Seitsemän luonnonlakia kuvaavat elämää. Ne kertovat pelisäännöistä, jotka ovat meille kaikille samat, nyt ja aina. Luonnonlakien tunteminen antaa sielulle perusturvaa, kun kaaos alkaa pikkuhiljaa hellittää otettaan, ja ikiaikainen viisaus saa kaipaamansa jalansijan. Luonnonlait eivät ole uskonnollisia, eivätkä ne ole tieteellisiä – silti ne ovat tärkeitä tieteellisiä tuloksia, ja osa lähes jokaisen uskonnon opinkappaleiden perustaa.

Lähdetään seuraavaksi hahmottamaan, miten tarkalleen ottaen seitsemän luonnonlakia syntyy, sekä miten tiede ja uskonnot suhtautuvat toisiinsa, kun mennään riittävän syvälle tasolle.

Ihminen voi hahmottaa asioita monella tapaa, mutta tässä yhteydessä teemme jaottelun, jonka mukaan asioita hahmotetaan vain kahdella tavalla. Tämä on karkea yleistys ja jopa argumentaatiovirhe, mutta joskus sairaudellakin voi olla parantava vaikutus. Katsotaan, mihin tämä päättely meitä johtaa. Muodostetaan kaksi tapaa ajatella: i) Asioita voi hahmottaa niiden moninaisuuden kautta. Tällöin asiat ovat täynnä yksityiskohtia ja tarkkoja määritelmiä. ii) Toisaalta asioita voi hahmottaa holistisesti, eli kokonaisvaltaisesti. Tällöin asioissa ei lopulta ole mitään muuta kuin ykseys, kaikesta tulee yksi ja sama.

Kuva selittää dualismin syntyä

Kuva 1. Kuvassa on ensin ykseys, sitten ykseyteen tulee kaksi napaa ja syntyy dualismi, ja lopulta ykseydestä tullut dualismi muuttuu kaiken luovaksi ja tuhoavaksi voimaksi. Kun voima saavuttaa tasapainon, se palaa takaisin dualistiseen muotoonsa, ja lopulta saavuttaa ykseyden ykseyden kanssa. Vasemman puoleinen symboli on tuttu myös muinaisesta Egyptistä, jossa se tarkoitti Ra-jumalaa. Keskimmäinen symboli on puolestaan tuttu itämaista, jossa se tunnetaan nimellä Jin Jang. Oikean puoleinen symboli on totuudentalossa ilmestynyt voiman-symboli. Voima-symbolin erikoistapaus on "risti", joka tarkoittaa voiman lakkaamista, kuolemista. Risti viittaa ihmisen egon kuolemaan, eli ihmisen oman voiman kuolemaan. Tällöin suurempi, jumalallinen voima voi alkaa toimia ihmisessä ja ihmisen kautta.

 

Ykseydessä ei ole jakautuneisuutta, ja siksi siinä ei ole voimassa seitsemän luonnonlakia. Kokeillaan ymmärtää asiaa erilaisten esimerkkien avulla.

Jos meillä on ykseys, meillä ei voi olla adjektiivejä. Jokainen adjektiivi kuvaa asian tai esineen laatua ja vastaa kysymykseen ”millainen” tuo olio on. Jos meillä on vain ykseys, emme voi sanoa sitä isoksi tai pieneksi, sillä ykseydessä ei ole vertailukohtaa, eikä siksi ole mielekästä sanoa sitä isoksi tai pieneksi.

Jos meillä on siis voimassa ykseys, ei meillä ole mitään vertailukohtaa, eikä meillä ole tuolloin vastakohtaakaan. Jos meillä olisi vastakohta, ei meillä enää voisi olla ykseyttä, vaan olisi moninaisuus.

Koska meillä ei ole moninaisuutta, vaan ykseys, ei meillä voi olla kahta sukupuolta – tällöin ykseydessä ei voi olla sukupuolen lakia (1).

Samasta syystä ykseydessä ei ole polariteetin lakia (2), joka vaatisi ainakin kahden eri tahon olemassaolon.

Ykseydessä ei voi olla myöskään vastaavuuden lakia (3). Eihän ykseyttä voi mikään vastata, sillä kun on ykseys, ei ole mitään muuta kuin se – se voi vastata vain itse itseään.

Ykseys on koko ajan jakamaton, täydellinen tila. Siksi se on aina ollut, on nyt ja tulee aina olemaan yksi ja sama - muuttumaton. Tämän vuoksi ykseydellä ei ole rytmiä, eihän se koskaan muutu – se on aina yksi ja sama. Siksi ykseydellä ei voi olla rytmin laki voimassa (4).

Jos ykseys on aina ollut, on nyt ja tulee aina olemaan sama kuin se on, onko meillä mitään mahdollisuutta kysyä, mikä on ykseyden syy? Eikä syy ole aina ennen seurausta? Ja jos ykseys on aina ollut, on nyt ja tulee aina olemaan ykseys, eli yksi ja sama, niin eihän sillä silloin ole mitään, mikä olisi ollut ennen jotain toista. Siksi syyn ja seurauksen laki ei voi päteä ykseydessä (5). Jos yritämme antaa ykseydelle syyn ja seurauksen, on se yhtä absurdia, kuin että yrittäisimme verrata paljoa tai vähää äärettömyyttä vasten.

