Persoonan totuus muodostuu muista totuuksista poiketen nelinäisestä totuudesta, johon kuuluvat yksilön totuus, ryhmän totuus, yhteisöllinen totuus ja luonnollinen totuus.

Matemaattinen kuvaus: x = oma mitta TAI x = sopimus TAI x = valtataistelun tulos TAI x = luonnon seuraus

Arkkityypit: Kuningas, Itse, Varjo

Alustus: Persoonan totuutta kuvaa vanha sanonta: ”Jos uskot pystyväsi tai et, olet oikeassa.” Ehkä lopulta mikään muu ei rajoita tai mahdollista ihmisen omaa olemista kuin hänen persoonan totuutensa. Joku on aina vailla jotain, tai toisella on jotain liikaa. Persoonan totuus opettaa meitä olemaan keskellä itseämme, sisäisessä tasapainossa.

Vaaranpaikka: Pahimmillaan persoonan totuus voi ilmetä taipumuksina narsismiin (yksilö), sosiopatiaan (ryhmä), machiavellismiin (yhteisö), sekä psykopatiaan (luonto). Tämän lisäksi persoonan totuus on aina sidottu itsekkyyteen. Vaaranpaikka vältetään tulemalla tietoiseksi omista pimeistä puolista.

 

Yksilön totuus

Yksilön totuus on sidottu ihmisen minään. Minälle kaikki ihmisen uskomukset ovat totta. (vrt. naiivi relativismi) Yksilön (ja koko persoonan) totuus on suoraan verrannollinen ihmisen persoonalliseen epätasapainoon. Epätasapaino yksilön taustalla ikään kuin pakottaa hänet erilaisiin ääripäävalintoihin. Ihmisestä tulee tunne- tai järki-ihminen. Hän käyttää ajattelussaan enemmän muistia tai luovuutta. Ihminen on enemmän joko assosioitunut tai dissosioitunut. Ihminen elää menneessä tai tulevassa.

Yksilön totuus koostuu ihmisen uskomuksista, jotka syntyvät yleistämällä, vääristämällä, lisäämällä tai poisjättämällä informaatiota. Tietysti jo alkuperäinen data voi olla vääristynyttä, jolloin ihminen oppii joltakin toiselta ihmiseltä hänen henkilökohtaisia uskomuksiaan. Uskomukset ovat ajatuksia, joihin voi liittyä todellisia tai kuviteltuja mielikuvia, sekä maalaisjärjen sanomia tai tunneimpulsseja. Uskomukset voivat olla neutraaleja, tai niillä voi olla ihmistä rajoittava tai tukeva rooli.

Yksilön totuus kehittyy ihmiselle erityisesti ikävuosina 6–12, mutta uskomukset tietysti muuttuvat läpi elämän. Mitä avoimempi mieli ihmisellä on, sitä joustavammin uskomukset elävät ja ihminen kykenee oppimaan ja muuttumaan. Hyvin tiukka ja ankara mieli pitää ihmistä kiinni vanhoissa uskomuksissa, eikä tällainen ihminen (ilman henkistä prosessia) muutu elämänsä aikana kovinkaan paljon.

Yksilön totuuteen voi päästä käsiksi vain kyseenalaistamalla itsensä. Minän ei kuulu olla pysyvä ja sama läpi elämän, vaan sen kuuluu jalostua. Jos yksilöllä on taipumus kaunistaa muistojaan mielikuvituksen avulla, pääsee ihminen tästä ”sairaudestaan” eroon, kun hän oppii rehellisesti tunnistamaan taipumuksensa. Jos itse valehtelee itselleen, kannattaa oppia pitämään päiväkirjaa ja tekemään sopimuksia, sillä ne eivät valehtele ja muutu ajan kuluessa. Jos ihminen on liian kiinni omissa tunteissaan, tulee hänen opetella työstämään myös uskomuksiaan ja hallitsemaan mielentilojaan, tai jos ihminen on liian kiinni ajatuksissaan, tulee hänen oppia tunnistamaan ja muuttamaan omia tunnetilojaan.

Ihminen on tottunut olemaan aina samanlainen ja tätä yksilön perustilaa voi nimittää mukavuusalueeksi. Henkinen kasvu ja kehitys tapahtuvat kuitenkin pääosin epämukavuusalueella, eli uusien asioiden parissa. Yksilön totuuden tavoittelussa ihmisen tulisi haastaa itsensä löytämään ne asiat, jotka tuovat iloa ja energiaa, ja näiden vastapainona oppia tekemään asioita, jotka ovat epämukavuusalueella. Jos ihminen yrittää tehdä vain epämukavia asioita, hän väsyy ja vaipuu synkkyyteen. Kuitenkin, jos ihminen tekee vain mukavia asioita, hän ei koskaan kehity, vaan pysyy aina kiinni omissa uskomuksissaan (ja mielihyväkuplassaan).

