Muodostuu symmetrisestä ja asymmetrisestä totuudesta.

Matemaattinen kuvaus: Ympyrä vs. ellipsi, Suora vs. vino, Tautologia vs. ristiriita

Arkkityypit: Jumala ja ihminen

Alustus: Kukaan ei ole täydellinen, mutta toisaalta kaikki ovat jo valmiiksi täydellisiä. Ilman ihmistä ei voi olla Jumalaa, eikä Jumalaa voi olla ilman ihmistä. Täydellisyys yhdistää symmetrisen ja asymmetrisen.

Vaaranpaikka: Jos ihminen jää kiinni symmetriseen totuuteen, ei hän pysty hyväksymään itseään juuri sellaisena kuin hän on. Jos ihminen jää kiinni asymmetriseen totuuteen, ihmisestä tulee henkisesti laiska.

 

Symmetrinen totuus

Vain perimmäinen totuus (/ Jumala) on symmetrinen. Ihminen voi ideoillaan lähestyä perimmäistä totuutta, ja siksi ihminen voi ajatuksissaan ”nähdä” asioita symmetrisinä. Varsinkin matematiikassa ja symboleiden kielessä symmetrinen totuus on avainasemassa. Symmetrinen totuus ei aina ole niin helppo määritellä kuin monet muut totuuden ulottuvuudet. Symmetrinen totuus voi nimittäin olla melkein mitä tahansa. Ainoa ehto totuuden symmetrialle on ristiriidattomuus. Jos totuudessa on ristiriita, totuus ei enää voi olla symmetrinen, ja siksi se on valhe, tai ainakin asymmetrinen (vrt. totuuden koherenssiteoriat). Loogisesti symmetristä totuutta voisi kutsua tautologiaksi, sillä se on aina totta, ja siksi sen avulla voi peilata totuutta monella eri tavalla.

Eräs hyvä esimerkki symmetrisestä totuudesta on ihmisen unimaailma. Unimaailmassa ihmisen kohtaamat ihmiset ja asiat edustavat yleensä aina jotain tiettyä puolta tai ominaisuutta ihmisessä itsessään. Unimaailmassa tavatut ihmiset voivat olla joko samanlaisia kuin päivätajunnassa, tai ne voivat olla osittain tai kokonaan jotain ihan muuta. Päivätajuntaan verrattuna unimaailma voi siis vaikuttaa olevan hullu ja ristiriitainen, mutta se voikin olla symmetrisen totuuden vuoksi täysin tulkittavissa oleva. Unimaailman selvittäminen vaatii ihmiseltä kuitenkin tarkkaa ja huolellista työtä. Omaan unimaailmaan kuuluvia ihmisiä ja symbolisia asioita voi oppia tuntemaan vain kirjaamalla niitä muistiin, sekä pohtimalla niitä riittävän kauan ja syvällisesti. Unimaailmalla on hyvin tärkeä tehtävä: se auttaa meitä oppimaan, muistamaan ja jäsentämään asioita. Unimaailma loksauttaa oivallukset ja ideat niille kuuluville paikoille. Jos me tulkitsemme unimaailmaa väärin esimerkiksi päivätajunnan avulla, syntyy tietoisuuteemme ristiriitoja ja symmetrinen totuus katoaa. Erilaisten symmetristen totuuksien kanssa on tehtävä selvä ero muihin totuuden ulottuvuuksiin – muutoin riski todellisuustajun hämärtymiselle on jälleen kerran tosiasia.

Symmetrinen totuus käyttää hyödykseen luonnossa ilmenevää vastaavuuden lakia. Ilman symmetristä totuutta emme voisi lukea satujen tai pyhien kirjojen vertauskuvallista kieltä. Kun symmetrinen totuus puhuttelee ihmistä pyhien kirjojen välityksellä, tulee ihmiselle kokemus, että tämähän tarina kertoo minusta. Minullehan tapahtui juuri näin. Ja symmetrisen totuuden mukaisesti tämä on totta. Tarina kertoo sinusta, mutta ei vain sinusta. Se kertoo ihmisestä, meistä kaikista. Symmetrinen totuus auttaa meitä ymmärtämään, miten kaikki maailman valtauskonnot ovat sama tarina eri kertojien suusta, eri kääntäjien kautta.

