Avain luovuuden lähteeseen löytyy jälleen kerran ykseydestä. Kun luojana on ykseys, on lopputuloksena aina sama asia - olemassa oleva, täydellinen maailma. Luovuuden avainta voidaan nimittää termillä järkiluovuus. Kuten muistin kanssa saadaan aikaan kytkös, kun siihen liitetään mukaan tunne, myös luovuuden kanssa saadaan aikaa kytkös, kun siihen liitetään mukaan järki. Järkiluovuus heijastaa symbolien kielessä niin sanottua uutta liittoa (myös toinen liitto, uudet taivaat ja maa, uusi Jerusalem), jonka seurauksena ihmisen mielenpalatsi hioutuu ikuiseksi pyhäksi temppeliksi. 

Järkiluovuuden saavuttaminen ei ole kuitenkaan mikään läpihuutojuttu, vaan kuten muistiin liittyvässä liitossa tulee oikeat muisti- ja ajatustenhallintatekniikat opetella ensin, tulee järkiluovuuteen liittyvät lainalaisuudet opetella ennen luomisen aloittamista. Toiseksi itsensä uudelleenluominen kannattaa aloittaa vasta vesikasteessa tapahtuneen kuoleman ja uudelleensyntymän jälkeen, sillä ilman totuudenhengen läsnäoloa, ei lopputuloksena ole valaistunut sielu, vaan edelleen itsekkään tahdon muokkaama uudempi versio. 

Kun ihminen alkaa edetä totuuden tiellä, ja hänen sydämensä on auennut, on ihmisellä edessään järjen ja luovuuden välinen kamppailu. Jokaiseen totuuden tien vaiheeseen liittyy jotkut kaksi sielunosaa, ja ensin niiden välinen mittely, ja lopulta tasapaino. Järjen ja luovuuden välisessä ottelussa on selkeästi kaksi pääkohtaa, joihin kannattaa kiinnittää huomioita. Näiden ahtaiden porttien nimet ovat ”mitä muut mahtavat ajatella” ja ”omistamisen harha”.

 

Mitä muut mahtavat ajatella?

Tässä yhteydessä sanalla muut viitataan kahteen muuhun ryhmään kuin perimmäiseen totuuteen (KET). Näistä kahdesta ryhmästä ensimmäinen on sinä itse (yksilösielu) – tai ainakin se identiteetti, ne arvot ja uskomukset, sekä osaaminen yhdessä niiden rutiinien ja käyttäytymismallien kanssa, jotka olet itse itsellesi luonut. Toiseen ryhmään kuuluvat kaikki muut maailman ihmiset, paitsi sinä itse (ryhmä). Jos aloitetaan sinusta itsestäsi, voidaan todeta ainoan merkittävän esteen järkiluovuuteen olevan sinun oma järkesi, jossa sijaitsee sinun yliminäsi.

Kuten sanottu, yliminä sisältää ihmisen kuvan oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta. Se sisältää myös vanhemmilta ja muilta tärkeiltä ihmisiltä opitut uskomukset ja arvot sekä niin sanotut oikeat, kunnolliset ja hyväksyttävät toimintatavat. (Freud, 1964; Keltikangas-Järvinen, 2010) Yliminässä asuva järjenääni toimii jokaisen ihmisen alitajuisena ohjaajana. Kirjassa Tie luovuuteen todetaan, että jokainen ihminen on pohjimmiltaan luova, mutta luovuus ei vain aina pääse nousemaan esiin, koska sitä estävät pelko, epävarmuudet, kateus, syyllisyys ja erilaiset riippuvuudet (Cameron, 1992). Juuri näitä asioita sisältää ei-valaistuneen ihmisen järjentaso.

