Eri tavat herätä ja heräämisen armolahjat

Jokainen ihminen voi tulla elämänsä aikana pisteeseen, jossa hänen mielensä aukeaa ja muuttuu symbolisesti sydämeksi. Tämä on se piste, jota yleisesti kutsutaan henkiseksi heräämiseksi. Heräämiseen kuuluu joskus jokin aktivoituva armolahja, jotka voidaan esitellä mukaillen ihmisten eri pääaistikanavia. Armolahjat ovat selvänäköisyys (visuaalinen), selväkuuloisuus (auditiivinen), tai herkistynyt tunto, kuten parantajan kädet (kinesteettinen). Henkinen herääminen voi lähtötilanteesta riippuen olla jopa niin raju kokemus, että se vie ihmisen äärirajoille – joskus jopa hulluuden rajamaille ja hetkelliseen sairaalahoitoon.

Kuva 11. Kolme tapaa kokea henkinen herääminen

Ihmisen mielen ja persoonan koostumuksella ja tasapainolla on suuri merkitys sille, miten persoonallinen henkinen herääminen lähtee käyntiin. Lähes jokaisella ihmisellä on yksi, muita vahvempi tapa aistia asioita ja käsitellä tietoa. Yleistetysti voisi sanoa, että ihmiset ovat joko visuaalisia, auditiivisia tai kinesteettisiä – eli heidän pääaistikanava on joko näkö, kuulo tai tuntoaisti (ks. määritelmä 7). Pääaistikanava vaikuttaa siihen, miten ihminen kokee henkisen heräämisen. Herääminen tapahtuu nimittäin usein jonkin muun kuin pääaistikanavan kautta. Jos olet aina ollut visuaalinen ihminen, tulet hyvin todennäköisesti kokemaan henkisen heräämisen auditiivisesti tai kinesteettisesti.

Oman pääaistikanavan voi hahmottaa esimerkiksi kirjoittamalla 100 - 200 sanan mittaisen tarinan, ja sitten analysoimalla, mitä eri aistikanavia tarinan sanat edustavat (ks. harjoitus 26). Jos tällaisessa tekstissä kerrotaan asioiden näyttämisestä tai osoittamisesta, on kirjoittaja visuaalinen. Vastaavasti, jos tekstissä kuullaan ja kerrotaan, on kirjoittaja auditiivinen, ja tunnustelemisesta ja tuntemusten seuraamisesta kertovan tekstin kirjoittaja on kinesteettinen. Aistikanavaa voi hahmottaa myös silmien liikkeistä, sillä visuaalisilla ihmisillä silmät liikkuvat keskitason yläpuolella, kinesteettisillä keskitason alapuolella, ja auditiivisilla silmien keskilinjassa, korvien tasalla.

Kirjan alussa nostettiin esiin ajatus, että jokainen persoona ja persoonallisuus syntyvät täydellisen sielun tasapainotilan häiriönä (ks. esim. kuva 6). Samaa todellisuuteen pohjautuvaa metaforaa käytetään suhteellisuusteorian yhteydessä, kun suurten massakeskittymien voidaan ajatella olevan häiriöitä (ja erikoistapauksia) täydellisessä aika-tila-avaruudessa. Ajattele, tästä on kyse henkisessä kasvussa: jokainen persoonallisuus on jo lähtökohtaisesti epätasapainossa oleva häiriötila. Ja kun ihminen alkaa kehittää itseään, alkaa hän samalla vahvistaa omaa häiriötään yhä suuremmaksi ja voimakkaammaksi. Tästä aiheutuu jokaista ihmistä koskettavan henkisen kärsimyksen ydin. Niin kauan kuin ihminen kasvaa ja kehittyy kohti omaa identiteettiään ja oman tahtonsa (egonsa) pönkittämistä – kohtaa hän lopulta kärsimystä kaikkialla, mihin hän ikinä matkaakaan.

Kuva 12. Persoonallisuus ennen (X1) ja jälkeen (X2) henkisen heräämisen (vasen). Sielun hakeutuminen täydellisen sielun kaltaiseen tasapainotilaan (oikea).

Henkistä heräämistä voi hyvin havainnollistaa kuvan 12 (vasen) avulla. Jos X1 kuvaisi ihmisen persoonallisuutta ajalta ennen heräämistä, voisi vastaavasti X2 kuvata uutta tasapainotilaa heräämisen jälkeen. Kuvan esimerkkitilanteessa joku ennen tulevassa elänyt, luovuuteen kiinnittynyt ihminen, huomaakin yhtäkkiä heräämisen jälkeen olevansa enemmän menneisyyteen suuntautunut asioiden järkeistäjä. Vastaavasti jos X:t olisivat toisinpäin, olisi ennen akateeminen älykkö yhtäkkiä huomannut taiteellisuuden puhkeamisen sydämessään.

