Muodostuu ykseyden ja erillisyyden totuudesta

Matemaattinen kuvaus: x = y = z = … = x TAI x ≠ y ≠ z ≠ … ≠ x

Arkkityypit: Stara, Erakko

Alustus: Ykseydessä kaikki on yksinkertaista. Erillisyys taas on monimutkaista. Kun jotain rakennetaan hyvin ja oikein, suurella ymmärryksellä ja viisaudella, voi lopputulos olla jotain suurempaa kuin vain osiensa summa. Toisaalta kaiken voi jakaa osiin, ja yksittäiset osaset voivat paljastaa sen, mistä kaikessa oli kyse.

Vaaranpaikka: Jos ihminen jää kiinni erillisyyteen, menettää hän yhteyden muihin ihmisiin ja kaikille samaan totuuteen. Jos ihminen jää kiinni ykseyteen, unohtaa hän itsensä ja oman tarkoituksensa.

 

Erillisyyden totuus

Kaikki asiat voidaan jakaa osiin ja tarkastella näitä osia. Kun löydetään pienimmät mahdolliset osat, asiasta saavutetaan suurempi ymmärrys. Ihminen voidaan jakaa esimerkiksi sisäelimiin, sisäisiin kiertoihin, soluihin, ja raajoihin. Lopulta ihminenkin koostuu vain atomeista, ja vielä pienemmässä mittakaavassa kvarkeista. Maailmankaikkeus koostuu galakseista, jotka koostuvat aurinkokunnista, jotka koostuvat planeetoista, jotka koostuvat aineesta, joka koostuvat atomeista ja lopulta kvarkeista. Matematiikassa luvut jaetaan tekijöihinsä, jotka ovat alkulukuja. Kemiassa aineiden yhdisteet pilkotaan alkuaineiksi. Ei ole kahta ihmistä, joilla olisi keskenään samanlaiset sormenjäljet – ei edes identtisillä kaksosilla. Jokaisella ihmisellä on myös erilainen DNA-rakenne. Erillisyyden totuuden mukaan me kaikki olemme erilaisia ja toisistamme erillisiä. Jokainen elämä on yhtä tärkeä ja arvokas, juuri sellaisena kuin se on.

Henkisessä evoluutiossa erillisyys ilmenee Jumalan ja totuuden etsimisenä – ihminen ja perimmäinen totuus ovat toisistaan erillisiä. Kukaan ei voi tuntea koko totuutta. Erillisyyden totuuden mukaan me synnymme ja kuolemme yksin. Jos unohdamme tämän, kiinnitymme asioihin, esineisiin ja toisiin ihmisiin. Tällöin erillisyyden totuus katoaa, ja samalla se vie mennessään ihmisen todellisen itsen – hänen lahjansa ja osansa luomistyössä. Kun henkisen evoluution kautta ihminen jälleen löytää itsensä ja erillisyyden totuuden, puhkeaa ihmisen sielu kukkaan.

Erillisyyden totuutta suojelee henkisen evoluution outouden laakso. Kun ihminen alkaa muistamaan itsensä ja oman roolinsa, näyttäytyy hän hetken aikaa muiden silmissä täysin sekopäänä. Ihminen putoaa outouden laaksoon, ja muut ihmettelevät: ”Se näyttää samalta kuin oli, mutta tuohan on ihan eri tyyppi. Mitä sille raukalle tapahtui?” Vastaus kuuluu: ”Erillisyyden totuus tapahtui.” Kuten robottien outouden laaksossa, myös henkisyyden outouden laaksossa tulee jossain vaiheessa piste vastaan, jonka jälkeen ihminen vaikuttaa taas normaalilta myös muiden silmissä. Jos ihminen ei kestä outouden laaksossa erillisyyttä muista ihmisistä ja yhteiskunnasta, hänen henkinen prosessinsa katkeaa tai taantuu. Jos erillisyyden totuutta kohti kuitenkin janoaa, tulisi hankkia lisää henkisiä voimavaroja ja yrittää uudestaan.

Erillisyydessä ihminen on täysin yksin. Kukaan toinen ihminen ei voi auttaa, eikä silloin tule kaataa omaa taakkaa toisen ihmisen harteille. Erillisyyden totuuden kohtaaminen ei ole helppoa, sillä mitä vaikeampia asioita sisältä nousee, sen helpommin niitä yrittää kaataa toisten ihmisten päälle. Kun ihminen sitten tulee jossain vaiheessa valmiiksi kohtaamaan erillisyyden totuuden, löytää ihminen ensin elämänsä suurimman pelon, ja pian sen jälkeen elämänsä suurimman aarteen.

