Ajan ja tilan risti

Luonnontieteissä voidaan valita mikä tahansa piste maailmankaikkeudesta ja nimetä se origoksi. Tämä tarkoittaa, että tuo piste asetetaan niin sanotuksi nollapisteeksi, ja sen kautta voidaan ajatella kulkevan suoria viivoja. Jos nämä suorat viivat kulkevat pystysuorassa sekä pääilmansuuntien mukaisesti, saadaan hahmotettua erilaisia koordinaatistoja, joiden avulla voidaan ilmaista eri paikkoja ja aikaa koko maailmankaikkeudessa. Tietysti kaikki suhteutuu tuohon yksittäiseen pisteeseen, joka valittiin lähtökohdaksi. Tämä sama ajatusleikki voidaan ja se tulee tehdä omassa yksilösielussa. Sielun koordinaatistoa nimitetään tässä yhteydessä ajan ja tilan ristiksi.

Määritelmä 52. (Ajan ja tilan risti)

Ajan ja tilan risti on yksilösielun sisäinen mittari. Mittarin poikkipuu ilmaisee aikaa vasemmalta menneestä oikean puolen tulevaan siten, että nykyhetki on keskipisteessä. Ristin pystypuu mittaa yksilösielun sisäistä kehitysastetta, eli ihmisen tilaa henkisessä evoluutiossa aina alhaalta tiedostamattomasta tilasta ylhäälle tietoiseen tilaan asti.

Kuva 42. Ajan ja tilan risti sielussa (vasen). Eräs rukouksessa saatu ajan ja tilan risti (oikea).

Ennen käärmeen nostamista ristille otetaan mukaan hieman lisää Raamatun ajatonta symboliikkaa. Jeesuksen tarina johtaa ristille, pääkallopaikalle. Yhteensä ristejä pystytetään kolme kappaletta ja Jeesus naulitaan niistä keskimmäiselle. Molemmin puolin häntä ristiinnaulitaan rosvot. Tässä vaiheessa on jo kirkkaana mielessä, että aina kun vastaan tulee erikoisia sanoja, tulee niitä ajatella ensisijaisesti symboleina. Näin osataan pohtia kahden rosvon metaforista merkitystä. Jos Jeesus on keskellä, eli voisi sanoa tasapainoisessa nollapisteessä, niin mitä nämä kaksi epätasapainopistettä voisivat olla? Kaksi rosvoa on tietysti mennyt ja tuleva.

Ihmisen kehittymistä henkisessä evoluutiossa ja ihmisen todellista itseä hämärtävät oikeastaan vain ja ainoastaan kaksi rosvoa, eli mennyt ja tuleva. Menneeseen lasketaan kuuluvaksi muisti ja muistot, sekä menneessä ajassa opittu moraali, uskomukset ja arvot, eli järki. Tulevaan puolestaan kuuluvat ihmisen oma luovuus ja varsinkin hänen kykynsä luoda epärealistinen tulevaisuus. Tämän lisäksi tunne, joka aktivoi ihmistä toimimaan heti laukeamisensa jälkeen, kuuluu tulevaan. Jos ihmisen sielu on vapaa menneestä ja tulevasta, käy kuten Jeesus ristillä toiselle rosvoista sanoo: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” (Luukas 23:43) Erityisesti paratiisiin ei mennä eilen tai huomenna, vaan tänään, tässä ja nyt.

Ajan ja tilan ristiä ei kuvaa perinteinen X-kirjain tai tavallinen ristinmerkki, vaan tässä yhteydessä sitä kuvaa parhaiten T-kirjain. Myös heprealainen perinne yhdistettynä kreikan kieleen on tästä samaa mieltä. Kreikan kielen kirjain T on tau, joka hepreaksi tarkoittaa sanaa ”risti”. Kyseessä on heprean aakkosten viimeinen kirjain, eli symbolinen tarinan loppu.

Esimerkki (reikin symboli Hon Sha Ze Sho Nen)

Mikao Usein kehittämässä reikissä kuvataan totuuden tie (reikin tie) aivan samalla tavalla kuin tässä kirjassa. Mikao Usui selitti tien kolmatta vaihetta symbolin Hon Sha Ze Sho Nen avulla. Symboli voidaan kääntää suomeksi suurin piirtein ”ei mennyttä, ei nykyhetkeä, ei tulevaa”. Myös Usui käytti symboleja vaikuttaessaan ihmisiin ja aktivoidessaan heidän yksilösieluja. KET:aan verrattuna reiki on sen kanssa hyvin samoilla linjoilla. Reiki voidaankin jakaa sanoiksi ”rei” ja ”ki”, jotka tarkoittavat täsmälleen samaa kuin KET:n määritelmässä olevat tieto (rei) ja elämä (ki).