Jos ykseys on aina ollut, on nyt ja tulee aina olemaan yksi ja sama, ei se silloin voi olla ensin tässä ja sitten kohta tuossa. Jos ykseys voisi sijaita eri paikoissa, olisivat nuo eri paikat ykseyden ulkopuolella, eikä tällöin voisi olla voimassa enää kaiken kattava ykseys. Koska ykseys ei voi sijaita eri paikoissa, ei se voi myöskään liikkua – liikehän meidät vie eri paikkoihin. Ja koska ykseys ei voi liikkua, ei se erityisesti voi muodostaa jaksollista liikettä tasapainoaseman ympärillä, eikä siksi ykseydessä voi olla voimassa värähtelyn laki (6).

Jos meillä on ykseys, meillä ei siis voi olla vertailukohtia, tai vastakohtia. Voiko meillä silloin olla voimassa mentalismin lakia? Mentalismin lain mukaan ”aina ensin on idea”. Koska meillä ei ole syyn ja seurauksen lakia, ei meillä voi olla mitään ensin ja sitten sen jälkeen. Itse asiassa me emme voi edes käyttää sanaa mentalismi, sillä muutenhan meillä pitäisi olla sen vastakohtakin olemassa. Tämän vuoksi ykseydessä ei voi olla voimassa mentalismin laki (7).

Lopulta me emme siis voi nimittää ykseyttä edes nimellä ykseys, sillä silloinhan moninaisuuden tulisi olla voimassa. Me emme siis voi enää sanoa mitään, emme voi kuvata mitään, tai saman tien seitsemän luonnonlakia astuvat voimaan.

Jos kuitenkin ajattelemme hypoteettisesti: jos meillä on voimassa ykseys, meillä ei voi olla mitään muuta, eikä meillä voi olla seitsemää luonnonlakia, eikä siten mitään muitakaan luonnonlakeja. Vastaavasti heti kun ykseys jakaantuu dualismiin, seitsemän luonnonlakia astuu voimaan. Jakaantumisessa on ensin ykseys (syy) ja sitten tulee dualismi (seuraus). Samoin muodostuu vastakohdat ja polariteetin laki. jne. jne.

 

Johtopäätös

Yllä oleva ajatteluketju yrittää kuvata meille ykseyden, dualismin ja moninaisuuden luonnetta. Päättely ei välttämättä ole loogisesti täysin pätevää ja aukotonta, mutta se on suuntaa antavaa. Ykseydessä kaikki on yhdessä jo valmiiksi täydellistä, eikä sitä siksi voi kuvata tai verrata mihinkään. Vastaavasti heti kun ykseydestä tulee esiin dualismi, voimme kuvata asioita ja luonnonlait astuvat voimaan.

Näillä perusteilla voidaan väittää, että seitsemän luonnonlakia muodostaa aksioomat kaikille muille luonnonlaeille ja sitä kautta myös luonnonlakeja kuvaavalle tieteelle.

Päättelyssä on toki monta kohtaa, joihin puuttua. Joku voi kysyä: ”Onko ykseyttä edes olemassa?” Tähän voimme toki vastata määrittelemällä ykseyden olemattomaksi. Näin meillä olisi jotain, mikä ei olisi olemassa, mutta olisi jo valmiiksi niin täydellinen, että siitä voisi tulla melkein mitä vain. (Välihuomautus: Argumentaatiovirheiden kanssa tällaisilla vastauksilla liikutaan vähintäänkin harmailla vesillä.) Vastaavuuden lakia mukaillen jo valmiiksi täydellisestä tahosta voisi sanoa esimerkiksi jotain tämänkaltaista: ”Kuulostaa hyvin paljon ihmisen tsygootilta, tai maailmankaikkeuden synnyltä.” Muinaisessa Egyptissä puhuttiin jumalallisesta järjestyksestä, joka jossain vaiheessa ajautuu kaaokseen, ja sitten taas henkisen prosessin kautta järjestykseen. Uskonnot puhuvat meille järjestyksen sijaan Jumalasta ja perimmäisestä totuudesta.

Voisiko jokin sellainen taho olla olemassa, tai olemattomuudessa (tai niissä molemmissa), joka olisi jo valmiiksi täydellinen ja sisältäisi jo lähtökohtaisesti kaiken tiedon ja elämän itsessään. Tämä samainen taho olisi kaikkien luonnonlakien ”yläpuolella”, ja kaikki lait olisivat siitä lähtöisin, ja kukaan tai mikään ei pakenisi näitä lakeja. Vaikka tätä yhtä ja ylintä ykseyttä ei kukaan voisi koskaan nähdä tai tavata, tai edes kuvata sanoin tai piirtämällä, voisi siitä kuitenkin saada jollain tavalla tietoa ja ymmärrystä, aivan kuten siitä on saatu elämäkin – se on ihme.