Yksilöllistä totuutta symboloi maapallo sekä se, että kaikki pyörii ihmisen oman navan ympärillä.

 

Ryhmän totuus

Ryhmän totuus on sidottu ihmisen minuuteen, joka on rakentunut erilaisiin konteksteihin sidotuista kollektiivisista uskomuksista. (vrt. totuuden konsensusteoriat) Kontekstiin sitoutumiseen, ja sitä kautta ryhmän totuuteen, kuuluvat kontekstin säännöt, asioiden yhteiset määritelmät jne. Ehkä yleisesti voisi todeta ryhmän totuuteen kuuluvan paljon eri ryhmissä tietoisesti tai hiljaisesti sovittuja asioita ja menettelytapoja.

Jokainen ihminen on kiinni kymmenissä eri konteksteissa. Yleensä kiinnittyminen on tiedostumatonta, ja tällöin myös kontekstiin sitoutuminen on tiedostumatonta. Esimerkiksi uskonnot, tieteensuuntaukset, työpaikat, työttömyys ja harrastukset ovat konteksteja. Myös henkisyys on täynnä erilaisia konteksteja. Myös se, ettei tietoisesti ole kiinni missään kontekstissa on eräs henkisyyden konteksti. Kiinnittymättömyyttä kuvaa arkkityyppi erakko. Erakkona oleminen ja eläminen ei ole henkisen evoluution idea, vaan eräs vaihe. Jos ihminen ei hahmota kontekstisitoumuksiaan, voi erakoksi vetäytyminen auttaa rakentamaan kaiken uudestaan (vrt. erillisyyden totuus). Jos ihminen on ollut erakkona tai luostarissa tai jotenkin muuten yhteiskunnasta pois vetäytyneenä yli 3–4 vuotta, on hän kiinni autonomian etsimisen, vapauden tavoittelun ja itseriittoisuuden konteksteissa.

Tietoinen kontekstiin sitoutuminen vapauttaa ihmisen kontekstin ansasta. Jos ihminen esimerkiksi tietää, mitä tarkoittaa olla matemaatikko, hän ei enää ole kiinni matematiikan eri tyylisuuntauksissa tai niiden ympärille rakennetuissa konteksteissa. Silti ihminen voi suosia ajattelussaan jotain, juuri hänelle kaikkein sopivinta matematiikan kontekstia. Tietoiselle ihmiselle sitoutuminen kontekstiin ei tarkoita kiinnittymistä.

Henkisen evoluution aikana ihmisen tulisi olla mukana monissa eri ryhmissä, monissa eri rooleissa. Joissakin ryhmissä ihmisen tulisi toimia johtajana ja ohjaajana, ja toisissa vastaavasti vain oppilaana ja ohjattavana. Ihmisen olisi hyvä löytää myös demokratiaa ja tasa-arvoa opettava ryhmä, eli sellainen, jossa kaikki ovat keskenään tasa-arvoisia ja päätökset tehdään yhdessä. Tällaisen ryhmän löytyminen opettaa ihmiselle ihmisyyttä itseään.

Ryhmän totuuteen kuuluu ymmärrys siitä, että vaikka on osa jotain ryhmää, on silti itse vastuussa kaikesta tekemästään. Ryhmän totuuteen kuuluu myös sen oivaltaminen, miten monet asiat ovat hauskempia yhdessä. Jaettu ilo ja luottamus ryhmään saavat ihmisen avautumaan ryhmän totuuteen. Kannustavassa ilmapiirissä, jossa on oikea tekemisen meininki, tulokset ovat moninkertaisia verrattuna yksin yrittämiseen. Nykyaikaiset työorganisaatiot, varsinkin tietoteknisellä alalla, ovat löytäneet tiimit ja yhdessä työskentelyn. Yhteen sulautunut ryhmä, jopa jo kaksi tai kolme ihmistä, voi saada aikaan ihmeitä. Ryhmän totuutta symboloi aurinkokunta, sekä se, että kaikki pyörii yhteisen tähden ympärillä. Tähti voi olla esimerkiksi yhteinen tavoite tai perimmäinen totuus.

