Kehonkieli ja valehtelemisen taito

Tiedostumattomasta mielestä saa ehkä vieläkin yksinkertaisemman käsityksen, kun ajattelee sen olevan aivan tavallinen ihmiskeho. Kehon sisällä vaikuttavat emootiot, eli tunnetaso. Keho myös käyttäytyy jollain tavalla, ja tällöin se heijastaa yliminästä kumpuavia arvoja, uskomuksia ja identiteettiä, eli järjentasoa. Jos tietoisuuden, eli taivaan kommunikointikieli koostuu kolmesta pyhästä kääröstä – kirjaimista, numeroista ja lausunnasta – koostuu maan kommunikointikieli tiedostumattomasta elekielestä, joka kuvainnollisesti puhuu tunteen ja järjen lausumattomia sanoja.

Määritelmä 10. (Ele, tiedostumattomuuden kieli)

Elekieli (myös ei-sanallinen viestintä, kehonkieli) on kehossa havainnoitaviin muutoksiin perustuvaa viestintää, joka ei perustu sanojen merkityksiin. Elekieltä ovat muun muassa katseet, silmäkontakti ja silmienliike, tunnetiloja ilmaisevat ilmeet, käsien eleet ja muut eleet, kosketukset, liikkeet ja vartalon asennot, sekä myös äänensävyt, puheen nopeus ja puheen voimakkuus. Eräs elekielen osa on ihmisen pukeutumistyyli,¹⁰⁸ joka viestii ainakin henkilön kulttuurista, mielialasta, itseluottamuksesta, mielenkiinnonkohteista, iästä, auktoriteetista sekä uskomuksista ja arvoista.¹⁰⁹ Elekieli jakaantuu ulkoiseen elekieleen (ryhmä), kuten käsien ja silmien liikkeet, jolloin sillä viestitään pääasiassa muille ihmisille, sekä sisäiseen elekieleen (yksilö), kuten tunteiden aiheuttamat lämpöaallot ja kivuntunne, joilla viestitään vain itselleen.

¹⁰⁸ Tämän vuoksi tulikasteen aikaan usein kuuluu myös omista fyysisistä vaatteista luopuminen esim. muutamaksi vuodeksi. Joissakin uskonnoissa pukeudutaan vain kangassäkkeihin. Tämän kaiken tarkoitus on nimenomaan itsensä kieltäminen ja omasta persoonallisesta vaatemausta irtaantuminen. (Vrt. myös Ilmestyskirja 11:3)

¹⁰⁹ Lähteenä esim. Baumgartner, Jennifer, 2012.

Eräs viisaus kertoo: jotta asialle voisi tehdä jotain, se tulee ensin hyväksyä ja ymmärtää. Kun omia tai jonkun toisen valheita paljastetaan, on hyvä tietää, miksi ihminen on taipuvainen valehtelemaan.

Tutkimusten mukaan vanhemmilla on suuri rooli valehtelutaidon siirtämisessä ja opettamisessa lapsilleen (Hays & Carver, 2014). Kun vanhemmat ja muut lapselle tärkeät kasvattajat peittelevät asioita omaksi edukseen tai suojellakseen lasta, he todellisuudessa opettavat lasta kertomaan valkoisia valheita sekä vähättelemään tai liioittelemaan asioita.¹¹⁰ Kun kasvavalle lapselle myöhemmin opetetaan sosiaalisia käytöstapoja, nousevat esiin asiat kuten ”ei saa epäillä aikuisen puhetta”, ”ei ole kohteliasta kysyä yksityiskohtia” ja ”jos vielä jankutat, saat rangaistuksen” (oli lapsi oikeassa tai väärässä). Myös huomautus ”mieti vähän, mitä muut ajattelevat” eli suomennettuna ”valehtele edes vähän, jotta saat hyväksyntää”, on omiaan kuvaamaan symbolisen väärän profeetan hallussa olevaa järjentasoa.

¹¹⁰ Vrt. tätä metamalliin ja metamallin laajennokseen. Huomaatko, miten juuri vanhemmat ovat mukana auttamassa väärää profeettaa saamaan lapsen otteisiinsa?

Mitä evoluutio sanoo valehtelusta?

