Evoluutioteoria ei itse asiassa ole mikään yksittäinen teoria, vaan se pikemminkin nippu teorioita, joiden yhteisvaikutusta voidaan nimittään evoluutioteoriaksi. Evoluutioteorian historian eräs kulmakivi on vuosi 1859, kun Charles Darwin julkaisi kirjansa Lajien synty. Darwin nostaa esille muutaman perusajatuksen, joita noudattaen uudet lajit syntyvät yksilöiden taistellessa olemassaolostaan (esim. Barnes & Curtis, 1994):

  • Jatkuva muutos (eliöiden ominaisuudet muuttuvat, kun aika kuluu)
  • Yhteinen alkuperä (kaikki eliöt ovat sukulaisia)
  • Luonnonvalinta (tietyt ominaisuudet antavat kantajalleen keskiarvoa suuremman määrän jälkeläisiä, jolloin ominaisuus yleistyy populaatiossa)
  • Vaiheittainen muutos (suurimmatkin erot eliöiden kesken ovat seurausta monista pienistä muutoksista)
  • Lajien monistuminen (uudet lajit syntyvät vanhojen muuttaessa ja jakaantuessa eri ryhmiin)

Sitten on jymy-yllätyksen aika. Seuraavaksi nimittäin väitetään, että henkinen evoluutio noudattaa täsmälleen samoja periaatteita kuin evoluutioteoria. Nostetaan esiin uudemman kerran samat viisi pointtia, mutta luonnehditaan niitä nyt henkisen tietämyksen valossa:

  • Jatkuva muutos (Elämä, eli KET:n oikea puoli on jatkuvassa liikkeessä. Tämän vuoksi myöskään yksilösielu ei ole pysyvä tila, vaan se muuttuu ja kehittyy jatkuvasti. Muutosta kuvaavat termit mieli, sydän, tietoisuus, sielu jne. Myös täydelinen sielu muuttuu jatkuvasti, sillä sen ”oikea” puoli on linkki elämään ja koko ihmiskunnan yhteiseen evoluutioprosessiin.)
  • Yhteinen alkuperä (Kaikki yksilösielut ovat alun perin polveutuneet yhdestä ja samasta kantaisästä,184 sekä siten kaikki sielut ovat Jumalan lapsia, ja kuvia.)
  • Luonnonvalinta (Kun yksilösielu antautuu ja sopeutuu luonnonvalintaan, hänestä tulee ”valittu”. Näin sielu saa kiinni omasta tarkoituksestaan. Tarkoitustaan seuraamalla sielu saa keskiarvoa suuremman määrän totuuteen pohjautuvaa ymmärrystä, jolloin suurempi tietoisuus ja totuus yleistyvät koko ihmiskunnassa.)
  • Vaiheittainen muutos (Suurimmatkin erot yksilösielujen persoonallisuuksissa ja kehitysasteissa on seurausta monista pienistä muutoksista. Näin ihminen on eriytynyt lapsuuden ja nuoruuden kautta pois täydellisen sielun tasapainosta. Tie takaisin täydellisen sielun ykseyteen kulkee henkisen evoluution vaiheiden kautta. Evoluution portaat ovat evoluutio, elämä ja totuus, sekä tietoisuusasteet ovat tiedostamaton, tunne, järki, tahto, luovuus, muisti ja tietoisuus.)
  • Lajien monistuminen (Muuttamalla erilleen tutuista ympäristöistä, omaksumalla eri ryhmien konteksteja ja oppimalla ymmärtämään metaforista järjestelmää sielu vapautuu minästä ja itsestä, sekä näin saavuttaa täydellisen sielun potentiaalin. Tässä vaiheessa sielu ohjautuu juuri hänelle oikeiden tehtävien pariin. Tällöin voi syntyä uusia konteksteja, keksintöjä, ammatteja tai ihan mitä vain. Näin ihmiskunta monistuu lajina koko ajan.)

184 Kantaisä tulee ymmärtää sukupuolineutraalina täydellisenä sieluna (vrt. määritelmä 2.1).

Kun niin sanottu normaali evoluutioteoria yhdistetään henkisen evoluution kanssa, saadaan aikaiseksi maallinen minä (normaali teoria) sekä taivaallinen minä (henkinen evoluutio). Oikea kysymys varmasti kuuluukin, että miksi nämä teoriat pitäisi olla toistensa vastakohtia ja irrallisia toisistaan? Sehän olisi yhtä absurdia kuin väittää kehon ja mielen olevan kokonaan toisistaan erillisiä. Kehoa ja mieltä yhdistää toisiinsa tajunta ja tietoisuusaste. Näin on muuten myös evoluutioteorian ja henkisen evoluution kanssa. Ne kuvaavat yhtä ja samaa evoluutiota, eli luomistyötä. Tässä kirjassa evoluutiota on nimitetty totuuden tieksi, luomistyöksi ja taoksi. Ne kaikki ovat yksi ja sama asia.

Vuonna 2017 esitettiin Suomen televisiossa YLE:n toimesta tiededokumentti: Mikä meitä odottaa? Kyseisessä dokumentissa tutustuttiin uusi-seelantilaiseen pitkittäistutkimukseen, jossa saman kaupungin asukkaita on tutkittu läpi vuosikymmenten. Tutkimukseen liittyen julkaistaan koko ajan uusia tiedepapereita, joiden toivotaan selittävän geenien, kasvuympäristön sekä vanhempien henkisen perimän (eli juuri näiden uskomusten) vaikutusta lapsen kasvuun ja kehitykseen. Tutkimuksissa on jo julkaistu esimerkiksi sellainen tulos, etteivät geenit yksin riitä aikaansaamaan jotain tiettyä tulosta, kuten aikuisen väkivaltaista käyttäytymistä. Tutkimuksen mukaan kyseisen taipumuksen omaavilla aikuisilla tuli olla sekä tarvittavat geenit että ympäristön ja henkisen perimän tuki, jotta ominaisuus aktivoitui. Ympäristön tuki oli esimerkiksi lapsena koettu henkinen tai fyysinen väkivalta. (Silva, 2015; Casserly, McNeill & Dol, 2015) Ympäristön voi ajatella henkisen evoluution ensimmäisenä tasona, jonka kautta on ehkä helpointa, mutta samalla alkeellisinta kuvata fyysisen ja henkisen perimän yhtymäkohtia. Kirjan seuraava kappale avaa enemmän tätä aihetta.

Uskonnollisesti tulkittuna evoluutio voidaan ajatella olevan esimerkiksi Kristus (Raamatussa). Ja tämän vahvistaa myös Jeesus itse toteamalla olevansa tie, totuus ja elämä (esim. Johannes 14:6). Tie tarkoittaa symbolina juuri evoluutiota, joka Jeesus sanoo olevansa. Tie on kaksijakoinen (kuten KET), ja sitä voi kuvata esimerkiksi käsitteiden totuus ja elämä avulla. Henkinen evoluutio johtaa totuuteen ja fyysinen evoluutio (kuten evoluutioteoria opettaa) johtaa elämään, ja sen säilymiseen. Tämä ajatus saattaa huvittaa tai ärsyttää, riippuen omasta uskomusmaailmasta, mutta Charles Darwin olisi aivan yhtä hyvin voinut nimetä evoluutioteorian Kristusteoriaksi. No sanotaan nyt kuitenkin vielä se, että aivan yhtä hyvin kyseessä olisi voinut olla myös Buddhateoria, Annuur Muhammed teoria tai Krishnateoria, tai sitten tämän kirjan kontekstissa käytetty termi täydellisen sielun teoria.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).