 

Ykseyden totuus

Kaikki asiat rakennetaan erillisistä osista, mutta kun jotain rakennetaan hyvin ja oikein, suurella ymmärryksellä ja viisaudella, voi lopputulos olla jotain suurempaa kuin vain osiensa summa.

Ykseyden totuus ilmenee ihmisessä, jos tarkastelemme ihmistä holistisesti. Näemme ihmisessä ihon, luun, sisäelimiä ja aivot. Me emme kuitenkaan näe sitä osaa, joka osaa puhua, kirjoittaa ja laskea. Tämä osa paljastuu vasta, kun kaikki muut osat on summattu yhteen. Kokonaisvaikutus on suurempi kuin sen osat.

Ykseyden totuus paljastaa evoluution ihmeet. Aina kun evoluutio saavuttaa jonkin tietyn lakipisteen, kokonaisvaikutus luo jonkin täysin uuden, ennalta-arvaamattoman vaikutuksen. Yhtäkkiä vedessä on elämää, tai eliö nousee vedestä kuivalle maalle. Yhtäkkiä joku seisoo kahdella jalalla. Ja kohta sanoo ensimmäisiä äänteitä, ja sitten sanoja. Ykseyden totuus vaikuttaa mustalta joutsenelta, mutta oikeasti kyse on osien summan yhteisvaikutuksesta, joka ei ollut havaittavissa aiemmin. Se, mikä tapahtuu luonnossa fyysisesti, tapahtuu henkisessä evoluutiossa henkisesti. Myös ihmisen sisäisessä maailmassa ykseyden totuus paljastaa henkisen evoluution ihmeet.

Ykseydessä kaikki liittyy kaikkeen, ja kaikki asiat ovat kytköksissä keskenään. Kukaan ei voi tehdä mitään ilman, että se vaikuttaisi kaikkeen ja kaikkiin muihin. Ykseydessä kaikki ihmiset ovat siskoja ja veljiä keskenään. Ykseydessä sinä olet minä, ja minä olen sinä, ja me olemme hän, ja hän on me. Jos ykseydessä ihminen satuttaa toista ihmistä, hän satuttaa myös itseään. Jokainen kaadettu puu jättää ihmisen sieluun arven. Ykseyden totuus tulee ilmi samankaltaisuuksissa, yhteisissä tekijöissä ja nimittäjissä. Ykseydessä me tunnemme toisemme ja olemme lähtökohtaisesti tasa-arvoisia.

Kun kaksi lasta leikkii hiekkalaatikolla, heistä tulee ystävykset, kun he löytävät jotain yhteistä. Näin ykseyden totuus luo yhteyttä. Kun kaksi ihmistä juttelee kaupan kulmalla toisilleen, ja heidän kehonsa ovat alitajuisesti menneet samanlaisiin asentoihin – on tässä kyseessä ykseyden totuus. Kun kaksi ihmistä tapaa ensimmäistä kertaa, ja he kokevat olevansa toistensa sielunkumppaneita, on tässä kyseessä ykseyden totuus. Ykseydessä me todella olemme aina tunteneet toisemme – me olemme yhtä ja samaa. Henkisen evoluution myötä ihminen voi saavuttaa yhteyden, ei vain tuttujen ihmisten kanssa, vaan ihan koko ihmiskunnan kanssa. Minä olen sinä, ja sinä olet minä. Ykseys saavutetaan myös luonnon ja koko maailmankaikkeuden kanssa - ja lopulta, myös totuuden ja perimmäisen totuuden kanssa. Ykseyden totuus vie meidät kohti yhtä ja samaa.

Ykseyttä ja yhteyttä kaikkiin ja kaikkeen kuvaa arkkityyppi stara. Stara (tai jopa superstara) on missä tahansa päin maailmaa ”kuin kotonaan”. Stara halaa miehiä ja naisia, sekä puita ja eläimiä. Stara on löytänyt oman tarkoituksena ja oppinut toteuttamaan tehtäväänsä. Staran hypnoottisen tasapainoinen olemus muistuttaa meitä jokaista rakastamaan toinen toisiamme – olemmehan me yhtä ja samaa. Henkisyyden ulkopuolelta staroja löytyy urheilun ja politiikan parista, sekä yritys- ja muiden johtajien joukosta. Henkiset starat puolestaan näyttäytyvät henkisillä messuilla, sekä muissa erilaisissa henkisissä tapahtumissa.

