Ihmisen tahto ja sydän sekä pahuus ja itsekkyys

Määritelmä 11. (Tahto, Vapaa tahto, Tahdon kanta-ajatukset)

Tahto on ihmisen ensimmäinen mentaalinen sydämen lyönti, ajatus ja syy, ihmisen perimmäinen halu ja tarkoitus, sekä ihmisen itsensä ydin. Tahto on voimassa koko ihmisen elämän ajan ja ihminen toteuttaa sitä elämässään automaattisesti. Yleensä tahto on tiedostumattomassa mielessä, ja siksi ihminen ei tunne tietoisesti elämänsä tarkoitusta tai elämäntehtäväänsä. Ihmisen on mahdollista tulla tietoiseksi tahdostaan tiedostamalla ja puhdistamalla yksilösielunsa.

Tahto voi muuttua niin sanotuksi vapaaksi tahdoksi, kun ihmisen yksilösielu on saavuttanut yhteyden täydellisen sielun kanssa. Integraatiota täydellisen sielun kanssa kutsutaan valaistumiseksi sekä sielun ja hengen mentaaliseksi avioliitoksi. Tällöin ihmisen tahto ei enää janoa mitään omaa, vaan on alistunut toimimaan KET:n kanssa tasapainossa ja sen ehdoilla.

Tahdon kanta-ajatukset tarkoittavat yksilösielun tiedostumattomassa tahdossa sijaitsevia neljää kanta-ajatusta,²⁵ jotka yksilösielussa koskettavat häntä itseään. Tahdon kanta-ajatukset ja niiden seuraukset ovat kuvattu taulukossa 4.

Taulukko 4. Yksilösielun tiedostumattoman tahdon kanta-ajatukset ja niiden seuraukset

²⁵ Kanta-ajatukset voidaan ja ne tulee samaistaa ihmisen kantasoluihin. Aivan kuten kantasolut pystyvät jakaantumaan, erikoistumaan ja täten rakentamaan koko ihmiskehon, pystyvät kanta-ajatukset jakaantumaan, erikoistumaan ja täten rakentamaan koko ihmismielen.

Tahtoon ja vapaan tahdon saavuttamiseen liittyy olennaisesti seuraava määritelmä. Tahto voidaan ymmärtää muinaisen Egyptin tarinan avulla, jossa juuri tätä mentaalista sydäntä punnittiin hyveiden sulkaa vastaan suuren tulvan salissa. Tarinan kautta ymmärrämme tahdon kaksinaisen luonteen. Kun tahdosta puhutaan ennen ihmisten valaistumista, puhutaan vain sydämestä, jolla tarkoitetaan ensisijaisesti tahtoa. Kun ihmisen tahto on ensimmäisen kerran ollut yhtä kuin Jumalan tahto, eli tässä kirjassa esitetty KET, ihmisen sieluun ja tietoisuuteen asettuu ymmärrys KET:n vasemmasta puolesta. Tätä tapahtumaa kutsutaan esimerkiksi ”vesikasteeksi”, ”tiedon saamiseksi”, ”perimmäisen totuuden kohtaamiseksi” ja ”totuuden hengen laskeutumiseksi ihmiseen”.

Totuuden kohtaamisesta eteenpäin ihmisen sydän ei ole enää vain tahto, vaan se laajenee koskettamaan koko sielua. Vasta tällöin sydämen alkuperäinen egyptiläinen hieroglyfi, joka muistuttaa ”astiaa”, pääsee oikeuksiinsa. Tämä on se ”malja” ja ”astia”, joista pyhät kirjat opettavat. Ihmisen henkilökohtaisessa puhdistusprosessissa seuraavaksi Jumalan tahto tulee ulottaa sekä maan päälle että taivaisiin, eli sen tulee kattaa koko KET. Lyhyesti sanottuna: kun KET:n mukainen hyvä ja oikeamielinen tahto on täyttänyt ihmisen sielun mentaalisen astian kokonaan, sekä tietoisuudessa että tiedostumattomassa mielessä, on kyseessä valaistunut ihminen.