 

Yhteisöllinen totuus

Yhteisöllinen totuus on sidottu ihmisen identiteettiin. Identiteetti on puolestaan sidottu esimerkiksi siihen valtioon, jonka kansalainen ihminen on, sekä siihen kulttuuriin, jossa ihminen on kasvanut. Yhteisöllistä totuutta värittävät sivistyksen ja hyvinvoinnit luomat paineet. Yhteisöllinen totuus rakentuu yhteiskunnan ja sosiaalisten prosessien mukaisesti. Yhteisöllinen totuus huipentuu valtataisteluun, jossa äänestetään tai muuten päätetään, mikä milloinkin on totta. (vrt. sosiaalinen konstruktivismi) Tieteellinen ja taiteellinen yhteisö, sekä valtion päättävät elimet toimivat ensisijaisesti yhteisöllisen totuuden mukaisesti.

Yhteisöllinen totuus ilmenee ihmisessä erityisesti politiikan ja uskonnon kautta – ne osoittavat hyvin pitkälle sen, mitä ihminen pitää yhteisöllisellä tasolla totuutena. Nykyaikana kannattaa huomioida myös se, miten tiede ja sen alalajit ovat ottaneet uskontojen aseman joidenkin ihmisten ajattelussa. Seuraavaksi eniten vaikuttavat urheilujoukkueiden kannatukset, harrastustoiminta sekä kaikenlainen muu vapaa-ajan seura- ja yhdistystoiminta. Yhteisöllisen totuuden hahmottumisen kannalta on ehkä merkittävintä löytää jokin sellainen yhteisö, johon voi kuulua tasa-arvoisena jäsenenä, ja jossa voi opetella ja toteuttaa demokraattista päätöksentekoa.

Jos ihmisen lapsuudessa on jäänyt Oidipus-kompleksi ratkeamatta, tai ihminen muuten on tullut kasvattajien tai auktoriteettien pettämäksi, sitä suuremmalla todennäköisyydellä yhteisöllinen totuus on ihmiselle vastenmielinen. Asiantuntijoiden lausuntoihin uskominen ja totuuden tasa-arvoistaminen eivät käy auktoriteettikammoiselle ihmiselle järkeen, vaan hän saattaa taipua ennemmin syyttelemään kasvotonta yhteiskuntaa. Yhteiskunta voidaan jopa kokea pahana paikkana, jonka lakeja ei ole pakko noudattaa. Todellista kritiikkiä ja parannusehdotuksia nuori kapinnallissielu ei kuitenkaan kykene antamaan.

Yhteisöllinen totuus aukeaa, kun ihminen irrottautuu omasta kaikkivoipaisuudestaan ja huomaa, miten muut ihmiset ihan oikeasti tietävät monista asioista paljon enemmän kuin hän. Tämä on kuin kriittinen piste henkisessä prosessissa – tästä eteenpäin yhteiskunta (ja politiikka) ja tiede (ja/tai uskonto) eivät enää häiritse ja rajoita ihmisen olemista, vaan alkavat jopa tukea sitä. Tiedekin haluaa löytää totuuden! Ja yhteiskunnan oikeuslaitos varmistaa, että kaikkia ihmisiä kohdellaan tasa-arvoisesti. Yhteiskunta huolehtii köyhistä ja vähäosaisista paremmin kuin kukaan yksilö!

Yhteisöllisen totuuden mukaan jokin asia on totta vasta, kun totuus on sellaisessa muodossa, että yhteisö voi ymmärtää sen. Liian moni henkisten kokemusten rikastama sielu ei ymmärrä yhteisöllistä totuutta, vaan yrittää puskea ilmestyssanomaansa läpi sellaisenaan – persoonallisesti. Jos ihminen kokee sisäisessä maailmassaan ymmärtävänsä kaiken, ei ole muiden ihmisten vastuulla opetella tuon kyseisen yksilön sisäisen maailman totuutta, vaan tuon kyseisen ihmisen vastuulla on opetella yhteisöllisen tason viestintää. Näin yhteisöllinen totuus avaa ihmisen sydämeen tilan tutkimukselle ja taiteen tekemiselle. Tiede ja taide antavat viestintätyökalut hurjimmillekin ilmestyksille. Taiteen avulla ihmisestä voi tulla luomistyön havainnollistaja, ja tieteen avulla todistaja.