Ihmisen omat viat ja puutteet eivät kuitenkaan riitä itsekkyyden vallassa olevalle alitajunnalle, vaan sinne on kaiken lisäksi asennettu pelko myös muiden ihmisten mielipiteistä ja hyväksynnästä (sosiaaliset pelot). Tässä kohtaa tulee eteen hyvin mielenkiintoinen tilanne: jotta luovuuden ja järjen voi kesyttää yhteistyöhön keskenään, täytyy niiden molempien ensin toimia täydellä teholla. Jotta luovuus voisi toimia täydellä teholla, tulee ihmisen päästä irti häpeästä, syyllisyydestä ja arvottomuuden tunteesta. Yleensä tässä vaiheessa tarvitaan jumalallista ensikosketusta, jossa ihminen kokee itseoivalluksen tuoman pienemmän armon ja saa varmuuden, että hän kelpaa juuri sellaisena kuin on. Näin voi tapahtua sekä ulkoisessa että sisäisessä uskoontulossa. 

Uskonvoima, tai joissakin tapauksissa jokin muu syy, käynnistää sielun taiteellisen avautumisen ja vapauttaa ihmisen ajattelemaan luovasti, uusilla tavoilla. Tähän vaiheeseen liittyy myös varjopuolia, joista vakavimmat ovat sokea usko, joka saa ihmisen hylkäämään totuuden, sekä liian suuri riskinottokyky tai harhaiset käsitykset omasta kaikkivoipaisuudesta (vrt. Dunning-Kruger-vaikutus), jotka saavat ihmisen tekemään itselleen haitallisia ratkaisuja. Luovuuden etsiminen ei ole helppoa, sillä kaikkien ylläolevien asioiden kanssa pitää päästä tasapainoiseen tilanteeseen.

Luovuutta tutkinut Robert J. Sternberg toteaa, että vaikka oletammekin luovuuden olevan ihmisen henkilökohtainen valinta, todellisuudessa hyvin harva ihminen valitsee sen, koska sen seuraukset ovat liian kalliit. Yhteiskunta voisi palkita ja tukea ihmisten luovuutta, sekä vastaavasti laskea siihen liittyviä kustannuksia. (Sternberg, 2006) Toisaalta Sternbergin pohdinta rajoittaa luovuutta, sillä todelliseen luovuuteen kuuluu nimenomaan järjentasolla vallitsevan keppi-porkkana-ajattelutavan hylkääminen. 

Kuunnellaan seuraavaksi neurologin pohdintaa: ”Vaikka biologia ja kulttuuri usein määrittävät päättelymme joko suoraan tai epäsuorasti ja ne näyttävät rajoittavan yksilön vapautta, on tunnustettava että ihmisellä on hieman tällaista vapautta, sillä tahto ja teot voivat olla biologian ja kulttuurin ilmeisten rakenteiden vastaisia. Jotkut hienostuneet ihmisen saavutukset osoittavat, että on olemassa olemisen taso, jolla voidaan keksiä uusia asioita ja rakentaa yhtä useampia olomassaolon muotoja. Tietyissä olosuhteissa kuitenkin biologisista ja kulttuurisista reunaehdoista vapautuminen voi olla hulluuden merkki ja ruokkia mielipuolisia ajatuksia ja tekoja.” (Damasio, 1994)

Niin kauan kuin ihminen jää miettimään, mitä muut mahtavat hänestä ajatella, hän ei koskaan pysty pääsemään käsiksi sisäiseen lapseensa ja luovuuteensa. Totuuden tiellä ja luovuudessa pätee eräs hyvin tärkeä sääntö: älä koskaan vertaa itseäsi muihin ihmisiin. Ensinnäkin vertaaminen on aina tuomitsemista. Vertaaminen johtaa siihen, että väistämättä tuomitset joko muut tai itsesi huonommaksi. Jos kuitenkin haluat pakonomaisesti verrata saavutuksiasi johonkin, pidä vertailukohtana aiempaa itseäsi tai totuutta itseään, mutta älä koskaan muita ihmisiä. 

