Monesti totuus käsitetään yksiselitteisenä asiana, joka voidaan todistaa ja helposti ymmärtää. Tämä on suhteellisen rajattu kuvaus totuudesta, eikä se oikeastaan edes avaa totuuden ideaa. Totuuteen liittyy aina todistus ja todistaja, mutta on olemassa monenlaista eri totuutta. Se, että joku asia on fakta, on vain yksi totuuden ulottuvuus.

Totuuden ulottuvuuksien kautta oppii ymmärtämään ja hyväksymään jopa päinvastaisia totuuksia. Totuuden ulottuvuuksien mukaan samoille ihmisille voi tapahtua eri asioita, jotka kuitenkin tarkoittavat heille itselleen samoja asioita. Vastaavasti eri ihmisille voi tapahtua samoja asioita, jotka kuitenkin heille itselleen tarkoittavat eri asioita. Ilman ymmärrystä totuuden ulottuvuuksista ihmiset eivät ymmärrä asioiden tosia tiloja, erilaisuutta tai samankaltaisuutta.

 

Totuus laukaisee kuolemanvietin

Jos jokin asia on pysäyttävä kokemus elämässä, niin se on totuuden kohtaaminen. Jos henkisyyteen ja elämään liittyy elämänvietti ja oman outouden kohtaaminen, niin totuuteen ja jumalaiseen lakiin liittyy olennaisesti kuolemanvietti ja oman kuolevaisuuden kohtaaminen. Jostain syystä ihmisen kuolemanvietti toteutuu ensisijaisesti ulkoisesti ja vasta sitten sisäisesti. Jos ihminen ei syvällisen valmistautumisensa jälkeen eristäydy yksinoloon kohtaamaan totuutta, on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että hän hyökkää tuhoamaan jotain ulkoista vihollista – ja tällöin sisäinen maailma jää käymättä läpi. Kaikki ristiretket ja pakollinen tarve puuttua toisten ihmisten tai maailman asioihin juontaa juurensa siitä, ettei ihminen itse ollut vielä valmis kohtaamaan totuutta. Vasta kun ihminen ensin hyväksyy toiset ihmiset ja ympäröivän maailman juuri sellaisena kuin ne ovat, on hän valmis kohtaamaan totuuden itsessään, sisällään.

Henkisen evoluution edetessä ihminen ohjautuu aina uudestaan ja uudestaan samoihin tilanteisiin. Noidankehien positiivinen tarkoitus on opettaa ihmistä kohtaamaan totuus ”oikein”. Kun totuus lopulta kääntyy sisäänpäin, joutuu ihminen ensimmäistä kertaa itse tuomiolle. Tuhoaja aktivoituu nyt sisäisessä maailmassa. Viimeistään tässä vaiheessa henkiset voimavarat tulevat tarpeen: ihmisen tärkein tehtävä on olla satuttamatta itseään. Itsemurha tai jollain tavalla itsensä satuttaminen voi tuntua joillekin tässä vaiheessa järkevältä ja helpottavalta ratkaisulta, mutta se ei ole koskaan oikein. (Aivan kuten ei ollut toistenkaan ihmisten murha tai satuttaminen.) Tuhoajan (ja totuuden) vastaanottaminen polttaa ja kirvelee kiirastulen lailla, mutta lopulta tuska hellittää. Tämä on kaikkien uskontojen välityksellä annettu Jumalan / perimmäisen totuuden lupaus ihmiskunnalle, ja se lupaus pitää.

Koska ihmisen ego on rakentunut oman epätasapainonsa ja traumansa päälle, sitä suojellen, on totuuden kohtaaminen egolle kuoleman paikka. Henkinen kuolema onkin totuuden kohtaamisen edellytys ja seuraus – ne ovat suunnilleen sama asia. Jotta ihminen näkee itsensä, muut ihmiset ja maailman totuuden valossa, on hänen alemman luontonsa (eli egon) kuoltava pois. Kun alempi luonto kuolee, se tekee tilan taivaalliselle – ihmisen parhaalle versiolle hänestä itsestään. Monesti ymmärrys helpottaa tuskaa: vaikka totuuden kohtaaminen sattuu, on sen tarkoitus jalo – totuus synnyttää ihmisen uuteen, parempaan elämään.

Seuraavaksi käydään läpi erilaisia totuuden ulottuvuuksia. Dimensioita voi mietiskellä, eivätkä ne välttämättä aukea lukijalle ensimmäisillä kerroilla lainkaan. Dimensiot voi ja tulee myös kyseenalaistaa, eikä niitä kannata opetella ulkoa. Totuutta kannattaa opetella pohtimaan riittävän pitkään ja hartaasti, syvällisellä antaumuksella.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).