Suomalaisen vankimielisairaalan ylilääkäri, psykiatrian dosentti Hannu Lauerma toteaa Tiede-lehden artikkelissa: ”Kuten harhaan johtaminen, suggestioalttiuskin on evoluution tuotetta. Esivanhemmillemme on ollut henkiin jäämisen kannalta edullista totella johtajaa ja toimia epäröimättä samaan suuntaan. Tätä ominaisuuttamme hyödyntävät huijarit. Suggestioalttiuttamme käyttävät hyväkseen uskonnolliset ääriliikkeet, kirousten poistajat ja testamentinteettäjät. Uhreissa lietsotaan epävarmuutta ja uhan aavistusta, herätetään perusteetonta syyllisyydentuntoa tai kiitollisuudenvelkaa ja ruokitaan salaisia pelkoja ja toiveita.” (Tiede-lehti, 2005) Lauerman listaan on syytä lisätä myös aivan tavalliset yhteiskunnalliset rakenteet ja yhteisöt, jotka samalla tavalla pitävät ihmistä unitilassa jopa koko hänen elämänsä ajan tarjoten vain eri keppejä ja porkkanoita.

Esimerkki (tuttu ja turvallinen vai jatkuva uuden oppiminen)

Moderneissa länsimaisissa yhteiskunnissa ei löydy luontevaa mahdollisuutta esimerkiksi muutaman kuukauden mittaiseen hiljentymiseen. Yhteiskunta kannustaa ihmistä nuoruudesta lähtien suunnitelmalliseen ”putkeen”, koulutusten, työpaikan etsimisen ja uraputken kautta. Nykyihminen tiedostaa myös perheen perustamiseen liittyvät odotukset ja normit. Näkymättömiin auktoriteetteihin luottaminen johtaa ihmisen ymmärryksen ja sisäisen suhteellisuustajun heikkenemiseen, ja lopulta häviämiseen. Suggestioalttius ja sokea totteleminen ovat nimenomaan ihmisen oman alitajuisen vankilan avainkäsitteitä, ne pitävät ihmistä unessa. Ihmisen todellinen tehtävä ei ole juurtua kiinni samaan työpaikkaan tai omaisuuden kasvattamiseen, vaan oppia jatkuvasti uutta. Ihmisen kuuluu elää ja kulkea maailmassa vapaana, kuin ihmettelevä lapsi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ihminen voisi tehdä töitä tai perustaa perhettä. Ihmisen vain ei kuulu jäädä henkisesti tai fyysisesti mihinkään kiinni. Tuttu ja turvallinen reviiri on eläinmaailman käsitteistöä, josta tulee päästää irti. Koska ihminen ei ole pelkästään eläin, on jatkuva uuden oppiminen annettu ihmisen osaksi. Kuuntele yhtä renessanssin yleisneroista (Michelangelo), joka sanoi 87-vuotiaana: ”Ancora imparo (suom. Minä opin edelleenkin).”

Puhe ja sanat ovat työvälineitä, joiden avulla ymmärretään muita ja ilmaistaan itseä helpommin. Evoluution näkökulmasta esimerkiksi lisääntyminen ja turvallisuus ovat kuitenkin niin sanottuja perustarpeita, jotka menevät tiedostumattomassa mielessä totuudenpuhumisen edelle. Lisäksi ihminen oppii ja kehittyy käyttämään järkeään elämänsä aikana. Tällä tarkoitetaan jo lapsella alkavaa käyttäytymistä,¹¹¹ jossa ihminen saa ensin pienellä valheella aikaiseksi mieluisan tuloksen, ja tämän jälkeen käyttää valhetta toisenkin kerran aseenaan. Näin syntyy kierre, jonka katkaiseminen vaatii todellista mielenlujuutta, tai kuten uskonnolliset tekstit opettavat: mielen puhdistumista.

¹¹¹Tästä tulee kuitenkin erottaa 2-4-vuotiaana alkava valehtelemisentaito, joka liittyy ensisijaisesti luovuuteen ja sen heräämiseen, ei pahuuteen. Myös tieteellisten tutkimusten mukaan valehteleva pikkulapsi vaikuttaisi olevan älykkäämpi, kuin tottapuhuva ikätoverinsa.