Henkiset armolahjat (symboliset supervoimat)

Henkisen heräämisen armolahjalla tarkoitetaan tässä yhteydessä jotain sellaista uutta ominaisuutta, voimaa tai voimavaraa, jota henkilöllä ei selvästikään ollut käytettävissään ennen kuin hänen sydämensä aukesi. Henkisessä heräämisessä aktivoituvia armolahjoja on yhteensä 12 kappaletta, ja ne muodostuvat henkilön persoonallisen pääaistikanavan ja yksilösielun aika-tila-akselin mukaisesti (kuva 13). Oheinen taulukko 6 pitää sisällään kaikki 12 henkisen heräämisen armolahjaa.

Taulukko 6. Henkisen heräämisen 12 armolahjaa

Kuva 13. Henkisen heräämisen armolahjojen muodostuminen

Henkinen herääminen koskettaa siis oman pääaistikanavan lisäksi yksilösielun aika- ja tila-akselia (ks. määritelmä 2.2, sekä edellinen kappale). Henkinen herääminen voi painottua vain yhteen akseliin, useampaan, tai kaikkiin neljään akseliin. Jos painotus on vasemmalle, henkilö kokee esimerkiksi saavansa yhteyden omiin tai muiden ihmisten entisiin elämiin tai ihmiskunnan yhteiseen salattuun historiaan. Jos painotus on oikealle, henkilö kokee kykenevänsä ennakoimaan ja ennustamaan tulevia tapahtumia, sekä yksilöiden että ihmiskunnan tasolla. Vastaavasti jos herääminen painottuu alaspäin tekemiseen, henkilö saattaa esimerkiksi alkaa toimimaan käsillä parantajana (tekevä + tunto) tai ennustajana ja aurojen näkijänä (tekevä + näkö/kuulo). Jos painotus on ylöspäin, sanalliseen kommunikointiin, saattaa henkilö alkaa vaikkapa kirjoittaa automaatiokirjoitusta (sana + tunto) tai näkemään merkkejä ja symboleita (sana + näkö) siellä täällä.

Henkinen herääminen on tunnettu myös ulkoisena uskoontulon kokemuksena. Uskoontulo sijoittuu tässä vaiheessa ihmisen itsensä ulkopuoliseen tahoon kahdesta syystä: i) Oma sielu vaikuttaa tässä vaiheessa usein vielä niin vieraalta, ettei siihen osaa lainkaan samaistua, sekä ii) näin alussa henkistä tietä myös Jumala ja totuus ovat vielä hyvin kaukaisia käsitteitä. Siksi henkiseen heräämiseen kuuluu monesti Jumalan ja totuuden etsiminen kaukaisilta tähdiltä, monta tuhatta vuotta sitten eläneistä yksilösieluista, vieraiden kulttuureiden guruista ja opettajista, tai sitten vain henkilö päättää odottaa ihmeiden tapahtumista vasta tulevaisuudessa, ja mieluiten jonkun toisen ihmisen toimesta, ei itsensä.

Esimerkki (auditiivinen herääminen)

Olin aiemmin selvästi visuaalinen ja kinesteettinen ihminen, mutta oma heräämiseni tapahtui auditiivisesti, eli kuulon kautta. Kuulin oman sieluni puhuvan minulle. Tämä kokemus alkoi unessa, jossa kolme tulista palloa kiersivät kehää. Vaikka en koskaan nähnyt puhujaa, jostain syystä tiesin kyseessä olevan kasvottoman, hieman vanhemman naishenkilön. Unessa puhe alkoi ja nainen kertoi minulle: ”Lapsella on kaikki hyvin.” Ääni oli miellyttävä ja lempeä, mutta samaan aikaan se oli todella mystinen ja pelottava. Jo unessa olin selvästi pian pakokauhun vallassa ja heräsin huutamalla sängystä. Puhe ei kuitenkaan lakannut herättyäni, vaan se jatkui. Tuossa vaiheessa mieli murtui (näin käy usein, tavalla tai toisella, sydämen auetessa), enkä osannut muuta kuin juosta vessaan karkuun tätä puhetta. Lopulta löysin rohkeuden kysyä ääneltä, onko se hyvä vai paha. Ääni kertoi olevansa hyvä, ja hävisi heti sen jälkeen.

Henkisen heräämisen ensivaiheissa, sydämen auetessa, ihmisen koko sielu saavuttaa hetkeksi tasapainon. Visuaaliset ihmiset ovatkin yhtäkkiä auditiivisia, ja järki-ihmiset kokevat tunteitaan vuosien tauon jälkeen. Luovat unelmoijat alkavat saada lapsuuden muistikuvia, ja piintyneimmästäkin ateistista voi kertaheitolla tulla uskovainen. Ennen heräämistä ihminen on ollut kiinnittynyt joihinkin persoonallisiin ominaisuuksiin, jotka heräämisen myötä menettävät merkityksensä. Ihmiselle yksinkertaisesti tulevat mahdolliseksi sellaiset kokemukset, joihin hän ei aiemmin osannut luottaa ja uskoa.