 

Luonnollinen totuus

Luonnollinen totuus kuuluttaa isoon ääneen: ”Vahvin voittaa!” Tämä ei kuitenkaan oikeasti ole luonnollinen totuus, sillä vahvimmat eivät useinkaan voita. Oikeastaan, jos luonnollinen totuus on ihmisellä varjossa, eli alitajunnan pahuuteen taipuvaisessa osassa, vain tuolloin vahvin voittaa. Muissa tapauksissa luonnossa voittaa se/hän, joka sopeutuu parhaiten. Luonnollinen totuus on siis sopeutumista, mukautumista ja joustamista.

Luonnollinen totuus on sidottu ihmisen persoonallisuuteen. Persoonallisuus on kiinnittynyt tuttuihin ympäristöihin sekä hermostoon ja mielenkoodiin. Luonnollista totuutta värittävät koetut tapahtumat ja ihmistä ohjaavat vietit ja vaistot. Ihmisen temperamentti on hänen hermostonsa luonnollinen totuus, aivan kuten ihmisen henkinen perimä on hänen sielunkoodinsa luonnollinen totuus.

Luonnollista totuutta on se, ettei laita varasta yhteisen lompakon haltijaksi. Ylipainoiselta ei kannata ottaa terveen elämän ohjeita, eikä varatonta varallisuusneuvojaa kannata kuunnella. Luonnollinen totuus on siis optimi – jokainen tekee sen asian, jossa hän on paras. Tähän teemaan liittyy kansanviisaus ”Laita lapsi asialle, ja tee itse perässä.” (Tällä sanonnalla on valitettavasti murskattu useiden lasten itsetunto, vaikka kyseessä onkin luonnollinen totuus.) Luonnossa kaikki siis jalostuu ja tähtää parhaaseen siinä ajassa ja paikassa, missä sillä hetkellä ollaan. Mikään puutarha ei sovi niin hyvin yhteen paikallisen luonnon kanssa, kuin vieressä oleva metsä. Metsässä kasvavat jo valmiiksi ne kasvit, jotka sinne parhaiten soveltuvat.

Ihmisen luonnollinen totuus puhkeaa kukkaan hänen lahjakkuudessaan. Jokainen ihminen on hyvä jossain, ja jossain taas ei. Luonnollisen totuuden hyväksyminen johtaa ihmisen lahjakkuuden hoksaamiseen ja kasvattamiseen. Taito tai taipumus on aluksi kuin siemen, joka itää heikosti ja on taipuvainen luonnonolosuhteiden muutoksille. Siemenestä kuitenkin alkaa kasvu, ja pian kyky versoo ja sitä on huomattavasti vaikeampi vastustaa. Kun ihminen huolehtii kyvystään, kuten äiti lapsestaan, jossain vaiheessa se on valmis tähdenlennoksi. Jos ihminen oppii pyhittämään valmiin osaamisensa, alkaa henkiseen evoluutioon kuuluva suuri työ ja koko ihmiskunta saa nauttia elävästä luomistyöstä.

 

Persoonan totuus

Persoonan totuus on totuus sen vuoksi, että se on totuus jollekin persoonalle (vrt. totuusrelativismi). Persoonan totuus on aina itsekäs, sillä se on sidottu ihmisen tahtoon ja haluun. Itsekkyys ei silti ole aina pahasta. Persoonan totuus on kuin itsekäs voima (usein nimetty egoksi), joka mahdollistaa ihmiselle hänen oman maailmansa olemassaolon. Oma maailma ja oma totuus konkretisoituvat uskomusten avulla. Uskomusten avulla ihmisen sisäiseen maailmaan rakentuu kokonaan uusi ulottuvuus – maailma, joka ei ole välttämättä totta kenellekään muulle kuin ihmiselle itselleen (vrt. kaikki on harhaa -väite). Uskomusten raiskaamassa tai rikastamassa (vain näkökulmaero positiivisessa ja negatiivisessa totuudessa) maailmassa ihminen voi kehitellä mielikuvitustaan käyttäen uusia ajatuksia, jopa ideoita. Ihmisen oman totuuden uskomukset voivat siis olla emävalheita, hieman korruptoituneita, totuudenmukaisia tai mitä vain siltä väliltä.