Miksi sitten luotamme? Luottaminen on meille tuttua ja opetettua. Vielä muutamia satoja vuosia sitten saattoi päätyä mestauslavalle, jos ei löytynyt luottoa oman yhteiskunnan päämiehiä kohtaan. Armeijassa nuoret miehet ja naiset opetetaan luottamaan ja tottelemaan sokeasti, jotta he sodan keskellä ovat väsymyksestään tai muuten huonosta kunnostaan huolimatta täysin suggestioalttiita johtajien käskyille. Luottaminen ei kuitenkaan ole vain riskialtista ja vaarallista, sillä se myös parantaa ja helpottaa jokaisen elämää yhteiskunnassa. Jos emme voisi liikenteessä luottaa siihen, että autoilijat ajavat omalla puolellaan tietä, liikkuminen olisi paljon hitaampaan ja vaikeampaa.

Valheiden paljastaminen

Varmasti jokainen ihminen on sisimmissään joskus toivonut maagisia kykyjä, joiden avulla olisi mahdollista tietää, milloin toinen valehtelee tai yrittää huijata. Valheen paljastaminen ei todellakaan ole helppoa. Tähän uskovat ainakin rikoksia tutkivat ja ratkovat ammattilaiset. Tietysti on jokaisen oma asia, mihin päättää uskoa. Jos kuitenkin kuvitellaan, että valheita voi tunnistaa, kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin. Ihmismielessä on erityisesti kolme prosessia, jotka on hyvä ymmärtää ja pitää mielessä koko ajan (esim. Brown, 2010):

1. Tunneperäiset prosessit; tunteiden peittely valehdellessa
2. Sisällön sekavuusprosessit; on vaikea muistaa tarinaa, johon ei liity tarpeeksi totuuksia
3. Valvovat prosessit; yritys käyttäytyä normaalisti usein menee liioitteluksi

Peruslinjan asettaminen

Valheiden paljastamiseen ei ole mitään kepulikonstia, vaan kyse on edellä mainittujen prosessien seuraamisesta sekä elekielen muutoksien vertaamista peruslinjaan. Peruslinja on totta puhuvan ihmisen tapa kommunikoida samanlaisissa olosuhteissa, suunnilleen samojen paineiden alaisena. Kun pystyt sisäistämään tämän linjan, sinun on helppo havainnoida muutoksia, eli poikkeavuuksia. Sitten hyvät uutiset: oikeastaan poikkeuksetta ihminen reagoi valheelliseen tietoon jollain tapaa.

Elekieli – mihin kiinnittää huomiota

Silmät

Joidenkin tieteellisten tutkimusten mukaan silmien käyttäytymisestä ei voi päätellä juuri mitään puheen totuudenperäisyyteen liittyvää. Tästä on helppo olla samaa mieltä: henkilöt, jotka yrittävät paljastaa valheita pelkästään silmistä, epäonnistuvat suurella todennäköisyydellä. Eri mieltä väitteen suhteen voi olla kuitenkin siitä, että silmistä voi kuin voikin nähdä paljon asioita. Silmien liikkeistä voi huomata mm. onko puhuttu aihe ennestään tuttu, liittyykö siihen tunteita, onko kyseessä selvä muistikuva vai keksiikö ja kuvitteleeko henkilö jotain siihen liittyvää. Silmistä voi myös havaita, millä etäisyydellä aihe puhujalle on. Myös pupillit sekä silmien räpsyttelytahti kertovat joissakin tapauksissa omaa tarinaansa. Tässäkin on tärkeää, että peruslinjassa on huomioitu kyseiset asiat ja tarkkaillaan vain muutoksia.

Kasvot

Kasvot ovat paljon silmiä tärkeämpi havainnointikohde. Kasvojen ilmeet voidaan jakaa kolmeen lokeroon; makroilmeet, mikroilmeet ja hienovaraiset ilmeet. Ihmiset, joilla on hyvä pokerinaama, pystyvät hallitsemaan makroilmeitä sekä ilmeisesti joskus harvoin mikroilmeitä. Valheiden tunnistajan tehtävänä on löytää aidot ja alitajuisesti syntyvät ilmeet – erityisesti hienovaraiset ilmeet. Näissä ilmeissä mennään jo niin syvälle tiedostumattomaan mieleen, ettei näitä ilmeitä kukaan kykene tietoisesti ohjaamaan.

