Identiteetti (lat. idem eli ”sama”) tarkoittaa psykologiassa ihmisen yksilöllistä käsitystä hänestä itsestään. Kyseessä on vahva uskomus, joka ei välttämättä ole alkuunkaan totta. Identiteetin perustana ovat 1) ihmisen omat, persoonalliset ominaisuudet, jotka muuttuvat ja kehittyvät vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa, ja 2) ihmisen syvimmät mielentasot, kuten id ja yliminä, jotka yleensä kehittyvät hyvin vähän tai ei lainkaan vuorovaikutustilanteissa muiden ihmisten kanssa. Nykyaikana varsinkin länsimaissa ihmisen identiteetti on saavuttanut pyhän, lähes jumalaisen aseman, jota pyritään korostamaan ja rakentamaan. Mielenkiintoista on se, että tämä rikkoo jokaisen pyhän kirjan tärkeimpiä opetuksia.

 

Määritelmä 35. (Identiteetti)

Identiteetti (myös minäkäsitys) muodostuu ihmistä itseään koskevista uskomuksista. Identiteettiin voidaan laskea kuuluvaksi myös yksilön arvot, eli uskomusryppäät, joilla on vaikutusta ihmiseen itseensä käyttäytymisen, tunteiden ja ajattelun tasolla.71

71 Tässä pyydetään huomioimaan, että uskomukset määriteltiin aiemmin rakentumaan muistista, luovuudesta, järjestä ja tunteista. Tällöin esimerkiksi yliminä ja temperamentti ovat määritelmän mukaisesti osa ihmisen identiteettiä, vaikka niitä ei tässä erikseen mainita.

 

Ihmisen identiteetti herää totuuden tiellä räjähtävällä voimalla lähes heti sen jälkeen, kun ihminen on tunnustanut perisynnintunnustuksen, eli ettei todellisuudessa tiedä juuri mitään tästä maailmankaikkeudesta. Kun itseoivalluksessa sydän ensimmäistä kertaa tuntee kelpaavansa juuri sellaisena kuin se on, siitä seuraa väistämättömästi ”Minä Olen” -kokemuksia. Mutta ennen tätä minän kuolemaa ja itsen heräämistä on hyvä ymmärtää, miksi sydän nukkuu, ja mitkä ajatukset sitä rajoittavat, eli pitävät nukkumassa.

 

Olemista rajoittavat uskomukset

Lähes jokaisen ihmisen identiteettiin liittyy ikäviä rajoituksia. Jos ihminen ei ole tietoinen sielunsa osista ja mielensä tasoista, on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että rajoittavat uskomukset ovat vallalla identiteettitasolla. Rajoittavat uskomukset estävät ihmisen normaalia, iloista ja rentoa olotilaa. Rajoittavat uskomukset aiheuttavat epätoivottua, rajoittunutta ja ihmisen hyvinvointia haittaavaa käyttäytymistä, ja usein ne suoranaisesti estävät osaamisen ja oppimisen kehittymistä. Pahimmillaan rajoittavat uskomukset luovat ympärilleen noidankehän, jossa ihminen ensin ennustaa oman epäonnistumisensa, ja sitten epäonnistuttuaan syyttää ja nuhtelee itseään.

Kuten kaikkien uskomusten kohdalla, myös rajoittavat uskomukset täytyy ensin löytää, jotta niitä voi myöhemmin hallita ja muuttaa. Rajoittavia uskomuksia on luonnollisesti olemassa hyvin paljon ja ne ovat henkilökohtaisia, eli ne saattavat ilmentyä vain juuri tietyllä henkilöllä ja vieläpä juuri hänelle ominaisella tavalla. Jos kuitenkin rajoitutaan tutkimaan vain identiteettitasoa, voidaan sieltä paljastaa kolme rajoittavaa uskomusta, jotka ovat ylitse muiden (vrt. myös esim. O'Connor, 2001; Bandler, 1985).

  • Uskonpuute

Yleinen identiteettitason rajoittava uskomus on, että jokin toivottu tulos ei ole kenenkään ihmisen saavutettavissa huolimatta käytössä olevista henkisistä ja fyysisistä voimavaroista. “Vaikka mitä tapahtuisi, se ei ole mahdollista.” “Kukaan ei voi koskaan saavuttaa haluamaani.” “Kaikki on kaaosta.” "Elämme väärässä/huonossa aikakaudessa..." "Ihmiset eivät koskaan tule ymmärtämään..." "Koska elämme tässä maailmassa, en voi..." ”Jumalaa tai mitään Totuutta ei ole olemassakaan, koska…”

