Muodostuu teoreettisesta ja käytännöllisestä totuudesta.

Matemaattinen kuvaus: x = teoreettinen x TAI x = käytännössä x

Arkkityypit: Professori, Mestari

Alustus: Tietoa opitaan teoreettisesti, mutta elämää vain elämällä. Universaali totuus muodostuu näistä kahdesta ääripäästä, kirjaviisaudesta ja käytännön osaamisesta.

Vaaranpaikka: Jos ihminen jää kiinni teoreettiseen kirjaviisauteen, on vaarana unohtaa elää omaa elämää. Vastaavasti jos ihminen on kiinni vain käytännöllisessä totuudessa, ei hän saavuta tietoisuuden täyttymystä, vaan pysyy alitajuntansa vankina. Jos ihminen ei hahmota universaalia totuutta, elää hän muusta ihmiskunnasta ja tästä maailmasta irrallaan – kuin omassa todellisuudessaan. Pahimmillaan tämä tulkitaan psykoosiksi.

 

Teoreettinen totuus

Vastavalmistunut yliopisto-opiskelija saattaa tuottaa työnantajalleen jopa tappiota ensimmäiset vuodet työsuhteessaan – niin kaukana on kirjaviisaus käytännön tekemisestä. Muutamassa vuodessa korkeakouluopinnot suorittanut henkilö kuitenkin alkaa tuottamaan yritykselle enemmän kuin alemman tutkinnon suorittanut – niin suuri voima on teoreettisella osaamisella. Teoreettista totuutta kuvaa ilmaus: ”Älä tee, kuten minä teen, vaan tee, kuten minä sanon.”

Teoreettinen totuus rakentuu sanojen muotoon ja tällöin tulkinnan rooli korostuu. Teoreettinen totuus sitoo jonkin todellisen asian sitä ilmaisevaan kieleen (vrt. esimerkiksi totuuden korrespondenssiteoria) – näin sanoille syntyy merkitys. Sana ”miekka” ei tarkoita mitään, ellei sanaa ole sidottu todellisuuden esineeseen, joka on miekka. Teoreettisessa totuudessa miekkaa ei kuitenkaan aina ole havaittavissa, vaan asioita pyöritellään mitä hurjimmissa skenaarioissa. Aiheesta voi saada jonkin käsityksen, kun tutustuu teoreettisen fysiikan maailmankuviin. Joskus onkin hyvä muistaa ja ymmärtää, etteivät kaikki teoreettiset totuudet ole välttämättä universaaleja totuuksia – ne voivat olla totta vain ajatustasolla, teoriassa.

Teoreettinen totuus haastaa ihmisen pohtimaan ja laatimaan määritelmiä. Kaikki on sanoitettava ja määriteltävä, jotta voimme ymmärtää toisiamme. Muussa tapauksessa voimme puhua samoilla sanoilla, mutta tarkoittaa aivan eri asioita. Voimme joskus olla samaa mieltä, vaikka oikeasti olemme eri mieltä. Toisinaan taas eri sanoilla on eri ihmisille sama tarkoitus, tällöin ihmiset ovat eri mieltä asiasta, vaikka he oikeasti ovat samaa mieltä. Ja jos ihminen ei tunne teoreettista totuutta, hän luulee sanoja totuudeksi, eikä voi tulla hyvin ymmärretyksi, eikä hän ymmärrä toisten ihmisten sanomaa sanojen takana.

 

Käytännöllinen totuus

Käytännölliseen totuuteen riittää mikä tahansa asia tai toiminto, ”mikä vain toimii / whatever works”. Jos jokin asia toimii totuudenmukaisesti, meidän ei aina tarvitse tietää, miten se toimii, jotta se olisi totta (vrt. pragmatistiset totuusteoriat). Käytännöllistä totuutta kuvaa ilmaisu: ”Älä tee, kuten minä sanon, vaan tee, kuten minä teen.” ”Annapa, kun setä näyttää.”

Ihmisessä käytännöllistä totuutta edustavat tilannetaju ja alitajuinen osaaminen. Jos kirjaviisautta voi oppia kouluissa, käytännöllistä totuutta oppii ehkä parhainten mestari-oppipoika-tyyppisesti, eli tekemällä. Ihminen on aina oppinut matkimalla toisia ihmisiä, ja sitä kautta alitajuinen osaaminen (ja käytännöllinen totuus) on siirtynyt perheiltä toisille ja sukupolvilta seuraaville. On kehitetty jopa psykologian sovelluksia, joiden pääideana on mallintaa huippuosaajien käytännön kykyjä. Monille urheilun harrastajille on tuttua, että parhaat osaajat eivät välttämättä osaa opettaa omaa osaamistaan oikein, sillä se on niin alitajuista. Mikään ei estä kuitenkaan muita ihmisiä mallintamasta heitä ja heidän osaamistaan.

Joskus ihminen kaipaa enemmän kosketusta kuin syvällistä keskustelua. Esimerkiksi halaus on jotain konkreettista: se saa kehon impulssit liikkeelle ja elinvoiman värähtelemään. Myös tässä tulee ilmi teorian ja käytännön ero. Käytännöllinen totuus herättää mielenkiintoisen kysymyksen: ”Jos ihminen saa apua energiahoidosta tai jostain muusta rajatiedollisesta toimenpiteestä, niin tarvitseeko hänen välttämättä tietää, mitä siinä teoreettisesti tapahtuu?” Ei välttämättä tarvitse. Jos lääkäri tai psykologi ei pystynyt ihmistä auttamaan, mutta joku parantaja pystyi, eikö tällöin autetun ihmisen paraneminen ole se pääasia? Whatever works, se kuvaa käytännöllistä totuutta.

 

Universaali totuus, eli todellisuus

Universaali totuus, eli todellisuus kuvaa ehkä eniten sitä, mitä valtaosa ihmisistä pitää nykypäivänä totuutena. Universaaliin totuuteen kuuluvat muun muassa kaikki luonnontieteiden todistetut ja toimivat kaavat. Universaalin totuuden voisi kuvata olevan totuus, kuten se on (vrt. deflationistiset totuusteoriat). Universaali totuus on niin helppoa ja yksinkertaista, että sitä on sen vuoksi todella vaikea ymmärtää. Universaalia totuutta kuvaa Occamin partaveitsi, jossa huomioidaan Einsteinin tarkistuskorollaari. Universaalin totuuden voi selittää ymmärrettävästi 6-vuotiaalle lapselle.

Universaalissa totuudessa yhdistyvät teoria ja käytäntö. Siihen ei siis riitä, että jokin asia toimii, kuten se toimii, vaan universaalissa totuudessa meidän tulee myös tietää, miksi jokin asia toimii, kuten se toimii. Universaalissa totuudessa tulee olla syy ja seuraus, eli teoria ja käytäntö – kumpikaan niistä ei yksin riitä.

Universaalia totuutta käytetään paljon pyhien kirjojen vertauskuvallisissa tarinoissa. Jos esimerkiksi jossain metaforisessa tarinassa puhutaan haukasta, niin haukka-symbolin voi parhaiten ymmärtää tutkimalla todellisen haukan ominaisuuksia. Haukka on esimerkiksi ainoita lintuja, jotka pystyvät nousemaan Saharassa hiekkamyrskyn yläpuolelle. Tämä symboloi ihmisen kykyä jalostua taivaalliseksi versiokseen, joka nousee tunnekuohujen ja muiden maallisten myrskyjen yläpuolelle.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).