Kädet ja olkapäät

Kädet ovat hauskin ja helpoin seurattava kohde. Joskus pääsee helpolla, kuten tilanteessa, jossa ihminen sanoo, ettei tiedä syyllistä ja osoittaa samalla itseänsä. Myös samassa neuvottelupöydässä on mielenkiintoista havainnoida, mitä käsien liikkeitä kukakin osallistuja saa osakseen. Usein pöydän tai jalkojen rummuttaminen tarkoittaa sitä, että keskustelu tai ainakin mielenkiinto sitä kohtaan on jo hävinnyt. Varmimpana valehtelemisen merkkinä on yleisesti pidetty sitä, että henkilö laittaa käden suunsa eteen puhuessaan, eli kuin alitajuisesti kokeilisi estää valheen ulos pääsyn. Kannattaa myös huomioida, että olkapäiden kääntäminen kumppanista poispäin on merkki jostakin, vaikka katsekontakti säilyisikin katkeamatta. Nämä olivat hyvin suurpiirteisiä esimerkkejä ja niitä ei voi tai kannata yleistää. Muista verrata käsien liikkeitä peruslinjaan.

Jalat ja jalkaterät

Heti aluksi jalat voivat tehdä liikkeitä ja hakeutua asentoon, josta saa selville henkilön halun poistua paikalta – se kertoo joskus jotain. Jaloista on myös helppo paljastaa valehtelija, koska hän ei yleensä ymmärrä hallita jalkojansa lainkaan. On tilanteita, joissa henkilö on välinpitämättömän kuuloinen puheessaan, mutta istuu jalat keskustelukumppaniin päin kääntyneinä sekä käsillään osoittaa vastaanottavansa tietoa sinulta. Vastapainoksi on tilanteita, joissa ystäväsi hymyilee sinulle hyväntuulisena, mutta kääntää koko ajan jalkojansa poispäin sinusta ja asettelee käsiensä avulla muurin välillenne. Taas on kyse muutoksista peruslinjaan nähden, eikä mitään voi yleistää.

Jotta valehtelu ei olisi liian helppoa

Onneksi ihmisten välinen kommunikointi on tehty valehtelijoille vähintäänkin yhtä vaikeaksi kuin totuuden etsijöille. Jos valehtelija keskittyy hallitsemaan ruumistaan, hän erityisen suurella todennäköisyydellä unohtaa varoa sanojaan. Sama pätee tietysti myös kääntäen, eli kun pajunköyttä syötetään, keho elää omaa elämäänsä. Keskity puheessa seuraaviin seikkoihin:

• poimi metaforia puheesta, ja huomaat paljon tärkeitä asioita (esim. ”ongelman voittaminen” tarkoittaa kilpailutilannetta ja vihollisen olemassaoloa, kun taas ”ongelman ratkaiseminen” saattaa viitata yksin toimimiseen)
• yleensä valehtelija narahtaa erikoisella kysymyksellä yksityiskohdista, jos hänen tarinansa on vain pääpiirteinen
• valehtelija puhuu normaalia vähemmän minä-muodossa asioista, eli hän mieluummin puhuu yleistäen, kuten ”niinhän aina tapahtuu”, ”kaikki tekevät siten” (vrt. taas metamalli) • saivartelu ja keskittyminen merkityksettömiin asioihin ovat yleensä merkki epärehellisyydestä
• valehtelijat ovat usein huolissaan omasta uskottavuudestaan ja siksi käyttävät ilmaisuja ”rehellisesti sanottuna” ja ”et ehkä usko tätä”
• huomioi myös muut tarpeettomat vakuuttelut ja perustelut
• jos puheen tempo tai äänenkorkeus verrattuna peruslinjaan muuttuvat selkeästi, on syytä epäillä jotain

Kannattaa kuitenkin muistaa, että luonnollisin tapa tunnistaa valheita on jututtaa niiden kertojaa ja saada hänet suuttumaan. Varsinkin, jos ihminen ei kovin hyvin osaa hallita omia tunteitaan ja ajatuksiaan, hänen on mahdotonta olla suuttumatta, kun joutuu selkä seinää vasten. Jokainen joskus valehdellut tietää tämän asian. Tosin moni paljon valehdellut (esim. narsistit) on ehkä myös joutunut opettelemaan itsehillintää, jotta valehtelu kävisi entistä helpommin.

