Ihmiskunnan uusi aika – järjestä tahdonaikaan

Metaforinen ilmaus uuteen aikaan siirtymisestä tarkoittaa ihmiskunnan luonnollisessa, henkisessä evoluutiossa tapahtuvaa siirtymää edelliseltä tasolta seuraavalle. Erään ajattelumallin mukaan henkisessä evoluutiossa on yhteensä seitsemän virstanpylvästä. Ihmiskunnan alkutaival kuvataan ajanjaksona, kun ihmiset olivat täysin oman tiedostumattoman mielensä vietävissä, luonnon autopilotilla. Ensimmäinen noste tapahtui, kun ihmiskunta siirtyi täydellisestä tiedostamattomuudesta tunteen aikakauteen. Tästä eteenpäin ihmiset toimivat paitsi ajatuksettomasti, myös ensisijaisesti tunteita käyttäen. Tähän aikaan riidat päättyivät murhaan, ja seksuaaliset ajatukset raiskaukseen. Vielä nykypäivänäkin osa meistä elää jossain määrin tässä ajassa.

Muutama vuosituhat sitten tapahtui seuraava siirtymä. Osa ihmiskunnasta saavutti henkisen yhteyden maailmankaikkeuden taustalla vaikuttavaan henkeen, ja sai ymmärryksen järjentasosta. Järkeen kuuluvat eettinen ajattelu, joka ilmeni ihmisyhteisöissä lakien säätämisenä, sekä uskomusten, arvojen ja identiteetin kehittyminen, jotka puolestaan ilmenevät ihmisissä taikauskona ja itselle tärkeiden asioiden puolustamisena. Ihmiset alkoivat jakaantua erilaisiin porukoihin. Ryhmille syntyivät omat, kollektiiviset toimintaperiaatteet, kuten kulttuuri ja lainsäädäntö. Raamatusta tuttu Mooses nosti jalustalle tämän siirtymän tärkeimmän läksyn. Mooses kertoi meille, että Jumalan nimi on ”Minä Olen”. Psykologisesti tämä termi viittaa nimenomaan ihmisen identiteetin rakentamiseen, eli siihen että ajatellaan esimerkiksi: ”Minä olen mies”, ”Minä olen suomalainen”, ”Minä olen kristitty”, tai ”Minä olen sitä, tätä ja tuota.” Jumalan nimi ”Minä Olen” edustaa järjellisen kehitysvaiheen ehdotonta huippua. Vain omaa ja kansallista identiteettiään rakentamalla ihmiskunta on päässyt tähän pisteeseen, jossa nyt olemme – pisteeseen, jossa kaikki taas muuttuu.

Elämme uutta tahdonaikaa

Me elämme jo uudessa tahdonajassa! Nykyinen siirtymä tapahtui noin vuonna 2012 ja tehtävämme on päästä tämän uuden evoluutiovaiheen kanssa sopusointuun. Edellisessä siirtymässä ihmiset oppivat pikkuhiljaa, yksilö kerrallaan, miten yhteinen lainsäädäntö toi heille enemmän turvaa, ravintoa ja lisääntymismahdollisuuksia kuin toiminta tunteiden varassa.

Järjen aikakauteen kuului, että ihminen loi oman identiteettinsä huippuunsa. Tämä edellyttää itsensä täydellistä hyväksymistä ja rakastamista, jossa onnistuessaan ihminen kokee niin sanotun itseoivalluksen. Itseoivalluksessa elämä täyttyy jälleen rakkaudella ja ihminen todella tuntee olevansa jotain. Jumalan nimi ”Minä Olen” on tässä vaiheessa läsnä ihmisen sisällä, ei enää jossain ulkopuolella, kuten palvottavassa Herrassa, toisessa ihmisessä, kaukaisella tähdellä, tai menneisyydessä. Itseoivallus on siis sekä järjentason päätöspiste että tahdontason alkupiste. Jotta ihmisen sydän avautuisi kokonaan, hänen on päästävä ensin irti tunteistaan ja niiden ohjauksesta, ja tämän jälkeen vielä irti järjestä ja sen ohjauksesta.

• Edellinen
• Seuraava