Seuraavaksi totuuden tie johtaa Jumalan alkulähteelle, kohti persoonallista kuolemaa ja olemattomuutta. Pyhissä kirjoissa Jumalaa kuvataan usein sanalla yksi tai ykseys, ja jotta ihminen todella pystyy tämän käsittämään, tulee hänen itse saavuttaa ykseys, henkilökohtaisesti.

Ykseyden ominaisuudet ovat kuin sielun kanta-ajatuksia (vrt. kantasolut). Jos ihmisen ajattelu ei rakennu niiden varaan, hän tulee automaattisesti lajittelemaan asioita puutteellisesti ja väärin – oman tahtonsa mukaisesti.

Perimmäistä totuutta on mahdotonta hyväksyä omaksi tahdokseen, jos sitä ei ensin ymmärrä. Kukaan ei voi tuomita jotain asiaa hyväksi tai pahaksi, jos ei tunne myös sen kääntöpuolta. Tuomarin on tunnettava koko käytössä oleva mittaristo ennen kuin voi tuomion julistaa. Totuuden kaksinaista, dualismia on kuvattu esimerkiksi Raamatussa symbolisten paratiisin kahden puun avulla. Nämä puut ovat tiedonpuu ja elämänpuu. Vesikasteen ajassa emme enää edes yritä ymmärtää elämää, sille itseoivalluksen jälkeinen tietoisuuden hämärtyminen on ollut juuri elämän syytä – elämästä juopumista. Tässä vaiheessa totuuden tie ja vesikaste keskittyvät vain syvimpään ja olennaisimpaan osaan – Isään ja tietoon hänestä. Totuus on yhteinen hengellinen isämme, ja hänet löydettyämme olemme valmiit punnitsemaan sydämemme.

 

♦ Neljä ominaisuutta (syvyys, äärettömyys, pimeys, ja kuvaamattomuus)

Monet viisaat kirjoitukset kertovat meille tarinoita siitä, millainen Jumala on ja miten häntä tulee tai voidaan kuvata. Jumalan kuvaamiseen liittyy kuitenkin eräs suuri väärinymmärrys ja puutteellinen näkemys. Ainoastaan Jumalan poikaa ja tahtoa, joka on symbolisesti sanottuna elävä isä, voidaan kuvata ja ymmärtää järjen ja sanojen avulla. Totuuden toista puolta ei voida lainkaan kuvata. Toista puolta nimitetään usein tiedoksi, ja siihen kuuluu esimerkiksi matemaattinen vakio π, jonka avulla voidaan kuvata ympyrän halkaisijan suhdetta sen kehään. Luvusta π tulee ymmärtää, ettei sitä ole olemassakaan. Sitä voidaan lähestyä raja-arvoilla molemmin puolin ja saada tulokseksi päättymätön ketju desimaaleja, mutta sitä ei siis voida osoittaa olemassa olevaksi samoin kuin vaikkapa luvun 3 tapauksessa. Luku 3 on nimittäin luku 1 asetettuna kolme kertaa peräkkäin, ja vastaavasti luku 1 on mikä tahansa mitta, jonka päätämme asettaa luvuksi 1.

Jos ihminen uskoo pelkästään moderniin tieteeseen, ei hän voi päästä tästä portista läpi. Tiedon ja totuuden tieteelliset määritelmät ovat vielä niin lastenkengissä, ettei niitä kannata liiaksi jäädä tuijottelemaan tai niiden kehittymistä odottamaan. Ehkä tämä kirja antaa virikkeitä ihmiskunnan tämänhetkisen totuuskäsityksen kehittämiseksi.

Miten meidän sitten tulee ymmärtää hengellistä isäämme? Tähän ovat tarkan vastauksen antaneet jo egyptiläiset monta tuhatta vuotta sitten. Muinaisessa Egyptissä isä kuvattiin neljän kuvaamattoman kuvauksen kautta. Isä on siis 1) alkuvesi ja syvyys, 2) äärettömyys ja ajattomuus/ikuisuus, 3) pimeys ja lepo, ja 4) näkymättömyys, muodottomuus ja aistimattomuus, eli salattu.