Ajan ja tilan risti koituu käärmeen kohtaloksi

Kun ajan ja tilan risti tulkitaan T-kirjaimeksi, voidaan yksilösielun kuvasta (kuva 42 vasen) nähdä, että mennyt ja tuleva, sekä ihmisen oma tietoisuusaste kohtaavat keskellä, juuri siinä kohdassa, missä sijaitsee ihmisen oma tahto. Tahto on ihmisen symbolinen sydän. Tämä on se piste, missä käärme joutuu viimeiselle tuomiolle ja kuolee. Kuvan 42 oikea puoli selventää tätä asiaa. Jos ihminen on vapautunut ensin kahdesta rosvosta (ajasta) ja tämän jälkeen vielä omasta alitajuisesta tietämättömyydestään, ja hänen tahtonsa on yhtenevä totuuden tahtoon, persoona kuolee.

Persoonan kuolemaa symboloi pään irtoaminen. Kun ihmisellä ei enää ole ”omaa päätä”, saa ihminen sen tilalle ikuisen pään. Ikuista päätä kuvataan jollain tavalla kaikissa maailman uskonnoissa. Se on esimerkiksi Buddhan pää buddhalaisuudessa, hohtava sädekehä ja Kristus itse kristillisyydessä, sekä Horuksen ja Ra-jumalan haukanpään ja auringon ilmestyminen henkilön pään päälle muinaisessa Egyptissä (kuva 43).

Kuva 43. Arkki tuo ikuisen haukanpään, jonka mukana on Auringon kehrä.

Egyptiläinen Ankh, eli elämänristi (kuva 44 vasen) kuvaa myös tätä samaa asiaa. Raamatussa Jeesus opettaa, miten ihmisen tulisi kadottaa oma elämänsä, jotta hän saisi kokonaan uuden elämän. Ankh on tämän uuden elämän symboli. Elämänristissä yhdistyvät T-merkki sekä niin sanottu neulansilmä, joka viittaa egyptiläisittäin Shen-merkkiin sekä jo aiemmin esitettyyn lepäävä käärme (kuva 36 oikea) hieroglyfiin. Vertaa Ankh-ristiä myös kuvan 42 oikean puoleiseen kuvaan – nekin ovat lopulta yksi ja sama kuva.

Esimerkki (Johannes Kastajan pää ja Jeesus Kristuksen keho)

Vain itsekkään tahdon alla toimiva lajittelujärjestelmä pakottaa meidät ”valitsemaan” ääripääratkaisuja. Hieroglyfi Ankh muuten tarkoittaa myös ”valintaa”. Jos kuitenkin ajattelisimme, ettei mikään ole vain joko tai, niin voisimme ehkä ymmärtää, mitä Raamatun tarinassa Johannes Kastajalle ja Jeesukselle oikein tapahtuu.

• Johannes Kastaja joutuu ongelmiin hekumaa ja tunteita edustavan Herodeksen kanssa, ja siksi hänen päänsä lyödään poikki. Merkitään Johanneksen päätä symbolilla ”O”.
• Myöhemmin Jeesus Kristus joutuu ongelmiin maallista järkeä edustavien ylipappien kanssa, ja hänen kehonsa naulataan ristille. Merkitään Kristuksen kehoa symbolilla ”T”.
• Symbolien kieli ei yleensä ole mitään veroilmoituksen täyttämistä, ja siksi meille riittää vain yhdistää nämä kaksi symbolia O + T. Jos päätämme sijoittaa symbolin O symbolin T yläpuolelle, saamme tuloksena Ankh-ristin (kuva 44 vasen).

Yllä oleva esimerkki kuvaa meille minän ja itsen kuolemaa. Se kuvaa muuten myös Magog ja Gog nimisten pahojen kuolemaa. Ja niin se kuvaa vielä Sethin ja Horuksen kuolemaa. Mutta kuolema ei välttämättä tarkoita jonkin asian loppumista, sillä eihän evoluutiokaan lopu, vaikka sen osaset kuolevat. Ei, energia ei koskaan häviä, se vain muuttaa muotoaan. Tässä esimerkissä Johanneksen keho liitettiin Kristuksen päähän, tai vastaavasti Kristuksen pää liitettiin Johannes Kastajan kehoon, ja näin saatiin aikaiseksi elämän risti, Ankh. Tämä on täsmällisesti ilmoitettuna se, mitä ihmisen minä ja itse käyvät läpi totuuden tien kolmannessa vaiheessa.

Mutta mikä on tämän kaiken todellinen merkitys? Mitä se tarkoittaa, kun käärme ensin tunnistetaan yksilösielun elinvoimaksi, sitten käärme nostetaan ylös taivaisiin ja se kuolee, ja näin muuttuu lepääväksi käärmeeksi ja jää ihmisen päähän ja auringon kehrän ympärille? Miten minä kuolee, ja jää silti henkiin ja sitten itse kuolee ja sekin jää henkiin, ja miten ne vielä saadaan yhdistettyä toisiinsa? Nämä ovat kaikki oikein hyviä kysymyksiä, ja ne kyllä saavat vastauksen, mutta nostetaan esiin vielä yksi saman kontekstin symboli.

• Edellinen
• Seuraava