Vaikka ihminen olisi kiinnostunut henkisistä asioista, se ei vielä tarkoita hänen itsensä olevan halukas kasvamaan henkisesti, ja vaikka ihminen itse olisi halukas kasvamaan henkisesti, se ei vielä tarkoita, että hän olisi valmis totuuden tielle.

Tässä kappaleessa nostetaan esille esimerkinomaisesti muutama olennainen minuuden ja itsen suojeluun liittyvä asia. Tarkastelu tehdään tässä yhteydessä niin sanotusta opettajan näkökulmasta, kun valtaosa tämän kirjan opeista on suunnattu oppilaan näkökulmalle.

Seuraavia oppimista rajoittavia uskomuksia ja itsekkään tahdon defenssejä voi kohdata kaikkien ihmisten kanssa - sekä miesten että naisten, sekä nuorten että vanhojen. Ehkä tämä antaa monille uutta näkökulmaa myös omasta ajattelusta ja toimintamalleista. Jos suutut tai koet itsesi uhatuksi lukiessasi tätä tekstiä, voit olla varma, että laivasi kylkeen on tullut osuma.

 

Auktoriteettien vastustaminen

Yllättävän usein itsekäs tahto on ottanut toimintatavakseen auktoriteettien vastustamisen. Tällöin henkilö ei yleensä ole voinut opiskella koulussakaan, sillä hän ei ole kestänyt muiden, edes opettajien ohjausta. Yleensä tällainen juontaa juurensa nuoruuteen ja lapsuuteen, sekä siellä erilaisiin petetyksi tulemisen ja kaltoinkohtelun kokemuksiin esimerkiksi vanhempien toimesta.

Kun ihminen vastustaa auktoriteetteja, hän on ainakin aluksi kykenemätön oppimaan. Jossain vaiheessa opettaja voi saada oppilaastaan selon ja näin hän kykenee opettamaan oppilasta, kuin salaa. Oppimisen kuitenkin keskeyttää ennemmin tai myöhemmin se, että oppilas huomaa oppineensa ja siksi katkaisee suhteen opettajan kanssa. Suhde voi mennä poikki siksi, että oppilas yhtäkkiä kertookin itse olevansa se opettaja, ja että opettajan tulisi olla oppilas hänelle. Samoin oppilas voi kokeilla tehdä opettajastaan kaverin, tai jopa rakastetun, jolloin auktoriteettiasema mitätöityy ja näin oppiminenkin voi loppua. Tässä kannattaa muistaa, että tämä kaikki käy oppilaan puolesta täysin alitajuisesti, eikä hän siksi itse ymmärrä yhtään, miksi näin käy.

Auktoriteettinen vastustaminen ilmenee myös sellaisena mielenkiintoisena asiana, että henkilön on helpompi lukea ja oppia kirjoista kuin oikealta ihmiseltä. On helpompi katsoa videoita, kuin olla kursseilla. On helpompi oppia ulkomaalaisilta, mieluiten jo kuolleilta ihmisiltä, kuin samasta kaupungista olevalta. Ihmisen alitajuisesta tarpeesta vastustaa auktoriteetteja johtuu siis se, ettei kukaan ole profeetta omalla maallaan (vrt. Luukas 4:24).

 

Paheiden asteittainen hyväksyttäminen

Silloin kun oppilas ei ole oikeasti hakemassa totuuden opettajaa, vaan itsensä kuuntelijaa, tukijaa ja rohkaisijaa on hyvin usein opettaja pian tilanteessa, jossa oppilas yrittää asteittain saada opettajaa hyväksymään omat paheensa. Hyväksyntää kaipaavat paheet voivat olla periaatteessa mitä tahansa edellä mainituista mentaalisista synneistä aina konkreettisiin rikoksiin ja riippuvuuksiin asti.

Paheiden asteittainen hyväksyttäminen muistuttaa jossain määrin kokeneiden rikollisten menettelytapaa, jossa he kuin vaivihkaa yrittävät saada muita osallisiksi omista rikoksistaan. Jos oppilas ei ole valmis totuuden tielle, ei häntä kannata kenenkään opettajan yrittää väkisin opettaa. Ja jos opettaja ei ole valmis totuuden tielle, tällaiset tilanteet tulevat myös hänen arkkinsa kyljen puhkaisemaan auki.

 

Opettajan inhimillistäminen puutteiden tai paheiden kautta

On myös melko yleistä, että henkistä opetusta hamuava ihminen alkaa jossain vaiheessa kyseenalaistaa opettajaansa. Pääsääntöisesti tämä on hyvä asia, ja totuus kyllä kestää sen aina. Tästä tulee kuitenkin erottaa sellainen tilanne, jossa oppilas pyrkii inhimillistämään henkisen opettajan omalle tasolleen siksi, ettei hänen enää itse tarvitsisi oppia. Myös inhimillistäminen on itsekkään tahdon alitajuinen defenssi, eikä oppilas itse ymmärrä, mitä tällaisessa tilanteessa oikein tapahtuu. Jos jossain vaiheessa huomaat etsiväsi opettajasi virheitä ja paheita, etkä enää pyri oppimaan uusia taitoja ja henkisiä voimavaroja, olet jäänyt tähän ansaan kiinni.

 

Transferenssit ja vastatransferenssit

Otetaan vielä muutama psykologinen termi mukaan tähän listaan. Transferenssi tarkoittaa esimerkiksi tunteen siirtoa jostain tärkeästä ihmisestä opettajaan/terapeuttiin. Tämä on hyvin yleistä hoito- ja vuorovaikutussuhteissa, ja se ilmenee yhtäkkisenä ihastumisena (ns. positiivinen) tai vihastumisena (ns. negatiivinen).

Transferenssit ovat hyvin yleisiä. Traumatisoituneilla ne saattavat aiheuttaa vihan ja pelon sekaisia tunteita, ja nämä tunteet nimenomaan liitetään auttajaa kohti. Samoin kun jätetty ja petetty ihminen pääsee yli suhteen päättymisestä, hän liittää rakkauden muistoja entisen kumppaninsa sijaan häntä auttavaan henkilöön. Tällainen tilanne on usein haastava, ja siinä tulisi saavuttaa tapahtuneesta molemminpuolinen ymmärrys. Oppilaan tulisi ymmärtää oman mielensä toiminta, ja siksi katkaista vääristynyt suhtautuminen auttajaansa. Toisaalta opettajan tulisi ymmärtää oppilaan mielen toiminnan lisäksi hänen oman mielensä toiminta, ja siksi katkaista ihastuminen sekä ohjata vuorovaikutussuhdetta oikeaan suuntaan (tai katkaista se hetkeksi kokonaan). Niin kauan kuin transferenssi on voimassa, opetus ja auttaminen eivät voi jatkua.

 

Distanssi

Distanssi tarkoittaa oppilaan ja opettajan välistä henkistä etäisyyttä. Etäisyys on aina suhdekohtainen ja eri ihmiset tarvitsevat oman itsekkään tahtonsa mukaisia etäisyyksiä – joku haluaa olla tekemisissä koko ajan ja joku taas kerran vuodessa. Oppilaan tulisi olla itse tietoinen, että tarvitseeko hän täyspäiväistä ystävää, henkistä opettajaa vai hengellistä opettajaa. Ja aivan yhtä lailla opettajan tulisi olla tietoinen omasta roolistaan, eli etsiikö hän ystäviä, henkisiä oppilaita vai hengellisiä opetuslapsia.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).