 

Omistamisen harha

Toinen este ihmisen matkalla totuudenmukaiseen luomiseen on omistaminen. Useimmat ihmiset käsittelevät sanaa ”omistaminen” vain fyysisen maailman kautta ja siihen liittyvien tavaroiden, autojen, talojen ja keräilyesineiden muodossa. Järkiluovuudessa ei kuitenkaan ole kyse fyysisistä tavaroista, vaan järjen ja luovuuden kuvaamista ajatuksista. Mieleen nouseekin heti kysymys: miten ajatuksia voi omistaa?

Ajatusten omistamiseen liittyy Jumalan nimen ”Minä Olen” väärinkäyttö. Ihminen alkaa helposti luoda itseään haluamaansa, sattumanvaraiseen suuntaan. Ihminen voi sanoa, että "minä olen luova ihminen" tai "minä olen järkevä" tai niiden vastakohtia "minä en ole luova" tai "minä olen tyhmä ihminen". Mikään näistä ajatuksista ei ole oikeasti totta. Kukaan ei oikeasti ole vain tietynlainen, vaan jokaisella on yhtävertaiset mahdollisuudet olla mitä tahansa. Jos ihminen sanoo, ettei ole luova, on se sama kuin väittäisi, ettei hänen sielussaan ole kaikkia seitsemää osaa. Kun ihminen käyttää ”Minä Olen”-sanoja identiteettiinsä ja identiteettitason uskomusten rakentamiseen, hän rajaa aina jotain pois. Jokainen oleminen on valinta, joka rajaa sen vastakohdan pois. Jos minä olen mies, niin minä en voi olla silloin enää nainen. Jos minä olen laiska, niin minä en voi olla enää ahkera. Jos minä olen jonkin maan kansalainen, niin minä en voi olla enää kokonaisvaltainen ihminen. Huomaatko, miten ihmisten itsensä suorittama koko ihmiskunnan jako eri kansalaisuuksiin on edelleen eläimellinen ja taikauskoa ruokkiva tapa toimia, se ei ole harmoniassa perimmäisen totuuden ja Jumalan kanssa. 

Mitä enemmän ihminen siis ”omistaa” identiteettitason ajatuksia itsestään, sitä köyhempi ja rajoittuneempi hän on yksilönä. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä mielelle, vaan mieli haluaa omistaa myös kaikkien yhteisiä ajatuksia. 

 

Esimerkki (parantamisen lahja)

Tässä esimerkissä löydän sattumalta mentaalisen lahjan, jolla voin parantaa ihmisiä. Kohtaan valintatilanteen. Yhtäältä olen yksilö, joka tarvitsee erilaisia asioita elääkseen ja toimiakseen. Haluan siis rakentaa järjestelmän, jossa saamani lahja tuottaa minulle rahaa joka kuukausi. Toisaalta olen saanut lahjani täydestä armosta. Sen avulla olisi mahdollista auttaa ensin kymmeniä ja sitten satojatuhansia ihmisiä ympäri maailman. Jälkimmäisen näkökulman ymmärtäminen edellyttää rahalähtöisen ajattelutavan hylkäämistä ja kuin astumista sen yläpuolelle. Tästä esimerkkinä voidaan mainita Reikin perustaja Mikao Usui. Hän teki valintansa, eikä halunnut omistaa lahjaansa tai hyötyä siitä materiaalisesti, vaan antoi sen kiertoon ilmaiseksi koko ihmiskunnalle. Kuinka monen reikimestariksi itseään väittävän olette nähneet tekevän samalla tavalla?

 

Esimerkki (tieteelliset nimeämisriitit)

Tässä esimerkissä tutkija löytää sattumalta uuden kasvin sademetsästä. Hän kirjaa ylös löydöksen, tutkii uutta lajia ja kirjoittaa pian julkaisun aiheesta. Onko hän keksinyt uuden lajin? Entä onko auton luoja keksinyt auton? Onko Nikola Tesla keksinyt erilaisia sovelluksia sähköön liittyen? Voiko mitään todellisuudessa keksiä, vai ovatko kaikki asiat jo luotu ja keksitty? Tiedettä luodaan paljon nopeammin ja tehokkaammin, kun ymmärretään asioiden tarvitsevan ihmisen asiamiehekseen ja sanansaattajakseen, mutta ei luojakseen. Yhtään asiaa ei ole maailmankaikkeudessa luotu ilman, että se noudattaisi Isän lakia (eli tietoa) ja Äidin kiertokulkua (eli elämää).77

