Jumalan kasvot kirkastuvat
- Tietoja
- Kategoria: Totuudentalon verkkokirja Totuudentalon verkkokirja
- Julkaistu: 11.05.2016 11.05.2016
Jumalan kasvoilla (myös esim. ihmisen risti) tarkoitetaan jokaisen ihmisen keskushermoston (aivot, aivorunko, selkäydin) neljää perusominaisuutta, joita ovat muisti, luovuus, järki ja tunne. Näitä perusominaisuuksia on kuvattu erilaisin symbolein eri aikakausina. Tunnemme ne esimerkiksi Horuksen poikina, neljänä evankelistana, neljänä tuulena, Cherubina, Jumalan kasvoina ja neljänä ympyränä luomisessa.
Kuva 24. Täydellisessä sielussa Jumalan kasvot voidaan korostaa sielunosien kytkösten kautta ja ristimuotoa käyttäen
Jumalan kasvot muodostuvat83, kun tunne ja muisti muodostavat ensimmäisen ristin poikkipuun, sekä järki ja luovuus toisen vastaavan (kuva 24). Samassa kuvassa voidaan hahmottaa karkea jako tietoiseen ja tiedostumattomaan mieleen. Kuvassa alhaalle jäävästä tiedostumattomasta mielestä on esimerkiksi juutalaisessa mystiikassa käytetty nimitystä ego. Jung puhui siitä varjona. Ego on ihmisen pimeä puoli, joka voidaan ajatella olevan elämän hallussa (yksilösielu) – ei tiedon ja totuuden (KET ja täydellinen sielu). Muutama vuosituhat sitten Egyptissä ihmisen pimeää osaa kutsuttiin kuolemattomaksi mustaksi siaksi, jonka kuitenkin isä-Jumala Osiriksen poika Horus voi alistaa ratsukseen. Myös Raamatussa viitataan tähän symboliikkaan opettamalla, ettei helmiä (eli tietoa) anneta sioille (Matteus 7:6), sekä kun Jeesus komentaa sikalauman puhdistavaan (alku-)veteen (Markus 5:13). Tällöin tarkoitetaan oman mielen, tai sen varjopuolen, puhdistamista ja voittamista. Oman tietoisen ja tiedostumattoman mielen kesyttämi-seen viitataan myös silloin, kun sanotaan Jeesuksen voittaneen elämän.
83 Jos puhutaan pyhien kirjojen termein, voidaan sanoa ”kirkastuvat”, eli tulevat tietoisuuteen.
Järkeä ja tunnetta ohjaa vahva alitajunta, ihmisen tiedostumaton osa, jota on myös manalaksi ja helvetiksi kutsuttu. Myös Freud nimittää näitä tunnetta (id) ja järkeä (yliminä) yhdistävää tekijää nimellä ego. Hän ei kuitenkaan tuntenut ihmisen kaikkia puolia (esimerkiksi tietoisuutta, muistin ja luovuuden suhdetta alitajunnan osiin, tai henkeä), ja siksi hänen käyttämänään egon käsite on ehkä hieman harhaanjohtava. Totuus sielusta käsittää lopulta kaikki seitsemän muuttuvaa osaa, ja kirkastumisessa siihen liittyy vielä kaksi hengen ikuista osaa. Seuraavaksi kirkastetaan Jumalan kasvot.
Määritelmä 37. (Jumalan Kasvot)
Jumalan kasvoiksi kutsutaan normaaleja ja ”oikein toimivia” ihmisen kasvoja 84, sillä ihmisen kasvoista on mahdollista nähdä seuraavia asioita:
| 1. | Kasvojen mikro- ja makroilmeet paljastavat, mitä emootiota ihminen milloinkin kokee. |
| 2. | Ihmisen silmien liike paljastaa, mitä yksilösielunsa pääosaa (muisti, luovuus, järki ja tunne) ihminen milläkin hetkellä käyttää. |
| 3. | Ihmisen silmien liike paljastaa myös, mikä on kyseisen ihmisen pääaistikanava. |
| 4. | Ihmisen kasvojen osat suu, kieli ja kurkku mahdollistavat puhekyvyn ja sanallisen viestinnän ulostulevien äänteiden muodossa. Suu mahdollistaa myös ravinnon vastaanottamisen ja hienontamisen, mikä on lähtökohta ihmisen sisäiselle energiantuotannolle. |
| 5. | Koska esimerkiksi kipu ja tuska näkyvät ihmisen kasvoilta tunteina, sekä tämän lisäksi kasvojen nenä haistaa, suussa oleva kieli maistaa, korvat kuulevat ja silmät näkevät, voidaan sanoa ihmisen aistimisen tapahtuvan hänen kasvojensa kautta.85 |
84 Koska Jumala loi alun perin ihmisen omaksi kuvakseen, on ihmisen tietoisen ja puhdistuneen version oltava ykseydessä Jumalansa kanssa, ja juuri tämän vuoksi esimerkiksi Jumalan kasvot on oltava juuri ihmisen kasvot. Jos Jumalan kasvot löytyisivät jostain muualta kuin ihmisestä, ei ihminen voisi olla Jumalan kuva.
85 Huomautetaan, että toki iho ulottuu myös kasvojen ulkopuolelle, jolloin fyysinen tuntoaisti kattaa koko kehon, ei vain kasvoja. Mutta ulospäin lähes kaikki tuntemukset näkyvät juuri kasvoista.
Tässä vaiheessa totuuden tietä Jumala opitaan tuntemaan kasvoista kasvoihin. Jumalan kasvot vahvistavat meille ihmisen yksilösielun olemassaolon. Koska viimeistään tässä vaiheessa elämä itsessään on meille paljastunut, on seuraavaksi aika kesyttää se.