Persoonan rakenne

Ihmisen oma totuus ei ole pelkästään pakollinen paha, vaan se mahdollistaa ihmiselle korkeamman järjen, jonka avulla asioita opitaan ja suhteutetaan ihmisen itsensä kautta – oman totuuden kautta. Tämä on yksi suurimmista seikoista, joka erottaa ihmisen tekoälypohjaisesta robotista. Tietokoneen on esimerkiksi vaikeaa tunnistaa, mikä on istumisen kestävä tuoli ja mikä ei. Ihmiselle tämä ei ole ongelma, sillä ihmisellä on omassa maailmassaan (ensin idea ja sitten) uskomus esineistä, joilla hän voi istua, ja nämä uskomukset hän on yleistänyt tuoleiksi. Uskomus on voinut syntyä vain kokemuksen ja uskon kautta, kun ihminen on istunut eri tuoleilla elämänsä aikana. Tämä jälki on jäänyt omaan maailmaan. Siksi ihminen tunnistaa tuolit paremmin kuin tietokone. Tämä esimerkki auttaa meitä ymmärtämään, miksi ihmisen suodattamaa dataa ja omaa totuutta ei voi koskaan kokonaan poistaa. Jos näin kävisi, ihmisen oppiminen taantuisi tekoälyn tasolle ja siten vaikeutuisi merkittävästi. Kuitenkin tuntemalla oman totuutensa, sen kielen ja vinkeet, ihminen pystyy hallitsemaan sitä. Oma totuus on huono isäntä, mutta hyvä palvelija.

Persoonan totuutta voisi kuvata sanoin joustava itsekkyys. Tätä sananpartta on egon hyvin vaikea sulattaa tai ymmärtää. Miten joku voi olla itsekäs, mutta joustava? No, persoonallinen totuus on. Persoonan totuudessa ego on se osa, joka on vain itsekäs, ja joka ei jousta. Moni ihminen on löytänyt itsekkään tahdon ja halun, muttei joustamisen jaloa taidetta. Joustamisen mahdollistaa ihmisen taivaallisempi osa, josta käytetään esimerkiksi nimitystä itse. Kun ego hautoo kaunaa ja kostoa, itse antaa anteeksi. Kun ego haluaa vahingoittaa muita ihmisiä tai itseään, itse ohjaa ihmisen itsetutkiskeluun ja ymmärrykseen henkisten ongelmien todellisista juurista. Lopulta ego johtaa ihmisen itsevihan pauloihin, ja itse rakkauteen (, muttei liialliseen itserakkauteen).

Kukaan ei ole yksin, parisuhteessa, ystävien kanssa ja työpaikalla sama ihminen, mutta näillä kaikilla persoonan eri puolilla voi olla selkeä yhteinen nimittäjä – jotain, mikä niissä kaikissa on voimassa. Tämä osa on persoonan totuus. Yleensä joku on aina vailla jotain, ja toisella taas on jotain liikaa. Persoonan totuus opettaa meitä olemaan keskellä itseämme, sisäisessä tasapainossa. Tällöin emme ole enää mitään vailla, eikä meillä ole enää mitään liikaa – emme ole ottajia, emmekä antajia, vaan tarvittaessa kumpia vain. Henkinen evoluutio ja eri totuuden ulottuvuuksien tunteminen ja sisäistäminen on kelpo tie kohti sisäistä tasapainoa ja sielun harmoniaa.

 

Esimerkki (Väärä pituusmitta)

Eräs ihminen huomasi autoa ajaessaan, että lähestyessään määränpäätä hän arvioi aina olevansa perillä puolet aiemmin kuin navigaattori ilmoittaa. Jos matkaa oli jäljellä 400 m, tuo ihminen katseli 200 m jälkeen ihmeissään, missä se paikka oikein on. Vasta tultuaan tietoiseksi tästä väärästä sisäisestä mittakaavasta, ihminen oppi kyseenalaistamaan persoonan totuutensa, ja näin hän oppi mittaamaan matkaa oikein. Edelleen tuon ihmisen vaisto yrittää johtaa häntä harhaan, mutta koska hän nyt tietää totuuden, hän pystyy aina lisäämään omaan totuuteensa toisen samanmoisen matkan. Tällaista harjoittelua voidaan nimittää oman sisäisen maailman uudelleenohjelmoinniksi.

 

Persoonan totuuden synty

Alun ja lopun tuolla puolen on jumalallinen järjestys, jossa KE (kaikki ei mistään tietoisuus) toimii evolutiivisena vuorovaikutuksena täydellisesti ja tasapainoa ylläpitäen.

Aina kun on hyvä ja oikein, evolutiivinen vuorovaikutus tuottaa tyhjästä ytimen – kuin symbolisena kopiona ja kuvana itsestään, osaksi sen omaa fraktaalimaista, ääretöntä olemustaan.

