1. Hengen syvyys ja kaikkeus

Ensimmäinen hengen ominaisuus on syvyys tiedossa ja maailmankaikkeus elämässä. Kun pyhissä kirjoissa puhutaan symbolein ”minä olen kaikki ja ei mitään”, viitataan sillä juuri tähän ominaisuuteen. Syvyys ja maailmankaikkeus ovat ikuisessa tasapainossa, mutta niiden tasapainossa on hyvin erikoista se, että syvyys voidaan määrittää esimerkiksi mitaksi 1. Jos vaikka supermassiivisen mustan aukon (SMBH) tapahtuma-horisontista piirrettäisiin säde sen keskustaa kohta, olisi tuon säteen mitta lukua 1 lähestyvä. Tällainen yksikköpallo sisältää KET:n mukaan kaiken saman potentiaalin, massan ja energian, kuin siihen vastapainona liittyvä muu galaksi.

Sama tasapainon laki toteutuu esimerkiksi ihmismielessä, kun se kohtaa perimmäisen totuuden. Perimmäinen totuus on kuin yksittäinen piste, joka jumalallisessa järjestyksessä on täydellinen ja sillä on rajaton potentiaali – ja jostain syystä tämä rakenne, kuten mustissa aukoissakin, tekee siitä äärettömän ja ikuisen, mustan lepopisteen ja kuvaamattoman, aistimattoman ja muodottoman. Mutta vaikka se on kaikkea tätä, eli ei mitään, silti siitä on lähtöisin kaikki elämä, johon myös ihmiskunta kuuluu. Myös jokainen elämän luonut tähti on alun perin lähtöisin mustasta aukosta, ja tulee myös sinne (tai siksi) palaamaan elinkaarensa lopuksi. Näin ollen koko maailman-kaikkeuden mittakaavassa musta aukko on maa, josta olemme lähtöisin, sekä maa, jonne olemme palaava. (Vrt. 1.Mooses 3:19.)

Symbolisessa Nooan arkin (tai Nun arkin) tarinassa kuvataan, mitä jää jäljelle, kun maailmasta otetaan kaikki muut asiat pois. Sama ilmiö on mahdollista toteuttaa yksinäisyyden ja askeettisuuden kautta omassa persoonallisessa elämässään ja mielessään, jolloin jo muutamassa kuukaudessa jäljelle jäävät vain kaikki pysyvät lainalaisuudet. Tietoinen ymmärrys tästä laista aukeaa lopulta vasta hengenyhteydessä. Tätä ensimmäiseksi laiksikin kutsuttua universaalia totuutta voi nimittää luomisen säännöiksi (myös luomisenlait). Todellinen itsensä tunteminen voidaan näiden sääntöjen kautta laajentaa koskettamaan kaikkia luonnonlakeja sekä mentaalisesti etiikan lakeja:

Luomisen säännöt = Luonnonlait (fyysiset) + Etiikka (mentaaliset).

Nooa³⁷ itse on symbolisesti sama kuin KET:ssa esitetyn vasemman puolen ensimmäinen maskuliininen hahmo, eli syvyys. Nooa on alkujumalikon isä ja hänen vuokseen tietoa ja totuutta usein symboloidaan vedellä tai vedenpaisumuksella ja suurella tulvalla. Alkujumalikko kuvaa myös totuuden tien kolmea kastetta siten, että Seem on vesikaste, Haam on tulikaste, ja Japheth on pyhän hengen voiman kaste. Totuuden tiellä ihminen oppii tuntemaan arkissa matkaavat pojat ja lopulta myös heidän isänsä – näin symbolisesti arkki, eli ihmisen oma sielu rakentuu valmiiksi. Valmis sielu ei enää koskaan vajoa pimeyden kaoottiseen alkuveteen, vaan se kelluu syvyyksien päällä, tuli vastaan mitä tahansa.

³⁷ Kaikilla henkeä kuvaaville jumaluuksille löytyvät vastineet myös esimerkiksi roomalaisesta ja kreikkalaisesta tarustosta. Esimerkiksi Nooan vastineet ovat Kronos (kreik.) ja Saturnus (room.).

Esimerkki (makaronien heittäminen)

Kun olin omistanut kaiken aikani totuuden etsimiselle, muutaman kuukauden kuluessa stressikin alkoi hellittää, ja se aiheutti erilaisten sairauksien puhkeamisen. Kun sairaalassa odotin ihotautilääkärille pääsyä, ymmärsin ihottumani noudattavan samanlaista kaavaa, jota ihmisten asuinalueiden levinneisyys noudattaa maapallolla. Myöhemmin samana päivänä otin käteeni kourallisen makaroneja ja heitin ne pöydälle. Makaronit jakaantuivat kukin omille paikoilleen, kuin sattumanvaraisesti, mutta silti tarkoituksellisesti. Ymmärsin myös makaronien noudattavan samaa lakia kuin ihottumani. Pohdin: jos kerään makaronit ja heitän ne uudestaan pöydälle, laskeutuvatko ne juuri samoihin paikkoihin kuin äsken? Totesin itsekseni, että se on periaatteessa mahdollista, mutta käytännössä näin ei tapahdu (makaroneja oli niin monta). Sitten keräsin ja heitin ne uudestaan. Kuvio oli nyt vähän samanlainen, mutta silti se oli eri. Pohdin: mikä tätä ja edellistä tapahtumaa yhdisti? Olinko se minä, eli heittäjä? Ei, sillä kuka tahansa voisi tehdä tämän. Sitten mietin, että onhan tässä silti olemassa sääntöjä: yksikään makaroni ei esimerkiksi lentänyt kuuhun tai muuttunut näkymättömäksi – ne pysyivät pöydällä. On siis olemassa laki, joka säätelee kaikkia maailmankaikkeuden toimintoja, mutta sitä ei voi kukaan kuitenkaan nähdä, ja sen voi oppia tuntemaan vain havainnoimalla itseään sekä ympäristöään ja sen tapahtumia.

Esimerkki (Jumalan armo)

Hengen ensimmäinen ominaisuus ilmenee elämän tarjoaman ankaruuden vastakohtana, eli armona. Kun puhutaan Jumalan suunnattomasta ja kuvaamattomasta armosta, ei sitä kykene kukaan ilman omakohtaista kokemusta ymmärtämään. Joissakin mielisairauksissa Jumalan armo on ainoa parannuskeino, ja lukemattomille ihmisille, uskontokunnista riippumatta, tämä armo on osoittanut rajattoman voimansa. Joskus ihminen ajautuu elämässään tilanteeseen, jossa hän ajattelee: i) ettei mitään ole enää tehtävissä, ii) ettei ainakaan hän itse kykene enää mitään tekemään, tai iii) ettei hän itse ole sen arvoinen, että mitään kannattasi tehdä. Jos tällaisella hetkellä ihminen kuitenkin pyytää kaikesta tahdostaan ja sielustaan itselleen armoa, Jumala kyllä vastaa – se on sopimus ihmiskunnan ja Jumalan välillä. Jumalan suuri armo ei kuitenkaan koskaan tule turhaan: armon saa, jos sitä todella tarvitaan, ja jos sitä pyydetään täydestä sydämestä, ja jos sen eteen on tehty riittävästi valmisteluja. Lopulta ihmisen henkilökohtaiseen armokokemukseen Jumalan kanssa ei kukaan voi toista valmistella. Armo on aina henkilökohtaista.

• Edellinen
• Seuraava