77 Myös esim. Pythagoralaisten keskuudessa oivalluksia ei nimetty tai haluttu henkilökohtaisesti omistaa. Jos samanlainen oivallusten sarja tapahtuisi nykyaikaisessa tiedeyhteisössä, olisi jopa todennäköistä, ettei meillä olisi käytössä "parillisia" ja "parittomia" lukuja, vaan esim. ”Byströmin luvut” ja ”Pikkaraisen luvut”. Edes Pythagoraan lausetta eivät nimenneet Pythagoralaiset, vaan tämä nimi annettiin kauan salaseuratyyppisesti toimineen yhteisön ”lakattua”. Myös Pythagoras opiskeli ja kunnioitti yhteisönsä kanssa perimmäistä totuutta.

 

Henkisessä evoluutiossa voidaan luovuuteen liittyen erottaa kaksi erilaista ajattelutapaa. Ensimmäisen ajattelutavan mukaan ihminen on tällä hetkellä älykkäämpi, luovempi ja kaikin puolin parempi kuin koskaan aiemmin. Näin ollen hän nyt itse keksii uusia asioita ja kaikki on kiinni hänen omasta älystään. Toisen ajattelutavan mukaan kaikki on lähtöisin totuuden ykseydestä. Tällöin ihminen tunnustaa luonnonlakien olemassaolon ja ymmärtää totuuden vaikuttavan kaiken taustalla. Ja koska näin on, ei ihminen itse koskaan keksi tai luo mitään uutta, vaan pelkästään etsii, ymmärtää ja viimein heijastaa totuutta eteenpäin. Ajattelutapojen merkittävin ero on siinä, kenet ihminen on nostanut ajatuksissaan Jumalan valtaistuimelle – itsensä vai totuuden. Omistamisen ansa laukeaa, kun ihminen tunnistaa ja tunnustaa olevansa puutteellinen. Ihmiskunnan parhaim-matkaan keksinnöt eivät ole mitään muuta kuin himmeitä peilikuvia kaikkeuden taustalla vaikuttavan hengen täydellisestä ilmiasusta ja sen lähtökohdasta, eli perimmäisestä totuudesta.

 

Luomisen esteet kaatuvat

Jotta omistamisen harha ja muiden alitajuinen miellyttäminen voisivat lakata, tulee ihmisen ymmärtää pahuuden kolminaisuus. Pahuuden kolminaisuuteen kuuluu kaiken pahan alku ja juuri, jokaisen ihmisen sisäinen narsisti, joka on kolminaisuuden pää. Sisäisen narsistin käsinä toimivat eläimenkaltaisuus tunnetasolla ja taipumus taikauskoon järjen tasolla.78

78 Muistetaan myös Johanneksen Ilmestyskirjaa, jossa pahan ominaisuudet ovat Saatana, jota palvelevat Peto ja Väärä Profeetta.

Ensimmäinen este, eli eläimellisyys alkaa murentua, kun ihminen ymmärtää oman tarpeensa miellyttää muita ihmisiä. Tämä tiedostamaton tarve juontaa juurensa lisääntymisviettiin, oman pesän turvallisuuden takaamiseen sekä riittävään ravinnon-saantiin. Yleensä tämä harha karisee pois yksinäisyydessä, sillä tuolloin ihminen huomaa tulevansa toimeen omillaankin. Kun ihmisen sydämessä asuu petoa suurempi tarve tutkia, ymmärtää ja toteuttaa totuutta, eläimellisyys kukistuu kuin itsestään. Symbolien kielellä: laumaeläimestä tulee petojen kuningas, leijona.79

79 Vrt. symboleihin ”Juudan leijona”, sekä hieroglyfit Shu (leijonan takapuoli) ja Tefnut (leijonan yläruumis ja pää), jotka yhdessä muodostavat kokonaisen symbolin ”leijona” (, sekä joskus ”kaksoisleijona”). Hieroglyfi leijona vastaa esim. sfinksiä. Lopulta myös ”Juudan leijona” on symbolisesti sama kuin sfinksi.