Samaa määritelmää käyttäen voidaan hoksata, että isä itse on Nooa (Heprea) tai Nu (Egypti) eli alkuvesi, jolla on kolme poikaa. Kolme poikaa ovat yksi ja sama poika, joka käy läpi kolme kastetta – kolme totuuden tien vaihetta. Vesikastetta kuvaa Sheem ja Heh, jotka molemmat liitetään uuden nimen saamiseen ja ikuisuuteen. Toinen poika on Haam ja Kuk, jotka käännöksinä tarkoittavat tulta ja pimeyttä. He ovat tulikaste. Kolmas poika on luonnollisesti Jafet ja Amen/Amon. Symbolinen tarina pysyy täsmälleen samana, jos korvaamme henkilöt kreikkalaisilla vastineilla. Nyt isä on Kronos, jonka kolme poikaa, Poseidon, Haades ja Zeus, ovat saman pojan kolme eri kastevaihetta.

Yllä kuvatulla egyptiläisellä määritelmällä isä on myös Einsteinin hukkaama eetteri, eli ikuinen lepokoordinaatisto. Tässä riittää tiedemiehille ihmettelemistä. Ehkä kannattaa aloittaa siitä, että asettaa eetterin keskipisteen supermassiivisen mustan aukon (SMBH) singulariteettipisteeseen. Kuten jokainen voi sen itse oivaltaa, näitä neljää tiedon ominaisuutta pohtimalla on mahdollista ymmärtää maailmankaikkeudesta lähes mitä tahansa. Tai ainakin voidaan sanoa, että näin voi ymmärtää kaikki totuuteen perustuvat asiat. Tässä yhteydessä totuuden on toteutettava sekä pyhien kirjojen sana, ja se on myös pystyttävä osoittamaan tieteellisesti toteen. Jos toinen puoli jää puuttumaan, ei kyseessä ole enää totuus, vaan ihmisen alitajunnan tai tietoisuuden muokkaama ajatus ja uskomus.

 

♦ Maailman luomisen säännöt

Samalla, kun mieli alkaa ensimmäisen kerran hahmottaa tiedon ominaisuuksia, se aukeaa vielä yhdelle suurelle oivallukselle. Tässä vaiheessa otetaan ymmärryksen ensi askeleet maailman luomisesta. Mieli alkaa hahmottaa joka puolella erilaisia geometrisia lainalaisuuksia ja kuvioita. Kun katsettaan kääntää suuntaan tai toiseen, on mahdollista ihmetellä luomistyötä ja sitä, miten kaikki asiat koostuvat ympyröistä ja neliöistä. Kaikkialla on vain kaarta ja suoraa kulmaa. Tämän voi jokainen helposti itse todeta päätä liikuttelemalla ja ympärilleen katselemalla. Ehkä voi myös pohtia, miksi maapallon asutusalueet, ihottumat ihossa, galaksit avaruudessa ja rasva vedessä esiintyvät samankaltaisina. Entä miksi mehiläispesät, sääilmiöt ja korvan fyysinen rakenne muistuttavat niin paljon toisiaan? Mitä ympyrät ja neliöt oikein ovat? Miksi jotkut intiaanikuninkaat halusivat kuolla pyramidiinsa käsissään jadekivestä tehdyt pallo ja kuutio?

 

♦ Kuolemanpelon katoaminen

Kun ihminen elää yhteiskunnan ulkopuolella, ja kohtaa päivittäin pahimpia painajaisiaan ja vaikeimpia henkisiä lukkojaan, on vain ajan kysymys, milloin hän ajautuu masennukseen. Jos pelkästään nämä seikat eivät vielä riitä elämänhalun häviämiseen, otetaan vielä huomioon se, että ihmisen uskomukset ovat juuri paljastuneet valheiksi. Hänen identiteettinsä on murentunut pieniksi leivänmuruiksi, jotka suuri puhallus on pyyhkäissyt tuuleen. Ihmisestä on tullut tyhjä taulu.