  • Toivottomuus

Edellistä muistuttava, mutta ihmisen omia voimavaroja ja kykyjä koskeva rajoittava uskomus on, että jokin toivottu tulos on kyllä mahdollista saavuttaa jollekin toiselle ihmiselle, mutta ihmisellä itsellään ei ole mahdollisuuksia saavuttaa sitä. “En ole riittävän lahjakas menestyäkseni.” “Toisille on mahdollista mikä vain, mutta ei minulle.” “En osaa sitä, tätä ja tuota.” ”Ei tällä päällä…”

  • Arvottomuus

Omaan ihmisarvoon liittyvä rajoittava uskomus on, että toivottu tulos olisi kyllä saavutettavissa, ja se olisi mahdollista vieläpä omia, henkilökohtaisia kykyjä ajatellen, mutta ihminen ei koe olevansa kyseisen tuloksen (tai edes yrityksen) arvoinen. Arvottomuutta voi aiheuttaa syntyperä, se mitä on tehnyt tai jättänyt tekemättä aikaisemmin, se mitä edustaa, liian tiukka yliminä, huono itsetunto jne. “En kuulu tänne tai tähän joukkoon. / Olen ulkopuolinen.” “Olen tehnyt virheitä, enkä voi sen vuoksi...” "Olen syyllinen..." ”Olen vain työläinen…” ”Olen nykyinen/entinen alkoholisti…”

On ehkä helppoa kuvitella olevansa näistä kolmesta yleisimmästä rajoittavasta uskomuksesta tietoinen, mutta totuus on jotain aivan muuta. Kuten sanottu, uskomukset haluavat pysyä piilossa. Uskomus, joka ei pysy piilossa, joutuu kohtaamaan totuuden silmiesi edessä, ja silloin uskomus joko on vain hyväksyttävä (kyseessä oikeasti totuus) tai uskomus kuolee itsestään pois (kyseessä oli illuusio, valhe, harha jne.). Otetaan muutamia esimerkkejä.

 

Esimerkki (arvottomuus)

Otetaan tarkasteluun alkoholia liikaa nauttiva henkilö. Kun tällainen henkilö onnistuu jossain asiassa elämässään, hän usein tuo oikein kuuluvasti esille, että nyt hän on ansainnut muutaman paukun. Myös tupakoitsija hyvin usein kertoo ansainneensa savukkeen. Tässä on kyse tiedostumattomasta arvottomuuden tunteesta. Kun itsensä arvottomaksi tunteva ihminen saa jotain hyvää aikaan, hän välittömästi punnitsee oman sydämensä ja määrää itselleen elimistöänsä saastuttavan rangaistuksen. Tällaisessa tilanteessa ratkaisuja tilanteeseen alkaa löytyä vasta, kun kyseinen henkilö oikeasti haluaa oppia tuntemaan itsensä ja ymmärtämään omaa käyttäytymistään ja ajatuksiaan. Toisten ihmisten on todella vaikeaa puuttua esimerkiksi alkoholismiin tai yleensäkään riippuvuuteen. Usein vasta yksin oleminen tai yksin jääminen avaa ihmisen silmät omalle toiminnalleen. Paraneminen alkaa, kun ihminen kohtaa oman arvottomuutensa, ja antaa itselleen anteeksi. Jokainen on ansainnut ainakin yhden mahdollisuuden enemmän kuin itse uskoo.

 

Esimerkki (toivottomuus)

Moni ihminen tuskailee oman muistinsa kanssa. Olen kuullut lauseita: ”Helppoahan se opiskelu hänelle on, sillä hän muistaa kaiken lukemansa.” Tai että: ”Hän vain on hyvä kielissä.” Nämä asiat eivät valitettavasti ole totta ainakaan minun kohdallani. Kun ensikertaa pystyin muistamaan korttipakan korttien järjestyksen ulkoa, voidaan sanoa, että muistiini liittyvä rajoittava uskomus tuli liian lähelle aurinkoa ja paloi karrelle. Ymmärsin tuolloin, että tuntemalla oikeat muistitekniikat ja käyttämällä hieman aikaa niiden opetteluun, myös minulla oli mahdollisuus muistaa mitä tahansa asioita. Sittemmin olen kokenut saman ilmiön musiikin, piirtämisen ja rakennustöiden parissa. Ja aina kun olen päässyt käsiksi johonkin uuteen maailmaan, on siihen liittynyt jonkin uskomuksen murtuminen. Tähän liittyy sopiva Henry Fordin lainaus: ”Ajattelitpa sitten osaavasi tai et – olet aina oikeassa.”