 

Uskontojen ja tieteen yhteinen lähetyskäsky

Kun ykseyttä ja Jumalaa ajattelee tällä tavalla, ei uskontojen ja tieteen väliin enää tarvitse tehdä tiukkaa rajaa. Ehkä jopa päinvastoin: nyt tiede ja uskonnot alkavat vihdoinkin puhua samaa kieltä. Nehän molemmat ovat olemassa samasta syystä ja niillä on sama tarkoitus.

 

Wikipedia antaa tieteelle seuraavan määritelmän:

"Tiede tarkoittaa todellisuuden ilmiöiden ja niiden välisten suhteiden järjestelmällistä ja arvostelevaa tutkimista sekä sen avulla saatua tietojen jäsentynyttä kokonaisuutta."

Jos korvaamme sanan ”kokonaisuutta” sanalla ”ykseyttä” tai jopa sanoilla ”perimmäistä totuutta”, löydämme selvän yhtymäkohdan tieteen ja uskonnon välille. Ne ovat olemassa samasta syystä: me ihmiset haluamme oppia tuntemaan ja ymmärtämään Jumalan ja perimmäisen totuuden.

 

Suomen Skepsiksen sivuilla tiedettä luonnehditaan muun muassa seuraavalla tavalla:

Järkevintä ja yleisintä lienee veristisen ja teknokraattisen tieteenkäsityksen yhdistäminen. Tällaiseen tiedekäsitykseen mahtuu niin tieteen kyvykkyys lähestyä totuutta kuin sen kyky tuottaa ihmiskuntaa hyödyttävää tietoakin: totuudenmukaisin tieto on myös käytännöllisintä, ainakin pitkällä tähtäimellä.

(Lähde: https://www.skepsis.fi/ihmeellinen/tiede.html)

Skepsiksen sivustolla esitetty luonnehdinta tieteestä pääsee hyvin lähelle uskontojen perusideaa. Ihmisen tulisi olla mahdollisimman kyvykäs lähestymään totuutta, sekä tuottaa ihmiskuntaa hyödyntävää toimintaa, eli palvelua (palvelu voi olla tiedollista TAI käytännöllistä) Ehkä voisikin ajatella, että jos ihminen on valmis lähestymään totuutta ja palvelemaan ihmiskuntaa, tulee ihminen toimeen sekä tieteen että uskontojen piirissä.

 

Nostetaan seuraavaksi esiin Raamatusta tuttu Jeesuksen opettama rakkauden kaksoiskäsky:

Jeesus vastasi: ’Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.’

Jatketaan tätä ajatusleikkiä ja määritellään, että Jeesuksen opettama ”Herra, Jumala” on sama asia kuin ”totuus”, ja että ”lähimmäisen rakastaminen” on sama asia kuin ”lähimmäisen palveleminen”. Nyt meillä on jälleen käsillä sama ydinajatus, sama idea. Jos opimme rakastamaan totuutta ja palvelemaan ihmiskuntaa, olemme kenties askeleen lähempänä Jumalaa.

 

Näin puolestaan opetetaan itämaissa:

Viisas ja viaton mies, joka on syventynyt palvelemaan epäitsekkäästi ihmiskuntaa, on aina Rakas Jumalalle. Hän saavuttaa Ykseyden Jumalan kanssa.” (RIG.6.2.2 / Vedas)

Sama mies, eri viikset.

 

Summataan lopuksi yhteen yllä olevia ajatyksia ja määritelmiä tieteestä ja ihmisyydestä. Voisiko tieteiden ja uskontojen yhteinen lähetyskäsky kuulua jotenkin näin:

”Lähestykää totuutta ja palvelkaa ihmiskuntaa!”

 

Ainakaan heti ei tule mieleen tieteenlajia tai uskontoa, joka opettaisi tällaista ajattelutapaa vastaan… Tietysti meidän on hyvä tarkentaa käsitteitä, ettemme eksy harhailemaan. i) Totuus on totuus jos ja vain jos se on aidosti totta, sekä ii) ihmiskunnan palveleminen on ihmiskunnan palvelemista jos ja vain jos se on jotain sellaista toimintaa, joka aidosti auttaa koko ihmiskuntaa, ei vain itseä tai oman lempikontekstin ryhmää.

Lopulta sillä ei ole mitään merkitystä, millä termeillä me Jumalaa tai totuuteen perustuvaa kokonaiskuvaa kuvaamme (tai että voimmeko edes kuvata). Tiede ja uskonnot noudattavat ja tutkivat samaa jumalaista lakia, joka totuudentalossa on nimetty yksinkertaistetusti termillä ”laki”. Ihmisen ei elämässään kannata hukata tiedettä eikä uskontoja. Sama oppi pätee tällä sivustolla, kun todetaan, ettei ihmisen tule hukata ”lakia” eikä ”henkisyyttä”, vaan pikemminkin muodostaa niistä molemmista tasapainoinen näkemys oman olemisensa perustaksi. Henkisyyden ja lain tuntemisen kautta ihminen alkaa lähestyä KE-teoriaa ja KE-tietoisuutta. Ja tätä matkaa voidaan nimittää KE-tarinaksi, totuuden tieksi.

 

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).