Käytännön menetelmiä valheiden paljastamiseen

Kun epäilemäsi henkilö on saanut hienon tarinansa päätökseen, harhauta hänen ajatuksensa kysymällä jotain ihmeellistä, kuten ”muistitko ostaa maitoa?”, ”söitkö lounasta toissapäivänä siellä uudessa paikassa?” tai ”mikä on puhelinnumerosi keskimmäinen numero?” ja sitten tämän keskeytyksen jälkeen pyydä henkilöä toistamaan juuri kertomansa tarina. Valehtelun tunnistamiseen liittyen on todella suuri merkitys sillä, miten tuo tarina kerrotaan uudestaan. Jos kyseessä on valhe, tarina on joko tismalleen sama tai sitten se ei ole ollenkaan sama. Totuus on nimittäin helppo tunnistaa, koska sitä ei tarvitse muistaa ja siten sen voi kertoa aina uudestaan ja uudestaan eri sanoja käyttäen. Tässä on luonnollisesti paljon vakuuttavampaa, jos teeskentelee ensimmäisellä kerrontakerralla, ettei muka kuuntele kovinkaan tarkasti, vaikka tietysti todellakin kuuntelee.

Joskus on esitetty väite, että voidakseen tunnistaa valehtelijan tulee itse osata valehdella. Väite on uskottava ainakin sen osalta, että ihmisen tulee tietää, millaista käyttäytymistä kannattaa tarkkailla ja etsiä. Valheen paljastajalla on yleensä apunaan vain aistit eli näkö, kuulo, tunto, haju ja maku. Kannattaa silti jossain määrin luottaa myös intuitioon, sillä esimerkiksi aviopuolison on tutkimuksissa todettu alitajuisesti aistivan kaikkein tehokkaimmin, puhuuko oma puoliso totta vai ei. Toisaalta tässä piilee myös kaikkein suurin harha, sillä tällaiset tilanteet monesti kärjistyvät niin pahoiksi, ettei esimerkiksi (uhrin) läheisriippuvuudesta tai yksinjäämisen pelosta johtuen totuutta enää edes haluta ajatella tai kohdata. Tällöin valehteleva puoliso voi tehdä ihan mitä tahansa, eikä itsensä sokeaksi tuominnut puoliso enää mahda mitään. Tämä on valitettavan yleistä nykyaikana.

Valehtelija saattaa myös käyttää ”hyökkäys on paras puolustus” -tekniikkaa. Hän hyökkää sinua vastaan heti jollakin aivan toisella asialla, jos pelko oman tarinan paljastumisesta uhkaa. Tämä on helpoin ja selkein havaita, jos puhutaan tunneprosessin muutoksista. Jos siis huomaat pian olevasi itse alakynnessä ja syytettynä asianvierestä, on lähes varmaa, ettei vastapuolella ole puhtaat jauhot pussissa.

Jos henkilö itse uskoo valheeseen ja puhuu siitä sen vuoksi totena, on vaikea erottaa, onko kyseessä totuus vai valhe. Joitakin satoja vuosia sitten melkein jokainen ihminen olisi voinut vakuuttaa kaikki tutkijat ja valheenpaljastuskoneet sillä, että maapallo on litteä ja maailmankaikkeuden keskus. Valheen paljastajan kannattaa tutustua myös muun muassa käsitteisiin ”uskomus” ja ”identiteetti”, sekä Dunning-Kruger-vaikutukseen. Muista myös: ihmiset, jotka valehtelevat itselleen, valehtelevat usein myös muille. Legendaariseen kysymykseen ”Kuinka hyvä autonkuljettaja olet muihin ihmisiin verrattuna?” useimpien vastaus on ”Parempi kuin muut.” Vastauksien paikkansapitävyys on tilastotieteellisesti melko helppo osoittaa vääräksi.

Muista myös tarkkailla auktoriteetteja kriittisesti. Monesti jo pelkkä valkoinen takki, diplomi seinällä tai kymmenien vuosien kokemus alalta saa ihmiset vakuuttumaan asiasta kuin asiasta. Sillä ei ole merkitystä totuuden kannalta, kauanko itselleen tai muille valehtelu on jatkunut tai minkälaisen aseman valhetta ylläpitävä ihminen on saavuttanut.¹¹² Jotta saat perspektiiviä, mainitsen muutaman ihmisen, jotka eivät ”uskoneet” ketään, vaan vaativat aina selkeitä todisteita asiasta kuin asiasta, sekä vieläpä nämä henkilöt opettelivat itse todistamaan kaiken väittämänsä. Näitä henkilöitä ovat muun muassa Jeesus, Platon, Leonardo da Vinci ja Albert Einstein.