Henkisen heräämisen lahjat vaikuttavat meihin syvästi, niin uskomattomilta ne aluksi tuntuvat – kuin supervoimilta. Henkinen johdatus, joka pyrkii ohjaamaan meitä sydämestä tietoisuuteen ja sieluntasolle, ei kuitenkaan toimi minkään yksittäisen aistin kautta, vaan nimenomaan aistien takana. Vaikka uudet kyvyt ja identiteetit tuntuisivat täysin oikeilta, niihin liittyy ansa. Jos ihminen tässä vaiheessa pitää itseään parempana ja viisaampana kuin muut, hän jää helposti kiinni sydämenvaiheeseen. Kuten aina, kiinnittyminen katkaisee matkan henkisellä tiellä.

Esimerkki (parantajaksi ryhtyminen)

Erään henkisen kurssin jälkeen olin täysin vakuuttunut, että minun elämäntehtäväni on alkaa toimia auttajana ja parantajana, ja juuri tuolla kurssilla opetettua menetelmää käyttäen. Harjoittelin hommaa ihmisten kanssa ja sainkin aikaan aivan hyviä tuloksia. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, että mitä enemmän keskityin muiden ihmisten parantamiseen, sitä heikommaksi oma paranemiseni kävi. Lopulta olin edelleen arjessa ja rahalähtöisessä ajattelutavassa kiinni, vaikkakin autoin ihmisiä sen, minkä kykenin. Olin jäänyt uuteen ansaan.

Sydämestä pääsee tietoisuuden ja sieluntasolle, kun oppii irrottamaan vanhoista ja uusista persoonallisista ominaisuuksista. Se on nimenomaan persoonallisuus, joka kiinnittymällä uusiin kykyihin pyrkii ajamaan sielua edelleen epätasapainoon. Jos entinen epätasapaino oli visuaalisuudessa, ei kinesteettinen epätasapaino ole yhtään sen parempi vaihtoehto. Vaikka henkinen tie tarjoilisi mitä tahansa kokemuksia ja oivalluksia, kannattaa muistaa evoluution taikasana – sopeutuminen. Sopeutuva ihminen elää jatkuvassa tasapainon tilassa. Hän ei ole uusien kokemustensa kautta kasvanut muita suuremmaksi, vaan kuin pieneksi lapseksi, joka ottaa vastaan kaiken uteliaana, luottavaisena ja vilpittömänä.

Henkisen heräämisen pääsääntönä voi pitää sitä, että mitä suuremmasta epätasapainosta sielu on tietämättään kärsinyt ennen heräämistä, sen vaikuttavampi ja syvällisempi kokemus henkinen herääminen on. Jos epätasapaino on ollut niin suuri, etteivät sielun aiempi ja uudempi ”minä” edes kohtaa toisiansa, liittyy henkiseen heräämiseen kokemus magiasta ja sellaisesti itsensä ulkopuolisesta kokemuksesta. Tällainen epätasapaino on kuvattu kuvan 12 vasempaan puoleen. Vastaavasti jos ihminen on ollut suhteellisen tasapainossa itsensä kanssa, voi hänen henkinen herääminen olla melko vaisu, ja ihminen vain yhtäkkiä huomaa jotain uusia asioita itsessään.

Henkiseen heräämiseen liittyvät kokemukset eivät ole vain kerran koettavia asioita. Edes kohta käsiteltävä itseoivallus tai henkinen kuolema ja uudelleensyntymä eivät ole ainutlaatuisia tapahtumia. Kuvan 12 oikea puoli kuvaa saman yksilösielun eri ”elämissä” kokemia uudelleensyntymiä. Sielu kehittyy ja ajautuu epätasapainoon niin monta kertaa, kunnes se lopulta tulee löytämään rauhan täydellisen sielun tasapainosta. Tämä on se kuuluisa elämänpyörä, jonka tiedostumattomana vankina sielu on kiinni.

Otetaan loppuun vielä lyhyt, mutta sitäkin tärkeämpi huomautus. Henkisestä evoluutiosta ja uudelleensyntymisestä kannattaa ymmärtää se, ettei jälleensyntymä vaadi kehon fyysistä kuolemaa, vaan jokainen sielu voi syntyä, kuolla ja uudelleensyntyä samassa kehossa – niin monta kertaa kuin se haluaa tai ehtii (yhden elämän aikana). Tavoiteltavaa olisi jatkaa prosessia niin kauan, kunnes on saavuttanut suuren rauhan, eli täydellisen sielun kaltaisen tasapainotilan, sekä sielun ja hengen mentaalisen avioliiton.

• Edellinen
• Seuraava