Toisen esteen, taikauskon, voittamiseksi tarvitaan suuri työ. Jotta taikauskoinen mieli tulisi päivänvaloon, ihmisen on pakko tuntea itsensä jokaiselta sielunsa tasolta. Kun ihminen tuntee ja hallitsee itsensä ensin seitsenkertaisesti ja sitten vielä yhdeksänkertaisesti, iskee tietoisuuden palava miekka viimeisetkin luovuuden aiheuttamat vääristymät, ja tällöin mieli on valmis seuraavaan vaiheeseen – tiedon ja totuuden mukaiseen elämään. Elämään, jossa ei tarvitse enää omistaa mitään tai edes olla mitään nauttiakseen olemassaolostaan ja luomistyöstä.

Jossain vaiheessa totuuden tietä taikauskoisuuskin kukistuu. Vihdoin tulee se tilanne, jossa pahan kolminaisuus, eli persoonan itsekkyys, eläimellisyys ja taikausko on alistettu tiedon tahtoon (symbolisesti viholliset on alistettu jalkojen alle). Tässä vaiheessa tapahtuu symbolinen Jumalan lapsen ylösnousemus. Ylösnousemuksella tarkoitetaan tilannetta, jossa elämä, eli kaoottinen äiti (yksilösielu ja maailmansielu) on kukistunut, ja poika (täydellinen sielu) on saanut taas vallan. Kun Poika saa yliminän, eli järjen tasolla vallan, hän lähtee kuin itsestään nousemaan sisäisellä ristinpuulla ylöspäin (vrt. määritelmä 52 ja kuva 42). Poika liikkuu myös KET:ssa kuin salama, ja nousee viimein tiedon (KET:n vasen puoli), eli Isän-kaikkivaltiaan oikealla puolelle – sielun paikalle elämään (KET:n oikea puoli). Tässä vaiheessa ei ole enää kyse luovuudesta, vaan luomisesta ja luomistyöstä. Jumalan lapsi ei ole luova, vaan hänen voimansa on sama kuin Luojan voima. Poika luo koko maailmankaikkeuden apunaan vain valmis äärettömyys ja luku 1, jotka ovat Isä ja Poika yhdessä. Tästä eteenpäin Isä ja Poika ovat ikuisesti ja erottamattomasti jälleen yhdessä. Aivot ovat kahden liiton kautta päässeet seuraavaan tietoisuudenasteeseen. (Huomataan hauska sanaleikki: AIVOT = AVIOT.

 

Esimerkki (mielisairauksista)

Jos ihmisen järjen ja luovuuden tasapaino heilahtaa liian nopeasti tai yhtäkkisesti, eikä ihminen ole tietoinen alitajunnan ja tietoisen mielen tasoista ja omasta itsekkäästä tahdostaan, voi hänellä puhjeta jokin mielen sairaus. Totuuden tiehen kannattaa suhtautua aina sekä lapsenmielisesti että sopivasti aikuismaisella vakavuudella. Kaksi ihmistä voi kokea täysin samoja asioita mielensä sisällä, ja toinen heistä voi ajatella olevansa skitsofreenikko ja toinen uudestisyntynyt ja parantunut. Oma tietoinen ja alitajuinen mieli pitää tuntea läpikotaisin, jotta yllätyksiä ei enää tule. Kyse on lopulta hallinnasta ja sitä kautta tietoisuudenasteesta. Egyptiläisittäin sanottuna ihmisen mieltä hallitsee joko alitajuinen Seth pedonmerkkeineen tai tietoinen Horus kaikkinäkevine silmineen. Tulikasteen vaiheessa puhutaan erityisesti myös taivaallisen ja maallisen minän valtataistelusta.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).