Eksistentiaalinen kriisi ja eksistentiaaliset defenssit

Olemme päässeet nyt tässä kirjassa siihen kohtaa, missä Vanhan testamentin Jumala koettelee Aabrahamia (1.Mooses 22). Vastaavasti Uudessa testamentissa tie käy nyt kohti Golgatan ristiä, ja samalla Kuolleiden kirjan Mau-kissa/Re-jumalan kissa on valmiina katkaisemaan Apophis-käärmeen kaulan (esim. loitsu 17).

Kirjan aiemmassa luvussa käsiteltiin ihmismielen ja sielun defenssejä, joilla persoona yrittää viimeiseen asti torjua hänelle itselleen liian vaikeita tunteita ja ajatuksia. Nyt tässä vaiheessa totuuden tietä, kun yksilösielun persoonallisuus (eli virhe, joka erottaa sen täydellisestä sielusta) on uhattuna, joutuu ihminen kohtaamaan vielä muutaman uuden defenssin. Nämä ovat sielun eksistentiaaliset defenssit, ja niiden tarkoitus on suojella ja pitää sielu hengissä, eli kiinnittyneenä hänen persoonaansa ja persoonalliseen elämään. Eksistentiaaliset defenssit aktivoituvat, kun sielu ajautuu eksistentiaaliseen kriisiin, eli hänen olemassaolonsa tulee uhatuksi jollakin tavalla. Eksistentiaalinen kriisi ja sielun pimeä yö ovat oikeastaan synonyymejä keskenään.

♦ Seksuaalisuuden yhtäkkinen voimistuminen¹⁷⁴

Seksuaalisuuden yhtäkkinen voimistuminen ja aaltoilu on eräs yksilösielun keinoista kiinnittyä fyysiseen maailmaan. Tässä vaiheessa totuuden tietä olisi sielunkehityksen edun mukaista saada pidettyä seksuaalisuus vain itsessään. Jos seksuaalisuus suunnataan johonkin toiseen ihmiseen, on sielun mahdollista juurtua tähän ihmissuhteeseen, mikä lopettaisi etenemisen tiellä kohti henkistä kuolemaa.

Jotkut puhuvat seksuaalisuuden yhteydessä niin sanotusta vasemman käden polusta, mutta myös heidän tapauksessaan seksuaalisuutta ei tule liittää kenenkään toiseen ihmiseen, vaan pelkästään itseensä. Myös pariskunnan välinen tantran harjoittaminen tulee tässä kohtaa lopettaa.

Yksilösielu ei voi kuolla, jos se harrastaa seksiä kenenkään ihmisen kanssa.

¹⁷⁴ Aiheeseen liittyy symbolinen nimi Lilith. Lilith on Aatamin vaimo, joka tunnetaan symbolisesti myös Saatanan vaimona, ja mustan yön demonina. Vanhoissa teksteissä juuri Lilith on kuvattu viettelemään ja nostamaan seksuaalista voimaa tässä kohtaa henkistä tietä.

♦ Oman nimen ylikorostunut ihannointi

Toinen olemassaolon edellytys on ihmisen oma nimi. Jos jollain asialla, ilmiöllä, esineellä tai ihmisellä ei ole omaa nimeä, ei sitä voi kutsua miksikään tai luokitella mihinkään. Persoonallisuus ja olemassaolo ovat juuri tätä luokittelua ja lajittelua, ja siksi persoonalla pitää olla oma nimi. Jos ihmisellä ei olisi omaa nimeä, eihän hän voisi saada kunniaa itselleen, tai kukaan ei voisi tuntea häntä ja puhua hänestä.

Totuuden tien ensimmäistä vaihetta kuvaavat hyvin termit Shem ja Shen. Jo ennestään on tuttua, että sana shem on hepreaa. Hän on myös yksi Nooan pojista, ja hänen nimensä tarkoittaa ”nimeä”. Nimi symboloi totuuden tien ensimmäistä vaihetta, sillä silloin ihminen menettää oman nimensä, ja uudelleensyntymässä hän vastaavasti saa uuden nimen. Uutta nimeä symboloi tuo egyptiläinen sana shen.