 

Omnipotentti totuus

Omnipotenttia totuutta kuvaa alkemistinen ja matemaattinen idea:

Yksi = Kaikki ja Kaikki = Yksi

Vain yksi piste on koko kosmoksen alkupiste. Vain yksi tsygootti on koko ihmisen ensimmäinen solu. Omnipotentti totuus opettaa meille maagisen pisteen kaikkivoipaisuudesta. Yhdestä pisteestä tuli kaikki – tuli kosmos ja tuli ihminen. Omnipotentin totuuden mukaan yhtä ei voida erottaa kokonaisuudesta, eikä kokonaisuutta voida hahmottaa ilman jokaista yksikköä. Omnipotentin totuuden mukaan ihmisyksilöä tulee kohdella kuten koko ihmiskuntaa, sillä kaikki ovat sen osia. Ihmiselämää tulee pitää yhtä pyhänä kuin omaa elämää.

Rikoksia ratkaisevat poliisit etsivät ykseyttä, eli samankaltaisuuksia, ja tiedemiehet etsivät eroavaisuuksia, eli virheitä. Omnipotentti totuus sisältää sekä poliisien että tiedemiesten tutkimusmenetelmät. Rikokset ratkeavat kaikkein tehokkaimmin, kun ensin etsitään samankaltaisuutta ja sitten eroavaisuuksia. Omnipotentti totuus on ykseys ja erillisyys yhtä aikaa.

Ykseyden totuus ilman erillisyyden totuutta korottaa ihmisen Jumalan rinnalle, jopa Jumalaksi. Jumalallista voimaa ihmisessä symboloi arkkityyppi stara. Stara on itseriittoisuuden huipentuma, jonka kompastuskivi on tasa-arvon puuttuminen. Ilman erillisyyden totuuden tuomaa tasa-arvoa stara ei koskaan opi rakastamaan ja palvelemaan ihmiskuntaa tai perimmäistä totuutta.

Erillisyyden totuus ilman ykseyden totuutta eristää ihmisen omaan maailmaansa. Ihminen kukoistaa sielunsa loistossa, muttei onnistu luomaan syvempää yhteyttä kenenkään ihmisen tai perimmäisen totuuden kanssa. Pian erakko alkaa katkeroitua, sillä kukaan ei tunnu ymmärtävän hänen suurenmoisia saavutuksiaan.

Kun ykseyden ja erillisyyden totuudet yhdistyvät, ihminen oppii tuntemaan jumalallisen vuorovaikutuksen, mutta silti säilyttäen itsensä muihin ihmisiin nähden tasa-arvoisena. Ihminen oppii myös tuntemaan oman erinomaisuutensa, oman lahjansa, eikä se enää toimi syvällisemmän yhteyden esteenä, vaan jopa auttaa luomaan sitä. Kun erillisyyden lahja annetaan ykseyden käyttöön, alkaa ihmisen suuri työ. Näin ihminen löytää oman paikkansa ja roolinsa jumalaisessa luomistyössä. Palvelijassa yhdistyvät stara ja erakko.

 

Esimerkki (lumihiutale)

Lumihiutaleen tarina on eräs esimerkki ykseyden ja erillisyyden suhteesta. Taivaalle noustuaan lumihiutale on vesipisara, ja vesipisarat ovat hyvin samanlaisia toisiinsa nähden. Ne ovat kuin ykseydessä keskenään. Ja vielä äskenhän pisarat olivat meressä, ne olivat yhtä ja samaa. Taivaalle noustuaan pisara alkaa seuraavaksi laskeutua takaisin kohti maata. Kylmässä ilmassa vesipisara kokee yksittäisiä tapahtumia. Nämä samat tapahtumat tapahtuvat kaikille pisaroille, mutta ne tapahtuvat hieman eri aikaan, hieman eri paikassa. Pisarat ovat siis erillisiä, niillä on oma aika ja paikka. Lopputuloksena saamme uskomattoman kauniita taideteoksia, jotka jokainen ovat hieman erilaisia – yksilöllisiä. Näin ykseyden vesipisaroista syntyvät erillisyyden lumihiutaleet. Jos et ole nähnyt lumihiutaleiden kuvia suurennoksina, kannattaa sellaisiin tutustua.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).