Jokainen uusi ydin tarvitsee tilavuuden, ja vain tilavuus voi ottaa muodon ja nimen. Näin syntyy myös ihmisen oma maailma. Oma maailma on erillinen muista maailmoista (, joissa on oma ytimensä), ja siksi ihmiselle kehittyy persoonan totuus.

Jos/kun ihminen uskoo persoonan totuuden ja sitä kautta oman maailmansa ainoaksi totuudeksi, syntyy ego, joka ryhtyy puolustamaan omaa totuuttaan ja omaa maailmaansa. Tässä vaiheessa Jumala ja evolutiivinen vuorovaikutus unohtuvat, sillä ego luulee itse olevansa tuo vuorovaikuttava voima sekä oman maailmansa herra, eli Jumala. Egon merkittävin yhteistyökumppani on varjo, jonka avulla ego yrittää saada ihmisen unohtamaan ja salaamaan asioita. Ihmisen oma totuus, oma maailma ja oma voima ovat sitä turvatumpia, mitä tiukempi ihmisen ego on, ja mitä suurempi varjo ihmisellä on. Egon ja varjon ottaessa vallan ihminen symbolisesti nukahtaa.

Nukahtamisen myötä, edelleen egosta ja varjosta johtuen, persoonan totuus häviää, ja siitä jää jäljelle jokin totuuden typistetty versio – oma totuus. Oma totuus on sekoitus eri persoonan totuuden osia (ja muita totuuden ulottuvuuksia tai niiden osia). Oma totuus voi olla periaatteessa mitä vain – aina hyvää tekevästä mallikansalaisesta sadistiseen psykopaattiin. Oman totuuden ja egon vallassa olevia ihmisiä kuitenkin yhdistää yksi asia: he nukkuvat, eli he eivät muista perimmäistä totuutta tai edes heidän omaa totuuttaan.

 

Persoonan totuuden muistaminen

Lopulta persoonan totuus kuin summaa yksilön, ryhmän, yhteisön ja luonnon totuudet yhteen. Muista olla oma itsesi, mutta silti kehittyä. Muista myös aina, että kaksin se on kaunihimpaa, ja että ryhmässä (tyhmyyden lisäksi myös) osaaminen tiivistyy ja yltää paljon korkeammalle kuin ihminen yksin. Luonnossa voittaa se, joka sopeutuu parhaiten, ja yhteisöllisyydessä todistustaakka on todistajalla, ei yhteiskunnalla. Vaikka jokainen persoona on itsekäs, huomioimalla nämä muut persoonan totuuden aliulottuvuudet – persoonasta tulee terveellä tavalla itsekäs. Persoonan totuus on muistaa olla se, kuka ihminen syvimmällä tasollaan on. Tästä on käytetty termiä itse. Itse on kuin ihmisen jumalallinen versio, ihmisen tapa elää ja olla osa täydellistä sielua. Täydellinen sielu on ihmisen muodostama personifikaatio ja ideaalikuva Jumalasta.

Persoonan totuus auttaa ymmärtämään, millaisen ristiriidan persoonan oma, puutteellinen totuus muodostaa universaalin totuuden ja muiden totuuden ulottuvuuksien kanssa. Tärkeää on kuitenkin muistaa, ettei totuudessa päde suoraan (ja aina) joko-tai-ajattelu, vaan tässäkin voimme käyttää sekä-että-ajattelua. Ihminen voi elää tietoisesti persoonan totuudessa ja silti myös muissa totuuden ulottuvuuksissa. Vain, jos ihminen ei enää ole tietoinen omasta totuudestaan, hän symbolisesti nukahtaa. Tällöin persoonan oma totuus alkaa hallita ihmistä.

Totuuden ulottuvuuksista on ylipäänsä hyvä ymmärtää, etteivät ne koskaan katoa mihinkään, vaan ne ovat aina olemassa. Edes persoonan oma tai ryhmään sidottu totuus eivät katoa, olivatpa ne kuinka naurettavia tahansa. Kun omien tyhmimpienkin ja hulluimpien totuuksien kanssa oppii tietoisesti elämään, niitä oppii samalla myös hallitsemaan. Huonon ja viallisen tietokoneen voi myydä tai kierrättää pois, mutta oman persoonan kanssa ei ole oikoteitä: se on vain opittava tuntemaan, sen kanssa on opittava tulemaan toimeen, ja sen voi jopa kouluttaa palvelemaan jotain suurempaa tarkoitusta.

Persoonan totuutta symboloi evolutiivinen vuorovaikutus, jota ilman maapallo, aurinkokunta tai galaksin tähtikunnat eivät pyöri mihinkään.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).