 

Asymmetrinen totuus

Maailmankaikkeudessa kaikki on asymmetristä. Kaikki on ainakin pikkuriikkisen vinossa, eikä täydellisiä ympyröitä löydy edes planeettojen kiertoradoista, vaan nekin ovat aina edes hitusen elliptisiä. Myös kaikki ihmiset ovat asymmetrisiä. Siksi ihmisten kasvot ja kehon puoliskot eivät ole toisiaan vastaavia, vaan niissä on pieniä tai suuria vivahde-eroja. Asymmetrinen totuus on, että kaikessa ja kaikissa, myös sinussa, on fyysinen virhe ja henkinen valhe, eli ristiriita. Jos ja kun ihminen hahmottaa oman ristiriitansa, aukenee asymmetrinen totuus siinä samalla.

Metsä on asymmetrinen. Vaikka siellä on juuri oikea määrä oikeita kasveja ja eläimiä, metsässä on myös virheitä. Metsässä puiden ja eläinten DNA-rakenteet muuttuvat jatkuvasti. Nämä uudet muutokset ovat virheitä systeemissä, mutta ne ovat itseasiassa evoluution tapa toimia. Jonkun eliön virhe on parempi kuin toisen, ja tällöin luonto tukee tuota virhettä tietyssä ajassa ja paikassa. Virheet siis jalostavat meitä, ne johtavat muutokseen. Ilman asymmetriaa mikään ei koskaan muuttuisi.

Ihmisessä asymmetria näkyy epätasapainona. Jokainen ihminen esimerkiksi i) on lähtökohtaisesti enemmän järki- tai tunneihminen, ii) käyttää enemmän luovuutta tai muistia, iii) viihtyy enemmän mielessään tai kehossaan, iv) on kiinni enemmän menneessä tai tulevassa ajassa. Ihmisen sisäinen tapa lajitella asioita on ns. sielunkoodi. Se on ihmisen persoonan tapa olla ja elää asymmetriassa.

Jos ihminen yrittää joko kieltää kokonaan tai korostaa liikaa asymmetriaansa, alkaa hän sotia luonnonlakeja vastaan. Kukaan ei voi kieltää sitä, millainen hänen sielunkoodinsa on. Se on sama kuin ei hyväksyisi omia sormenjälkiään tai DNA:taan. Toisaalta ihmisen ei kannata kuitenkaan liikaa korostaa omaa epätasapainoaan, sillä se johtaa fyysisiin ja henkisiin sairauksiin. Varsinkin nykyajan eri kirjainyhdistelmäsairaudet ADHD, ADD, OCD sekä autistiset ongelmat, tunneilmaisuvaikeudet ja neuroosit johtuvat liian suureksi kasvaneesta asymmetriasta. Ihmisen asymmetrian vuoksi henkinen evoluutio johdattaa meitä uusien, juuri meille itsellemme sopivien asioiden pariin. Se ei ole sattumaa, jos tarkkaavaisuushäiriöstä kärsivä ihminen ohjautuu henkisen johdatuksen myötä tuijottamaan yhteen pisteeseen (tai johonkin tiettyyn kohteeseen) viikkojen, tai jopa kuukausien ajaksi.

Henkisessä evoluutiossa kaikki asiat eivät muutu. Joillekin ihmisille syntyy henkisyydessä sellainen harha, että heidän tulisi muuttua tietynlaisiksi ollakseen todella henkisiä. Tämäkin ajatusmalli tavallaan kumpuaa asymmetrian kaipuusta olla symmetrinen – se ei kuitenkaan välttämättä ole asymmetrinen totuus. Ehkä totuudenmukaisempi ajattelutapa olisi: ne asiat muuttuvat, joiden kuuluu muuttua. Esimerkiksi huonot elintavat jäävät pois, mutta osa hyvistä elintavoista voi aivan hyvin jäädä juuri samanlaisiksi. Samoin vahingolliset ihmissuhteet kyllä tulevat tiensä päähän, mutta terveet ihmissuhteet voivat palautua ennalleen henkisen prosessin edettyä luopumisvaiheen ohi.

