Henkisen evoluution symbolit

Symboleja, vertauskuvia ja sananlaskuja on todistetusti käytetty muinaisista kielistä lähtien, niin kauan kuin ihmiset ovat maapalloa asuttaneet. Ehkä jotain symboleiden tärkeästä roolista kertoo egyptiläisten pyhien kirjoitusten, kuten Kuolleiden kirjan oikea lukutapa. Oikeaoppinen lukutapa alkaa loitsuissa olevien pääkuvien tuijottelulla. Kuvia ja symboleja tulisi ihmetellä niin kauan, että kykenee päättelemään loitsuun liittyvän oikean kontekstin (sekä mahdolliset jumalten nimet ja ominaisuudet). Kontekstin rooli on ensisijaisen tärkeää, sillä vanhoissa kielissä on monia sanoja, jotka kirjoitetaan täsmälleen samoja kirjaimia käyttäen kuin jotkut toiset sanat, mutta niiden merkitys voi olla silti täysin vastakohtainen. Edes Raamattua ja Koraania ei voi lukea ja tulkita oikein, jos ei tunne kuhunkin tarinaan liittyvää symboliikkaa ja kontekstia. Eri kontekstien hahmottamisen lisäksi henkisen evoluution symboleihin liittyy jotain yksinkertaisia sääntöjä.

Jumalan symbolit

Henkisen evoluution Jumala on sama asia kuin perimmäinen totuus ja KET. Jumalasta tulee lopulta ymmärtää, ettei ole olemassa kuin yksi ja ylin Jumala, jota kaikki symbolit, kuvaukset, nimet ja ominaisuudet kuvaavat – ne ovat tuon yhden ja saman Jumalan eri osia. Jos joku siis sanoisi, että Jumalan nimi on Allah tai Jahve, tai vaikkapa Osiris tai luku 72, tällä tulisi aina tarkoittaa yhtä ja samaa Jumalaa, mutta painottaen jotain hänen tiettyä piirrettä ja ominaisuutta.

Jumalan tunnetuin symboli on luku (ja numero) yksi (1). Luvun yksi ominaisuuksien vuoksi myös Jumalaa voi symbolisesti ajatella kolmella tavalla. Jumala voi olla jatkuvasti laajeneva maailmankaikkeus, eli luvun yksi avulla tuotetut kaikki muut numerot. Toisaalta Jumala voi olla syvyys, joka ehkä parhaiten kuvautuu matematiikan käänteislukujen kautta (vrt. myös kuva 47). Ja sitten Jumala on vielä itse luku yksi, eli kaikkeuden ja syvyyden tasapaino, potentiaali olla mitä tahansa, silti olematta mitään.

Jumalaa kuvataan symbolisesti myös ykseyden kautta. Ykseys on vähän niin kuin henkinen versio luvusta yksi. Yleensä ykseys liitetään henkeen, ei sieluun. Tätä jaottelua selventää tämän kirjan määritelmät, joissa juuri yksilösielu osoitetaan jokaisen ihmisen subjektiiviseksi olemukseksi, sekä toisaalta hengen täyttämä täydellinen sielu kuvataan olevan aina samanlainen, kuin vakio ja symbolinen tehdasasetus.

Eläinsymbolit

Eläinsymboleilla kuvataan yleensä jotain Jumalan ja ihmisen symbolista ominaisuutta. Jos esimerkiksi tarinaan liittyy koira, avautuu sen symboliikka pohtimalla: ”Mikä, miten ja millainen koira on?” No koirasta tiedetään, että se on ”kesy”, ”ihmisen paras ystävä”, ”talon vartija”, ”silti petoeläin” jne. Kun esimerkiksi Kungfutse kertoo olevansa ”kotoa poisajettu koira”, hän tarkoittaa olevansa ihmisten paras ystävä, mutta silti ihmiset ajavat hänet aina pois luotaan. Tämä on sama symboli kuin se, ettei Raamatun tarinassa Maria ja Joosef saaneet majapaikkaa keneltäkään, kun he olivat synnyttämässä Messiasta tähän maailmaan.

Eläinsymboleja käytetään yleisesti myös niin sanotun astraalitason tiedon kuvaamiseen. Tällöin ajatukset kuvataan lentämässä lintuina, ja tunteet vaikkapa kaloina vesistöissä. Varmasti kaikki tietävät sanonnan ”ajatukset lentävät”, tai että ”hän ui syvissä vesissä”. Tässä ajattelumallissa metaforinen järjestelmä toimii yhteistyössä eri chakrojen ja tietoisuudentasojen kanssa.

Leonardo da Vinci oli erittäin kiinnostunut eläinten symbolisista tulkinnoista. Myös Leonardo mallinsi eläinten todellista elämää ja kokeili pukea havaintojaan symbolisiksi sanoiksi. Leonardon päiväkirjoissa (kohdat 1220-1264) on huikea lista eri eläimistä ja symbolisista ominaisuuksista, joita hän eläimiin liitti. Ominaisuuksien lisäksi Leonardo kirjoitti eläinsatuja (kohdat 1265-1270), joissa hän ilmeisesti harjoitteli käyttämään näitä oppimiaan symboleita. Eläinten lisäksi Leonardo käsikirjoitti elottomista esineistä ja kasveista kertovia satuja, joissa hän käytti niihin liitettyä symboliikkaa. (Richter, 1888.)