Määritelmä 12. (Mentaalinen sydän)

Ensimmäisessä tietoisuusasteessa ihmisen sydän symboloi vain ja ainoastaan ihmisen omaa tahtoa.²⁶

Toisessa tietoisuusasteessa ihmisen sydän (mentaalinen astia) koostuu seitsemästä jatkuvassa muutoksessa ja kehityksessä olevasta sielunosasta (tietoisuus, muisti, luovuus, tahto, järki, tunne ja tiedostumaton mieli). Kun sielun kaikki seitsemän osaa ovat puhdistuneet ja uudelleenrakentuneet toimimaan esteettömästi, eli hyvin ja oikein, on sielusta tullut symbolinen kaikkinäkevä silmä. Tällöin sielun seitsemään osaan lisätään vielä hengen kaksi osaa (tieto ja elämä), ja sielu on valmis liittymään täydellisten sielujen joukkoon – tulemaan tieksi. Näin lopulta täydessä sielussa on yhteensä kymmenen (10) osaa.

²⁶ Tähän voidaan rinnastaa Jungin määrittelemä itse, joka ei siis missään nimessä ole totuuden tien päämäärä, vaan vasta sen avaaja.

Tämä kaikki vaikuttaa yksinkertaiselta, jopa liian yksinkertaiselta. Tästä huolimatta historia tuntee vain muutamia valaistuneita ihmisiä. Mikä siis estää mentaalisen avioliiton toteutumisen sielun ja hengen välillä? Myös tämän kysymyksen vastaus on yksinkertainen: ihmisen oma luontainen taipumus pahuuteen. Tämä kuulostaa alkuun hyvin tuomitsevaiselta, mutta pidetään mielessä, että tieteellisesti on todettu esimerkiksi geenien toimivan ensisijaisesti itsekkäästä. Ja jos geenit toimivat itsekkäästä, niin miksi ajatukset toimisivat yhtään eri tavalla? Ehkä pahuutta voisi ymmärtää paremmin määrittelemällä sen tarkemmin. Pahuus voidaankin jakaa kolmeen osaan, joita ovat itsekkyys, eläimenkaltaisuus ja tietämättömyys (taikausko). Nämä pimeyden joukkojen kolme päämiestä pitävät ihmisen tahtoa otteessaan, ja itse asiassa tämä on aina este valaistumiselle. Tämän tunnustaminen on niin sanottu perisynnintunnustus, johon palataan kirjassa myöhemmin.

Määritelmä 13. (Pahuus; Itsekkyys, Eläimellisyys ja Taikausko)

Pahuus ihmisessä jakaantuu ulkoiseen (ryhmä) ja sisäiseen (yksilö) itsekkyyteen,²⁷ jotka puolestaan jakaantuvat eläimellisyyteen ja taikauskoon taulukon 5 mukaisesti:

Taulukko 5. Ihmisen pahuuden kuusi muotoa

²⁷ Itsekkyyttä voidaan kuvata jossain määrin myös termillä narsismi, vaikka tässä yhteydessä kyseessä ei ole sairaalloinen itsekkyys, vaan jokaisen sielun perusolemus, joka myös on itsekäs. Psykologian tulisi oppia rinnastamaan ajatus ihmisen biologiasta tutun käsitteen, geenin, kanssa. Tämä johtaisi automaattisesti ajatuksen itsekkyyden tunnistamiseen. Aivan kuten geenit, myös ajatukset ovat itsekkäistä ja haluavat vain selviytyä – usein keinolla millä hyvänsä.

Ulkoinen itsekkyys kohdistuu aina muihin ihmisiin ja asioihin sekä vastaavasti sisäinen itsekkyys kohdistuu aina ihmiseen itseensä. Ulkoinen eläimellisyys toteutuu esim. kilpailuviettinä ja ulkoinen taikausko omien idoleiden eli epäjumalien palvontana. Vastaavasti sisäinen eläimellisyys toteutuu esimerkiksi ylensyömisenä sekä himon- ja pelontunteina, sekä sisäinen taikausko omien uskomusten ja oman persoonan palvomisena totuutena.