Ihmisen asymmetrisyys ei koskaan kokonaan katoa, mutta se tulee hallintaan. Henkisen evoluution idea on käyttää ihminen nollatilassa, kaikesta ja kaikista luopuneena. Kun itsensä ja kaikki omat puolensa oppii tuntemaan, oppii myös elämään omassa puhtaassa perustilassaan. Henkisen uudelleenrakentumisen vaiheessa asymmetria ei saa ihmistä enää taipumaan epätasapainoon, sillä rakentuminen tapahtuu tietoisesti – ihminen on siinä tietoisesti mukana. Ja juuri tietoisuuden avulla ihminen oppii tuntemaan oman asymmetriansa, ja hankkimaan sille sopivat voimavarat (ja vastalääkkeet).

 

Täydellinen totuus

Perimmäinen totuus on täydellinen. Perimmäisen totuuden piilossa oleva puoli on symmetrinen: se on täydellisessä jumalallisessa järjestyksessä. Mutta yksinään tämä symmetrinen puoli ei riittäisi olemaan kokonainen, eli täydellinen. Siksi perimmäisessä totuudessa on myös universumi. Vaikka kosmoksessa on juuri oikea määrä mustia aukkoja, galakseja ja tähdistöjä, kosmos sisältää myös virheitä. Kosmoksessa mikään ei ole suorassa, vaan kaikki on hieman vinoa ja kaareutunutta. Kosmoksessa myös kaikki kiertää kehää, mutta ei täydellistä ympyrää, vaan elliptisiä ratoja. Näin kosmoksen virhe antaa vertailukohdan piilossa olevalle symmetriselle puolelle, ja samalla täydellistää perimmäisen totuuden.

Jokaisessa uskonnossa on määritelty jonkinlainen ihanne/ideaali/mestari, jota kohti tähdätään. Ihanteesta voi käyttää esimerkiksi nimeä täydellinen sielu. Se on jotain/joku, joka toimii aina oikein, ja osaa tehdä oikeita valintoja, ja toimia esimerkkinä. Täydellisen sielun moraali on korkeimmalla mahdollisella tasolla ja hänen tietoisuutensa käsittää koko maailman ja syvyyden kaikki asiat. Ihmisen kasvu täydelliseksi sieluksi ei tapahdu oman asymmetrian kieltämisen kautta, vaan täydellisyyden ymmärtämisen kautta. Täydellinen on jotain, joka sisältää sekä symmetrian että asymmetrian – siksi se on täydellinen. Täydellinen on kokonainen: siitä ei puutu mitään. Jos virheet puuttuisivat siitä, se olisi virheitä vailla, eikä se silloin olisi täydellinen.

Jokainen ihminen on jo valmiiksi täydellinen. Kauneus ja rumuus ovat vain asymmetrisiä tiloja. Jos joku ihminen etsii itsestään tai toisesta ihmisestä symmetristä kauneutta, hän oikeasti etsii perimmäistä totuutta (ja Jumalaa). Tämä on eräs henkisen evoluution suurimmista kompastuskivistä. Ihmisen tulee oppia, että vain perimmäisen totuuden piilossa oleva puoli on symmetrinen. Siksi kaikissa muissa asioissa, kuten myös ihmisissä, on aina jokin virhe. Virhe tekee symmetriasta asymmetrian. Jos ihminen ei tunnista omaa virhettään ja hyväksy sitä, ei täydellinen totuus voi aueta hänelle. Tällöin ihminen jää ikuiseen silmukkaan arvostelemaan itseään ja muita. Ihmiselle on ominaista pyrkiä täydellisyyteen ja olla, kuten perimmäinen totuus. Täydellisyyden tavoittelu saattaa johtaa krooniseen itsevihaan, kehonkuvan vääristymiseen, masennukseen, perfektionismiin, tai johonkin muuhun mielenterveysongelmaan. Täydellisen totuuden tuntemisella ja ei tuntemisella on ihmiseen suuri vaikutus.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).