Masennus on vaarallinen henkinen tauti, joka lamaannuttaa syntisen ja alitajuiseen vankilaansa kahlitun ihmisen täysin. Totuuden tiellä etenevän ihmisen tilanne on kuitenkin eri kuin niin sanottuun sattumanvaraiseen masennukseen sairastuneen. Totuuden tiellä masennus on ihmisen itsensä pyytämä, ja siten masennusta voi hallita edes pieni osa mieltä. Kun syvältä alitajunnasta kumpuava vihollinen tulee ja hyökkää, se ei enää löydä mitään, mitä vastaan taistella – ihminenhän oli juuri muuttunut puhtaaksi, tyhjäksi tauluksi. Koska vihollinen ei löydä enää mitään, mitä käyttää ihmistä itseään vastaan, se ottaa käyttöönsä viimeisen aseen – masennuksen. Tällä kertaa tulos ei kuitenkaan ole toivottu, ainakaan vihollisen näkökulmasta, sillä masennus johtaa ihmisessä kuolemanpelon kohtaamiseen ja sen voittamiseen. Kun viimeinenkin vastustaja on iskenyt itsensä hengiltä, ihminen on valmis kuolemaan.

Tässä vaiheessa ihmisen mieli palaa tien alkupisteeseen ja siihen, mikä oli ensimmäinen ajatus ja aie, eli tahto. Jos tahto oli lähtöisin pahuudesta, kuten katkeruudesta ja kostonhimosta, tulee ihmisen tuottama hedelmä tästä eteenpäin olemaan käsittämättömän paha ja julma. Kun ihmisestä katoaa kaikki pelko ja hän hallitsee eläimelliset tunteensa, voi hän tehdä mitä tahansa. Toisaalta, jos alun ajatus ja aie perustuivat vapaan tahdon tekemään päätökseen etsiä Totuutta, on tästä eteenpäin ihminen kokemassa jotain sellaista, mitä hän ei olisi etukäteen voinut kuvitella tai keksiä olevan olemassakaan. Hän ei olisi myöskään voinut uskoa sen olevan totta, vaikka hänellä olisikin ollut jo uskon armolahja. Jos ihminen ei tässä vaiheessa ole konkreettisesti valmis kuolemaan, hän ei tule pääsemään seuraavan portin läpi, vaan viimeistään nyt tie katoaa. Tie on ankara, mutta se on myös ikuinen, ja säännöt ovat kaikille ihmisille samat. Jos ihminen ei ole valmis kadottamaan omaa persoonallista elämäänsä, miten hän voisi syntyä uudestaan vedestä ja hengestä?

Otetaan tähän väliin eräs tärkeä huomautus. Ihminen voi joutua kuoleman kanssa silmätysten myös vaikkapa kuolemanrajakokemuksen (NDE) kautta. Tämä tarkoittaa, että ihminen on fyysisesti kuollut tai ollut riittävän lähellä kuolemaa onnettomuudessa tai jossain muussa henkeä uhkaavassa tilanteessa. Kuolemanrajakokemuksissa totuuden tie saattaa hypätä aivan muutamassa sekunnissa kaikki nämä edellä olleet vaiheet läpi. Tällöin ihminen on kuin automaattisesti ykseydessä ja pääsee kurkistamaan sen sisään.

Kuolemanrajakokemukset eivät kuitenkaan missään nimessä ole suositeltava keino kulkea totuuden tien läpi, sillä siinä kaikki tapahtuu liian äkkiä. Ensin ihminen voi olla ajamassa autoaan ja seuraavassa hetkessä hän on taivaskokemuksessaan ja saa ymmärryksen maailmankaikkeuden hengellisestä rakenteesta. Ja taas seuraavassa hetkessä hänet elvytetään henkiin ja sielu huomaa olevansa aivan sekaisin, jälleen elossa ja sairaalassa. Tämän vuoksi tutkimusten mukaan kaikki liian äkkiä ykseyteen kohonneet unohtavat muutamassa vuodessa kokemuksensa, oli sen kuinka suuri tahansa. Unohtaminen aiheuttaa kiinnittymisen johonkin tässä esimerkeissä mainituista porteista, ja tällöin ykseydessä vallitseva tieto ja totuus eivät enää virtaa puhtaasti ihmiseen. Tie tulisi tällöin aloittaa kokonaan alusta.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).