Nimiansaan lankeava yksilösielu ei tyydy vain omaan nimeensä, vaan hän haluaa julistaa kaikille, kuka hän on. Hän tuo esiin omaa fyysistä sukuaan ja siihen liittyviä tarinoita. Hyvin usein juuri tässä vaiheessa ihminen alkaa myös ilmoittaa julkisesti oman toisen sekä mahdollisen kolmannen (ja neljännen ja viidennen) nimensä.

Yksilösielu ei voi kuolla, jos se ei ole valmis luopumaan omasta nimestään.

♦ Palkkion ja kunnian saamisen oikeutus itselle

Olemassaoloon liittyy myös sellainen edellytys, tai voisiko sanoa ominaisuus, että omasta työstä, tekemisistä ja jopa omista ajatuksista pitäisi saada itselleen jonkinlainen palkkio ja/tai kunnia. Jos yksilösielu jää tähän vaiheeseen kiinni, se alkaa suureen ääneen kertoa ihmisille, miten juuri hän on se taho, joka parantaa ja opettaa ja saa näitä uusia ihmeellisiä asioita aikaan.

Tässä kirjassa määritelmä 14, eli Juudas-vaikutus kuvaa tätä eksistentiaalista ansaa. Jos ihminen edelleen tarvitsee tekemästään työstä palkkion tai kunnian itselleen, on hän Juudas-vaikutuksen alaisena.

Yksilösielu ei voi kuolla, jos se on Juudas-vaikutuksen alaisena.

♦ Kiinnittyminen keneen tahansa toiseen ihmiseen

Ehkä se viimeisin eksistentiaalinen ansa on yksilösielun kiinnittyminen keneen tahansa toiseen ihmiseen. Sielu voi kuolla vain henkilökohtaisesti - ja hengenyhteys, Jumalan ja totuuden tunteminen on mahdollista vain henkilökohtaisesti. Monet yksilösielut ovat jääneet tähän ansaan kiinni, ja he rukoilevat luojaansa jonkun toisen ihmisen nimissä, kuitenkaan olematta itse tuo taho (tai osa sitä tahoa), jonka nimissä rukoillaan.

Totuuden tiehen kuuluu sellainen piirre, että tiellä syödään ja juodaan yhden ja saman Jumalan eri nimiä ja ominaisuuksia. Totuuden tiellä ei jäädä palvomaan eri jumalia tai rakennella jumalankuvia, vaan kaikki mitä tehdään, ajatellaan ja opitaan, tuodaan osaksi itseä. Näin opitaan vastuullisuutta, sekä lopulta näin opitaan myös itse todistamaan omia väitteitä, sekä merkkejä, symboleita ja unia. Niin kauan kuin perimmäisiä vastauksia joutuu hakemaan itsensä ulkopuolelta, ei tätä olemassaolon viimeistä ansaa voi välttää.

Yksilösielu ei voi kuolla, jos se on kiinnittynyt yhteenkään toiseen tahoon (, vaikka tuo taho olisi jumalallinen).

Esimerkki (miksi erämaahan pitää mennä)

Kun olin luopunut omaisuudestani ja eristäytynyt olemaan yksin, eli symbolisesti mennyt erämaahan, tapahtui itseoivallus melko pian. Vasta nyt myöhemmin olen ymmärtänyt, kuinka suuri rooli sillä oli, että se tapahtui ollessani yksin. Kun koin minä olen -kokemuksia, ja tunsin olevani rakkauden lähetti, parantaja, opettaja, alkemisti, kirjailija, taikuri ja velho, niin minulla ei silti ollut ketään ihmisiä, joille tuoda näitä muutoksia ilmi. Tämän vuoksi kohdistin kaiken sen voiman ja energian itseeni, eli omaan paranemiseen ja itseni opettamiseen. Jos en olisi ollut yksin, olisi ollut jopa todennäköistä, että olisin kiinnittynyt johonkin muutokseen ja entisenä yrittäjänä kokeillut hankkia siitä itselleni elinkeinoa, omaa nimeä esille tuoden. Viimeistään nämä eksistentiaaliset defenssit ovat niin voimakkaita, että pakottavat suuntaamaan asiat itsensä ulkopuolelle, jos se on mahdollista. Siksi on vietettävä aikaa yksin, niin paljon kuin mahdollista – mieluiten koko tämän ajan. Minulla se kesti puoli vuotta.