 

Esimerkki (uskonpuute)

Totuuden tien kulkijat ovat ehkä kohdanneet henkilökohtaisesti uskonpuutteen, ehkä toivottomuudenkin. Kun ymmärrystä maailmankaikkeudesta alkaa kertyä, ja sitä haluaa jakaa myös muille, tulee helposti vastaan tilanteita, joissa tulee torjutuksi. Tällöin jotkut ovat kohdanneet uskonpuutetta. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan varsinaisesti ole kyse uskonpuutteesta, vaan oman tehtävän väärinymmärtämisestä. Jos jokin asia tuntuu tässä maailmassa mahdottomalta, ehkä sitä pitääkin ensin itse opiskella enemmän. Tähän pätee hyvin Albert Einsteinin sanat: ”Jos et osaa selittää sitä kuusivuotiaalle lapselle, et itse ymmärrä sitä tarpeeksi hyvin." Osaatko sinä selittää ideologiasi 6-vuotiaalle lapselle? Jeesus osasi. Hän opetti esimerkiksi, että kaikista tärkeintä on rakkaus.

 

Esimerkki (Totuuden tie)

Jos olet opiskellut Totuuden tiehen liittyviä asioista jo pidemmän aikaa, voit varmasti kohtuullisen vaivatta yhdistellä palikoita toisiinsa ja löytää näiden identiteettitason rajoittavien uskomusten oikeat vastavoimat. Uskonpuutteen vastakohta on tietysti luottaminen eli Usko (voit tarkistaa Raamatussa käytetystä kreikan kielestä, että sama sana tarkoittaa sekä uskoa että luottamusta – kyseessä ei siis ole sokea usko omiin uskomuksiin, vaan totuuteen luottaminen), Toivottomuus taas lähtee kuin itsestään Toivon avulla, ja vielä viimeisenä Arvottomuuden – yhdessä muiden sielunhaavojen kanssa – parantaa Rakkaus. Ja näin edessämme ovat taas nämä kolme: Usko, Toivo ja Rakkaus. Ja suurimman niistä varmasti kaikki tuntevat.

 

Minä Olen – Jumalan nimi

Viimeisenä käydään läpi varmasti monen mielestä hyvin mielenkiintoinen asia – Jumalan nimi. Jumalan nimi on jatkuvasti läsnä nimenomaan identiteettitasolla, minkä vuoksi yllättävän moni alkaa ajatella itseään jumalaisena olentona, vaikka onkin vielä täysin viettiensä ja yliminänsä vanki. Heprean kieltä ja Raamattua (2. Mooses 3:14) mukaillen Jumalan nimi voidaan mieltää terminä ”Minä Olen”. Myös egyptiläisessä Kuolleiden kirjassa kirjan päähenkilön nimi on Ani, joka voidaan heprean kautta kääntää termiksi ”Minä Olen”. Kultainen kysymys kuuluu, mitä ”Minä Olen” tarkoittaa?

”Minä Olen” on identiteettitason ilmaus. Kun kuvaat itseäsi ja identiteettiäsi jollekin toiselle, käytät vuoren varmasti sanoja Minä Olen… Ja koska identiteetti on mielen rakennetasoista se kaikkein syvin (poislukien persoonan, joka on kaikkien mielentasojen summa), se on myös tehokkain ja egomme toimesta kaikkein suojelluin. Raamattu jatkaa toisessa kohdassa (2. Moos. 20:7): "Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään.” Tämän käskyn tärkeyttä ei käy kiistäminen, sillä onhan se kristillisestä suuntauksesta riippuen toiseksi tai kolmanneksi tärkein käsky.

Ajatellaan asiaa hieman syvemmin. Kaikki suurimmat konfliktit parisuhteissa ilmenevät identiteettitason loukkausten yhteydessä. Identiteetin loukkauksia on vaikeinta antaa toiselle anteeksi. Näiden loukkausten vastakohta ovat tietysti identiteettitason kehut ja suosionosoitukset, joita kumppanit viljelevät. Voit vertailla omissa ajatuksissasi lauseita: ”sinä olet tyhmä” ja ”sinä käyttäydyit tyhmästi”. Tai: ”sinä olet kaunis” ja ”pidän hyvästä käytöksestäsi”. Tässä yhteydessä Jumalan nimeä voidaan siis myös käyttää häikäilemättömästi hyväksi. Jumalan nimi on työkalu miellyttää, manipuloida ja johtaa harhaan. Tarkkailepa huviksesi narsistien toimintaa: narsistiset ihmiset osaavat käyttää Jumalan nimeä saadakseen aikaan haluamansa lopputuloksen. (Lue narsismista esim. Keltikangas-Järvinen, 2010)

Muistutuksena myös mainittakoon, että muinaisen Egyptin kielessä, heprean kielessä ja arabian kielissä on sellainen yhtäläinen ominaisuus, että niissä ei lainkaan tunneta nykyaikaisten kielien ”olla”-verbiä.73 Vasta länsimaalaistunut kulttuuri on siis unohtanut Jumalan nimen todellisen olemuksen ja voiman. Nykyajassa ihmiset kiinnittyvät jopa ulkoisiin vaatteisiinsa niin, että ajattelevat niiden olevan osa itseään. Silloin kun ensimmäisestä ihmisestä tuli ihminen, eli Jumalan kuva, hän ei turhaan lausunut Jumalan nimeä.