Mielen, sielun ja luonnon symbolit

Ehkä kaikkein tunnetuimmat sielua ja mieltä kuvaavat symbolit ovat Raamatussa ja Egyptissä käytetyt arkki ja elämänpuu. Todennäköisesti kaikki tuntevat tarinan Nooasta, hänen arkistaan ja vedenpaisumuksesta. Jo huomattavasti harvempi joukko ymmärtää, että tämä tarina kertoo heistä itsestään, sekä siitä miten heidän tulisi rakentaa oma sielunsa valmiiksi ennen kuin elämän rajuilmat tulevat sitä koettelemaan.

Elämänpuu on moniulotteinen symboli. Se voi kuvata ihmisen omaa yksilösielua. Tällöin sielu on kuvattu pahaksi, ja se tulee polttaa ja tuhota. Kirves odottaa puun vieressä ja jopa juuret heitetään tuliseen pätsiin. Toinen tapa käyttää elämänpuun symboliikkaa, on ajatella sen kuvaavan koko ihmiskuntaa. Tällöin elämänpuun eri haarat ovat kansakuntia, tai vaikkapa Juudan heimoja/kansoja. Heprean sana kansalle on ”am”, joka egyptiläisissä hieroglyfeissä on pöllön merkki. Tämä liittää myös pöllön mielen ja sielun symboliksi. Sekä mieli, sielu että luonto ovat kaikissa pyhissä kirjoissa liitetty feminiinisyyteen. Tämän vuoksi puhutaan luontoäidistä ja äitimaasta. Luonto koetaan myös kaoottisena ja sattumanvaraisena, jopa hieman pahana ja vaarallisena. Pyhien kirjojen tarinoiden mukaan ihmisen tehtävä on löytää oma luontonsa ja tämän jälkeen irtaantua siitä, jopa voittaa ja kesyttää se. Viime kädessä luonto ja elämä tarkoittavat samaa asiaa.

Totuuden ja todellisuuden symbolit

Jos joidenkin symbolien nerokkuus on omaa luokkaansa, niin näin on totuutta ja todellisuutta kuvaavilla symboleilla. Totuutta kuvaavat symbolit kuvaavat nimittäin asioita juuri niin kuin ne ovat. Tätä teemaa avattiin jo yllä eläinsymboleiden yhteydessä, mutta ajatus voidaan yleistää koskettamaan melkeinpä mitä tahansa.

Oletko huomannut, miten uskonnoissa juuri aurinko kuvataan kaiken luojaksi ja kasvattajaksi? Myös nykytieteen näkökulmasta mietittynä tämä on fakta, sillä aurinko on luojamme ja kasvattajamme. Aihe on niin mielenkiintoinen, että otetaan siitä selventävä esimerkki. Jospa esimerkki auttaisi sisäistä hissiä nousemaan aina ylimpään kerrokseen asti.

Esimerkki (totuutta hyödyntävä vertauskuva)

Elämä on vähän niin kuin joki. Se vain virtaa jokainen hetki eteenpäin, eikä me ihmiset oikein voida tehdä sille mitään. Jos me seurataan joen kulkua, me huomataan, miten jokaista suvantovaihetta seuraa koski, ja miten jokaista koskea seuraa taas uusi suvantovaihe. Jos ihminen taistelee jokea vastaan, on hänen elämänsä jatkuvaa vastavirtaan uimista, kun vastaavasti jokeen sopeutuva vain laskettelee aaltojen mukana sopusointuisasti. Ihminen voi halutessaan myös rakentaa padon jokeen. Jos pato on rakennettu ilman riittävää ymmärrystä, joki hajottaa padon tai kiertää sen jostain. Mutta jos pato on rakennettu suurella ymmärryksellä, joki tuottaa alueen ihmisille hyvää ja turvallista energiaa lähes loputtomasti.

Mitä pidemmälle ihminen kulkee totuuden tietä, sen vähemmän hänen oma sielunsa yleistää, vääristää, poisjättää ja lisää tietoa varsinaiseen todellisuuteen. Tämän vuoksi ihminen jossain vaiheessa kykenee lukemaan esimerkiksi pyhiä kirjoja juuri sillä tavalla kuin ne on kirjoitettu. Pyhien kirjojen symbolit kuvaavat hyvin usein totuutta ja todellisuutta juuri sellaisena kuin ne ovat. Tämä salainen kieli on teholtaan ja vaikutuksiltaan aivan uskomaton. Sillä voi auttaa ja parantaa, mutta myös manipuloida ja johtaa harhaan. Ehkä siksi symboleiden kieli on ainakin jossain määrin kiinnittynyt sielun puhdistumiseen.

• Edellinen
• Seuraava