Nag Hammadin tekstissä Suuren voimamme tunteminen sanotaan näin: ”Kun tulen äiti ei enää löydä muuta poltettavaa, hän tuhoaa itsensä. Tuli jää täysin vaille ruumista ja polttaa ainetta, kunnes se saa puhdistetuksi kaiken, myös pahuuden. Kun sillä ei ole enää mitään poltettavaa, se kääntyy itseään vastaa, kunnes se on tuhonnut itsensä.” Minän ja minuuden kuoleman jälkeen ihmisen itse vaikuttaa ulospäin messiaalta ja maailmanpelastajalta, mutta se on juuri sen selviytymismekanismi. Kun ihminen on yksin tässä vaiheessa totuuden tietä, hänellä ei ole enää mitään poltettavaa itsensä ulkopuolella, ja siksi tuli kääntyy häneen itseensä. Tämä on ensisijaisen tärkeää. Se, mitä lopulta jää jäljelle, kun tuli on polttanut kaiken pois, no, siitä tämä kirja kertoo.

Eksistentiaalinen kriisi laukaisee sielun mustan yön

Sielun mustan yön nimitys tulee oikeastaan suoraan KET:n vasemmasta puolesta, jonka yksi neljästä perusominaisuudesta on pimeys. Kun ihmisen henkisessä etsinnässä yhdistyvät käsitteet pimeys, syvyys, kuolema, sekä epävarmuus kaiken todellisuudesta, ei tuloksena oikeastaan voi olla mitään muuta kuin kuolemanpelko ja eksistentiaalinen kriisi. Kuoleman pelko ja eksistentiaalinen kriisi ovat lopulta yksi ja sama asia.

Vaikka eksistentiaalinen kriisi on raju ja kohtalokas, se on silti jotain, mihin totuuden tiellä nimenomaan tähdätään omasta vapaasta tahdosta. Yksilösielun tekeminen tasapainoisen neutraaliksi (eli persoonallisuuden kuolema) on lopulta ainoa tapa selvitä eksistentiaalisesta kriisistä. Jos persoona ei henkisesti kuole, eikä siten hengenyhteys ikuisiin ja äärettömiin asioihin synny, ei eksistentiaalinen kriisi koskaan ratkea. Se voi kyllä jossain vaiheessa painua takaisin piiloon alitajuntaan, mutta tällöin ihminen voi olla varma kriisin paluusta, viimeistään hänen oman fyysisen kuoleman lähestyessä.

Otetaan tähän väliin pieni varoituksen sana. Totuuden tie käydään siis kokonaan läpi jo sen ensimmäisessä, vesikasteen vaiheessa. Tämä tarkoittaa, että jo silloin tulee vastaan uskomuksista luopuminen, identiteetin asteittainen häviäminen (minän kuolema), sekä eksistentiaalinen kriisi (itsen kuolema). Nämä kaikki ovat niin ahtaita portteja tavallisen ihmisen sielunelämässä, että totuuden tietä tulisi edetä aina mahdollisimman hyvässä kunnossa, ja sopivalla tahdilla. Hyvä kunto tarkoittaa sekä fyysisesti että henkisesti hyvää kestokykyä ja realistista ymmärrystä itsestänsä. Jos ihmisellä on käsittelemättömiä traumoja, fobioita tai mitään historiaa mielenterveysongelmien kanssa, tulee hänen ymmärtää heti tien alussa, että tämä tulee olemaan pitkä, vuosien mittainen eheytymisprosessi.

• Edellinen
• Seuraava