73 Jotkut tosin tulkitsevat hieroglyfin ”hare”, eli jäniksen kuvan tarkoittavan ideogrammina ”olla olemassa”, mikä viittaisi ”olla” -verbiin. Hare tulee kuitenkin ennemmin kääntää sanoiksi ”Minä Olen”, joka viittaa juuri Jumalan nimeen, ei vain ”olla” -verbiin. Verbiä ei myöskään tule lausua ”oon” tai ”uun”, vaan se lausutaan ”wan/van”. Se lausutaan siis samalla tavalla kuin englannin kielen sana yksi, eli ”van”.

 

Esimerkki (uusi takki)

Kuvittele, että ystäväsi näkee sinut kaupungilla uusi takki päälläsi ja heti huomauttaa sinun näyttävän oikein hyvältä. Tässä vaiheessa sanot identiteettisi kyllyydestä: kiitos! Mitä tässä oikein tapahtuu? Oletko sinä takkisi? Etkö näytä yhtä hyvältä ilman takkia? Onko takin tekeminen ja hankkiminen mielestäsi hienompi saavutus kuin ihmiskehon olemassaolo? Oletko itse edes tehnyt takkia? Itsesi olet sentään luonut, vaikkakin tiedostumattomasti. Samanlainen kyseenalaistaminen kannattaa tehdä jokaisella elämänsä osa-alueella. Voinko minä kirjoittajana ottaa itselleni kunniaa esimerkiksi tästä edellä mainitusta esimerkistä? Olenko minä keksinyt kirjaimet ja lausunnan, joilla minun ja sinun tietoisuudet on rakennettu kommunikoimaan keskenään? Olenko minä kehittänyt latinalaiset aakkoset alkukielestä ja olenko minä luonut suomen tai muun käytetyn kielen, jolla sinä nyt tätä luet? En ole. Miksi sitten odottaisin identiteettitason kiitosta kaikesta tekemisestäni itselleni? Eikö minun panokseni ole häviävän pieni siihen verrattuna, mitä minulle on jo valmiiksi annettu perimmäisestä totuudesta käsin? Jos takkisi on sinulle liian tärkeä, luovu siitä.

 

Egosi on luonut sinut käyttäen väärin Jumalan nimeä

Kuten jo todettiin, myös ego osaa käyttää väärin Jumalan nimeä. Egosi nimittäin yrittää usein jarruttaa sinua ja kehitystäsi sanomalla: "Minä Olen tällainen, enkä aio muuttua". Ego voi olla kuin rapu, joka tarraa menneisyyteen kiinni ja koettaa pelotella sinua takaisin tuttuun ja turvalliseen ympäristöön. Näin juuri eläimet toimivatkin. Sinun itsesi kannalta on tärkeää tietää, että Jumalan nimeä voi käyttää sinua vastaan tai sinun puolestasi. Ja vieläpä, että sinä itsekin käytät sitä tiedostamattasi koko ajan – tavoitteitasi vastaan tai niiden puolesta.

Vaatii suurta ymmärrystä erottaa omia todellisia tarkoitusperiään sekä sitä, ovatko oma intuitio ja sisäinen järjenääni hyvällä vai pahalla asialla. Tämän vuoksi itämaalaiset viisaat opettavat meitä tarkkailemaan ja kuuntelemaan itseämme ja omaa sisäistä puhettamme. Tarkkailu yksin ei kuitenkaan riitä, ja siksi esimerkiksi Jeesus opettaa meitä aktiivisesti kieltämään itsemme, jos mielimme seurata hänen asettamaansa esimerkkiä. Alitajunta pitää oppia tuntemaan, jotta sitä voi oppia hallitsemaan. Sama pätee kaikilla tietoisuuden tasoilla. Siksi sinun on niin tärkeää oppia tuntemaan itsesi. 

Pystytkö vielä tässä vaiheessa ymmärtämään, mistä tässä oikein on kyse? Miksi meitä ohjeistetaan kieltämään oma luontomme? ”Hänen pyhä vaatteensa muuttui eläinten nahan näköiseksi ja se maallinen, katoava suoja ei turvannut häntä elementeiltä.” (Musta Raamattu: Israelilaisten Taikavoima, 2007) Mitä silloin jää jäljelle, jos riisumme eläimennahkamme pois ja ripustamme sen ristin ylle roikkumaan? Tässä vaiheessa kirjaa joudut pohtimaan itseksesi näitä kysymyksiä.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).