Toinen hengen ominaisuus on sen mittaamattomuus tiedossa ja mitattavuus elämässä. Kun pyhissä kirjoissa puhutaan symbolein ”minä olen alku ja loppu” tai ”minä olen menneisyys ja tulevaisuus”, viitataan juuri tähän ominaisuuteen. Jos sanon: ”minä olen alku ja loppu”, tämä tarkoittaa, että olen syntynyt ja tästä automaattisena seurauksena tulen myös kuolemaan. Näin ollen ”alku ja loppu” kuuluvat elämänpyörään, ei lopulliseen totuuteen. Onkin olemassa vain kaksi käsitettä, joilla ei ole alkua tai loppua, ja nämä käsitteet ovat ääretön ja ikuinen. Ääretöntä matkaa ei voi mitata, vaikka siihen käyttäisi kuinka paljon aikaa, ja vastaavasti ikuista aikaa ei voi mitata, vaikka olisi kuinka suuri mittatikku käytössä. Yhdessä nämä kaksi käsitettä muodostavat hengen ominaisuuden, josta käytetään Raamatussa nimeä Seem ja nimeä Heh egyptiläisessä traditiossa. Mitä enemmän ihminen on kiinnittynyt itseensä, sen huonommin hän kykenee tietoisesti käsittämään ikuisuutta ja äärettömyyttä.

 

Esimerkki (henkilökohtaisen ajan mittaaminen)

Kun ihminen käyttää vasenta aivopuoliskoaan, hän työskentelee pääsääntöisesti muistin ja järjen kanssa. Muisti on jo tapahtuneiden asioiden muistamista ja järki on esimerkiksi vanhemmilta opittuja arvoja tai itse rakennettuja uskomuksia. Vasen aivopuolisko on siis menneisyys. Toisaalta, kun ihminen käyttää oikeaa aivopuoliskoaan, hän työskentelee pääsääntöisesti luovuuden ja tunteen kanssa. Luovuus on ihmisen tapa mennä tulevaisuutta kohti luoden koko ajan omaa elämäänsä eteenpäin, ja tunne on muun muassa tapa reagoida vaistojen ja viettien määräämällä tavalla ennakoimattomiin tilanteisiin. Oikea aivopuolisko on siis tulevaisuus. Ja vielä yhdessä aivopuoliskot ovat menneisyys ja tulevaisuus.

 

Jos tieto ei ole kumpikaan näistä yllä olevan esimerkin mitattavista ääripäistä, silloinhan sen on pakko löytyä niiden takaa. Menneisyyden ja tulevaisuuden taakse pääsee kolmesta kohdasta: aivan alusta (lähestyen nollaa), aivan lopusta (lähestyen ääretöntä), sekä ihan keskeltä, jolloin lähestytään nykyhetkeä. Sinulle siis riittää, että palautat itsesi kokonaisvaltaisesti nykyhetkeen ja yhdistyt automaattisesti henkeen – tämä on myös meditaation tavoite.

 

Esimerkki (äärettömät luvut ja muut luvut)

Toinen esimerkki mitattavuudesta tulee matematiikan maailmasta. On olemassa kahdenlaisia lukuja: äärettömiä ja äärellisiä. Äärettömiin lukuihin kuuluvat muun muassa pii ja kultainen leikkaus, sillä vaikka niiden desimaaleja laskisi kuinka kauan, ne eivät koskaan loppuisi – niitä on ääretön määrä. Toisaalta voimme ottaa vaikkapa luvun viisi (5) ja tehdä huomion, ettei sitä ole olemassakaan, vaan se on todellisuudessa vain luku yksi (1), joka on asetettu peräkkäin viisi kertaa. Tämän jälkeen mittaustulokselle on annettu nimi, jonka me kaikki tunnemme – se on viisi (5).

 

Esimerkki (sielun osat)

Epätasapainossa olevan ihmisen sielun osat kuuluvat mitattavaan elämään. Kun jokin tunne (kuten nälkä tai pelko) saa ihmisen valtaansa, on tuolla tunteella olemassa alku ja loppu. Mikään tunne ei ole ikuinen, eikä siksi esimerkiksi rakkautta tule koskaan sekoittaa parisuhteen alkutaipaleen seksuaalissävytteisiin tunteisiin. Myöskään ihmisen henkilökohtaiset uskomukset eivät ole äärettömiä ja ikuisia, sillä myös niillä on selkeä alku- ja loppupiste. Mikä tahansa ajatus voidaan muuttaa, ellei tuo ajatus ole osa perimmäistä totuutta. Lisäksi ihmisen tulee tietoisesti ymmärtää ja osata todistaa ajatuksen totuudenmukaisuus. Alleviivataan erityisellä huomiolla tämä asia: myös perimmäisen totuuden voi muuttaa ihmisen mielestä, jos ihminen ei itse kykene tietoisuutensa turvin sitä todistamaan. Näin onkin ensisijaisen tärkeää, ettei ihminen jättäydy totuuden tien ensimmäiselle portille, pelkän uskon varaan, vaan jatkaa tiellä tutkien ja opiskellen itseään, maailmaa ja maailmankaikkeutta. Ihmisen mielestä tulee totuudenmukainen, kun hän etsii totuutta itse jokapuolelta, kadottamatta tiedonjanoa ja aitoa uteliaisuutta.

 

Jos vielä jatkamme päättelyä sielunosiin liittyen, huomataan, että ihmisen omalla, persoonallisella luovuudella on olemassa tietyt rajat, eli alku ja loppu, ja päteepä sama myös muistiin. Kaikilla ihmisen sielunosilla, jotka eivät ole vielä taivaallisen tietoisuuden ja perimmäisen totuuden vallassa, on alku ja loppu. Juuri tätä ihmisen ego ja persoona eniten pelkäävät – omaa rajallisuuttaan. Ne eivät voi koskaan käsittää äärettömyyttä tai ajattomuutta, jotka ovat osa perimmäistä totuutta, ja siksi niiden pitää alistua totuuden tahtoon.

 

Esimerkki (ulos mentaalisesta paratiisista)

Kun lapsi on ajautunut ulos mentaalisesta paratiisista, alkaa hän järkeensä luottaen pohtia elämää ja maailmankaikkeutta. Tällöin lapsi saattaa jopa itse kertoa, miten hän on pohtinut, että jos maailmankaikkeuden raja menee tuossa, niin mitä sitten on rajan toisella puolella. Monille tämän perustavanlaatuisen ongelman ajattelu tuottaa jopa fyysistä päänsärkyä, ja siksi tällaiset ajatukset lakaistaan valtavan mentaalisen maton alle. Tämä on se esirippu, joka erottaa temppelialueen kaikkeinpyhimmän osan muusta temppelistä. Tämä on myös se huntu, joka erottaa ihmisen sielun näistä hengen neljästä ominaisuudesta. Se, että tällaiset ajatusleikit ahdistavat ja jopa satuttavat, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ne pitäisi lopettaa, vaan päinvastoin – usein kivun ja ahdistuksen päämäärä on auttaa ihmistä huomaamaan jokin tärkeä asia.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).