan ainoastaan painoa. Mutta ihminen, joka oppii tarkastamaan laukkunsa sisältöä aina silloin tällöin, ja heittämään sieltä turhat kamat pois, luo tilaa uudelle. Tällainen ihminen on ymmärtänyt luomisen totuuden.

Maailmankaikkeus ja luonto käyttävät luomisen totuutta koko ajan. Maapallolle tulee uutta maata ja vanhaa häviää pois. Myös vanhaa eläinkantaa kuolee ja tilalle syntyy uutta. Kosmoksen mittakaavassa tähtiä ja jopa kokonaisia galakseja törmää toisiinsa ja mustat aukot tuhoavat niiden lähelle ajautuneita taivaankappaleita. Silti samaan aikaan tähdet rakentavat ja levittävät materiaa uuteen muotoonsa. Näin evolutiivinen vuorovaikutus luo ja tuhoaa kosmosta sykleissä, suuren luomistyön suunnitelman mukaan.

Henkisessä evoluutiossa luomisen totuus korostuu. Varsinkin henkisen tien alussa ihminen yrittää omaksua kaikenlaisia uusia taitoja ja ihmeellisiä juttuja. Monet ihmiset yrittävät rakentaa itsestään ja identiteetistään kestävää ja pysyvää. Tähän liittyy kuitenkin eräs ongelma. Jos henkistä evoluutiota ei ole ensin kuljettu alkuun, ei ihmisen sielussa ole syntynyt totuudenmukaista perustaa, jonka päälle rakentaa uutta ja kestävää. Tällöin sielun rakennukset ovat kuin suon päälle rakennettuja lukaaleja – kivasta ulkokuorestaan huolimatta ne kääntyvät vinoiksi ja homehtuvat. Kun matka kääntyy kohti alkua, alkaa luopuminen. Ihmisen tehtäväksi muodostuu maltillisen ja viisaan tuhoamisen opettelu. Käydäkseen ”tyhjässä tilassa” tulee ihmisen luopua kaikesta. Kaikesta luopumisen ja totuuden kohtaamisen jälkeen on sitten taas aika rakentaa. Ihmisen uudelleenrakentuminen ei kuitenkaan koskaan onnistu ensimmäisellä kerralla, ja siksi luopuminen on mukana koko henkisen evoluution ajan. Kun isoja virheitä huomataan, luovutaan isosti ja taas rakennetaan uudestaan.

Psykologinen luomisen totuus on hyvin yksinkertainen: rakenna oikean perustan päälle. Toki sen tietäminen, mikä itselle on oikein, vaatii henkisen evoluution ja totuuden tien kulkemisen. Kun itsensä oppii tuntemaan, oppii myös elämään omassa puhtaassa perustilassaan. Puhdas perustila auttaa ihmistä hahmottamaan, mikä hänelle sopii ja mikä ei. Jos joku asia ei sovi, perustila horjuu, ja sen kyllä huomaa (, mutta vasta sen jälkeen, kun on ensin hahmottanut oman puhtaan perustilan). Ennen puhdasta perustilaa ihminen luulee epätasapainoaan perustilakseen. On hyvin harvinaista, että joku voisi kertoa, mikä toiselle ihmiselle on hyväksi: jokaisen ihmisen puhdas perustila on erilainen, koska epätasapainot rakentuvat eri tavoin. Tämä on suurin syy sille, miksi psykologinen rakennustyö ja tuhoaminen on tehtävä itse, omasta vapaasta tahdosta ja halusta. Opettajat voivat antaa voimavaroja ja tekniikoita, mutta työ on jokaisen tehtävä itse.

Jos ja kun rakentajan ja tuhoajan totuus yhdistyvät ihmisen sydämessä, löytää ihminen oman tarkoituksensa osana luomistyötä. Tarkoituksen löytäminen ja oman tehtävän toteuttaminen ovat ihmisen syy olla täällä - se on luomisen totuus. 

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).