Nyky-yhteiskunnassa elävien on todella vaikeaa hahmottaa aitoa moraalista ajattelua. Näemme ympärillämme lähes päivittäin valehtelua, pettämistä, varastamista ja monia muita itsekkäitä tekoja, joita pidetään tavallisina ja jopa normaaleina. Myös ihmisten eläinmaailmasta lähtöisin oleva kilpailuvietti ohjaa meitä arveluttaviin ratkaisuihin. On tieteellisesti todistettu, että kilpailuvietin toteuttaminen esimerkiksi joukkueurheilun tai videopelien pelaamisen muodossa kasvattaa ihmisen (ja erityisesti pienen lapsen) aggressiivisuutta (Keltikangas-Järvinen, 2010).

Ympäristö saattaa helposti ottaa mielen otteeseensa ja ikään kuin pakottaa ihmisen muuttumaan kaltaisekseen – jopa arvojen tasolla. Työyhteisöt oikein panostavat tähän: ne haluaisivat, että jokainen työntekijä toimisi heidän haluamallansa tavalla, heidän edukseen. Työyhteisöllähän ei tietenkään ole tällaista halua, sillä eihän se ole ihminen. Oikeasti ne ovat työyhteisön johtohenkilöt sekä yhtiön omistajat, jotka haluavat henkilökunnan käyttäytyvän ja ajattelevan tietyllä tavalla. Tästä on onneksi olemassa tie ulos.

Kirkastuneita opettajia (esim. Jeesus, Buddha, Krishna) yhdistää se, että tieto hyvästä ja pahasta syrjäytti heidän henkilökohtaiset arvonsa. Näitä henkilökohtaisia arvoja ei enää ole. Kirkastunut mieli on kasvanut pois arvoajattelusta, sillä kaikki persoonalliset arvot – myös uskomukset niiden alapuolella, ja identiteetti niiden yläpuolella – ovat alitajuisesti ihmisen itsensä luomia. Tämän vuoksi Jeesus opettaa: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen minun tähteni kadottaa, on sen pelastava.” (Luukas 9:23-24) Kieltämällä itsemme me jätämme eläimenkaltaisen ja taikauskoisen, eli henkilökohtaiseen totuuteen uskovan olemuksemme taaksemme ja tähtäämme vain sen vastakohtaan, eli perimmäiseen totuuteen (KET).70

70 Katso myös: Matteus 10:38-39, 16:24-25; Markus 8:34-35; Luukas 9:23-24, 14:27.

Pyhissä kirjoituksissa kuvataan usein, miten opettaja/profeetta/jumalan poika lähtee pois yhteiskunnasta vetäytyen luolaan tai autiomaahan etsimään totuutta. Yksinäisyys on nopein ja tehokkain tapa omien silmien avautumiseen. Kun ihminen on yksin, hän ei joudu ylläpitämään rooleja tai toimimaan minkään muun perusteella kuin sen, mikä ja kuka hän todellisuudessa on. Voit ottaa neuvosta vaarin ja kokeilla: ole yksin joitakin päiviä ja tarkkaile, miten toimit. Alun järkytyksen jälkeen totuus alkaa murtautua läpi ja arvot paljastuvat aivan itsestään.

On olemassa tuhansia tekosyitä sille, miksi juuri sinä et voisi järjestää elämääsi ollaksesi määräajan yksinäisyydessä – ja niistä syistä jokainen haluaa tukea tämänhetkistä, valheellista egoasi. Sinun tulee ymmärtää, että kaikki nämä syyt ovat lähtöisin omasta mielestäsi. Ja huomaa vielä tämä: en kannusta sinua menemään mihinkään uskonnolliseen (tai edes henkiseen) yhteisöön suorittamaan tätä itsetutkiskeluasi, sillä menemällä yhteisöön joudut hyväksymään heidän arvonsa, etkä siksi sielläkään löydä enää itseäsi tai totuutta. Yksinäisyys on ainoa tapa löytää oma syvin olemuksensa. Jos sielu on valmis, eikä tyydy oman olemuksenkaan löytymiseen, on yksinäisyydessä mahdollista kohdata lopulta myös perimmäinen totuus, silmästä silmään.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).