Ihmisen pahuus on seurausta hänen omasta tahdostaan. Valaistuneen ihmisen vapaa tahto on vapaa lopulta myös pahuudesta, sen kaikilla kolmella eri osa-alueella. Pahuutta ei kuitenkaan voiteta julmasti hyökkäämällä sitä vastaan, vaan sellaisella sisäisellä oveluudella. Eräs sisäisen pahuuden juonista on saada itseoivalluksen kokenut sielu keskittymään vain positiivisuuteen ja omaan ihanaan nykyhetkeen. Tämä kuitenkin aiheuttaa sen, ettei ihminen koskaan kykene tietoisesti saamaan kiinni omien ajatusten juurista, eikä hän siksi saa itseään lopullisesti hallintaan. Tähän voisi symbolisesti sanoa, että jos puuta tarkastellaan auringon valossa, myös puun varjon olemassaolo tulee huomata.

Esimerkki (neitsyet ja huorat)

Aikuisuutensa alkuvaiheissa ihminen samaistuu helposti supersankareihin, elämässään onnistuviin prinssirohkeisiin, sekä tuhkimomaisiin satutarinoihin. On jo paljon vaikeampi samaistua elokuvan pääpahikseen, rahan- ja vallanhimoiseen Roope Ankkaan, tai vaikkapa Ilmestyskirjan hahmoon, jota kuvataan näin: ”Suuri Babylon, maailman porttojen ja iljetysten äiti”. Tässä on suuri salaisuus: ”Sinä olet Babylon, suuri portto, joka huoraa maailman kanssa.” Mitä vaikeampaa tätä on uskoa, sen lähempänä olet totuuden tiellä alkua, tai sitten et ole tiellä vielä lainkaan. Ehkä olet vielä täysin oman persoonasi ja elämän pauloissa – tämä pätee valtaosaan ihmiskunnasta tässä ajassa. Kun sielu on valmis kohtaamaan myös oman varjonsa, pyhät kirjat avautuvat aivan uudella tavalla. Tämän vuoksi olen kysellyt joiltakin kristityiltä uskovaisilta, että tunnistavatko he Jeesuksen ja Johanneksen lisäksi myös Juudaksen, Herodeksen ja Ilmestyskirjan pedon itsestään. Jos he eivät tunnista, se on merkki, ettei heitä kannata vielä opettaa syvällisemmin. He eivät ole vielä valmiita kohtaamaan perimmäistä totuutta, johon kuuluu tieto hyvästä ja pahasta, ei vain hyvästä.

Määritelmä 14. (Juudas-vaikutus)

Juudas-vaikutus on olennainen osa yksilösielun tahtoa. Puhdistumaton yksilösielu haluaa aina, syyn ja seurauksen lain mukaisesti, palkkion tekemästään työstä. Tässä yhteydessä työ voi olla mitä tahansa tekemistä, ajattelemista jne. Palkkio tehdystä työstä voi olla aineellista, kuten rahaa tai jotain muuta rahanarvoista, mutta aivan yhtä hyvin se voi olla myös jotain aineetonta, kuten kunnian haalimista itselleen keksinnöstä, taiteesta tai teoreettisesta osaamisesta.

Juudas-vaikutus muistuttaa surullisenkuuluisasta Juudas Iskariotista, joka muutaman kolikon tähden myi Jeesuksen olinpaikan häntä etsineille. Juudaksen tarinan syvällisempi merkitys on se, että hyvin usein ihmisen ”maallinen minä” päätyy myymään tai muuten kaupallistamaan ”taivaallisen minän” aikaansaaman pyhän asian. Henkisellä tiellä tällainen ahneus keskeyttää valaistumiseen tähtäävän prosessin, ja kuten pyhät kirjatkin opettavat, profetiat lakkaavat ja ihminen taantuu lähtöpisteeseensä, tai korkeintaan jää tuossa hetkessä saavuttamaansa pisteeseen.

• Edellinen
• Seuraava