¹¹² Tämä pätee erityisen hyvin totuuden tiellä. Jos ihminen vetoaa olleensa henkisellä tiellä jo vuosikausia tai jopa vuosikymmeniä, ei hän ole vielä edes löytänyt totuuden tietä. Kun hengen löytää, ajan merkitys sellaisenaan lakkaa. Myöskään uudelleensyntynyt ihminen ei vetoa ”entisen elämänsä” saavutuksiin, vaan hän vetoaa vain uudessa elämässä tapahtuneisiin asioihin, antaen niistäkin kunnian korkeammalle taholle. Jos ihminen toimii jollain muulla tavalla, ei hän ole oikeasti kuollut ja jälleensyntynyt. Tällöin ihminen on kokenut vain osittaisen transformaation.

Erikseen mainittakoon myös pahin virhe, jonka voit tehdä. Mikäli annat itsellesi luvan ennakko-oletuksille, olet tieteellisestä näkökulmasta lähes poikkeuksetta väärässä. (Gazzaniga, 2009, 155) Silloin nimittäin keskityt vain omia oletuksiasi tukevien todisteiden keräämiseen. Älä oleta mitään, vaan aloita havainnointi tyhjältä pöydältä. Mitä enemmän sinulla on tunteita tai muita panoksia pöydällä, sitä todennäköisempää oma sokeutesi on. Jos aviopuolisot pystyisivät nollaamaan tunteensa (huom. rakkaus ei ole tunne) omaa kumppaniaan kohtaan edes hetkellisesti, pettäjät ja muut valehtelijat jäisivät kiinni huomattavasti tehokkaammin.

Päätelmät kehonkielestä ja valehtelusta

Eräs Mark Twainin lausahdus kuuluu: ”Jos puhut totta, sinun ei tarvitse muistaa mitään”. Totuudella pääsee siis helpommalla loppujen lopuksi. Valehteleva ihminen ei ole tarpeeksi rohkea kohtaamaan totuutta puhuakseen siitä ääneen. Monella valehtelijalla mukaan tulevat kuitenkin tunnontuskat (yliminän/järjentasolta), sekä juuri nuo edellämainitut muistiongelmat, jotka alkavat kerääntyä ahdistukseksi. Voidaan kai puhua eräänlaisesta saturaatiopisteestä, jonka jälkeen totuus puskee väkisin läpi ja valheiden korttitalo sortuu. Monille tämä tilanne tulee eteen vasta, kun he ovat perusteellisesti ensin jääneet yksin.

Ehkä sinunkin on syytä pohtia, miksi jokaisen uskonnollisesti merkittävän opettajan sanoma on ollut totuus. Nämä opettajat ovat puhdistaneet itsensä synneistään ja valheiden viidakoista, ja vieläpä lähteneet julkisesti edistämään ja opettamaan totuutta, jopa oman henkensä uhalla. Totuudesta tekee tärkeän sen vaikutuspinta. Jos ihmismieli hyväksyy osakseen valheen, hän ei pian enää erota todellista tietoa vääristyneestä, puhumattakaan siitä, mikä on oikein ja mikä väärin.

Raamatun luomiskertomuksessa ihminen saa osakseen tiedon hyvästä ja pahasta ja ajautuu tämän vuoksi ulos paratiisista. Mitä jos meidän jokaisen tehtävä onkin palata takaisin paratiisiin, mentaaliseen ykseyteen (KET) ja vasta tämän jälkeen me olemme kykeneviä ymmärtämään hyvän ja pahan syvintä olemusta. Tiellä kohti puhtautta ja paratiisia valheiden paljastaminen kannattaa aloittaa itsestä, ja ehkä valheiden sijaan toisista ihmisistä kannattaa etsiä enemmän hyvyyttä. Valheita on helppo löytää muista ihmisistä, mutta löydätkö hyveitä?

Esimerkki (oman peruslinjan tiedostaminen)

Kun ihminen tiedostaa oman peruslinjansa, on hänen huomattavasti helpompaa havainnoida itseään. Tällä tarkoitan esimerkiksi tilannetta, jossa ihminen tekee älykkyyttä vaativaa työtä, ja yhtäkkiä hänen peruslinjansa ilmaisee valhetta tai jotain muuta poikkeavuutta. Jos ihminen ei tiedosta omaa peruslinjaansa, ei hän huomaa tätä tapahtumaa lainkaan, vaan jatkaa tekemistään kuin mitään ei olisikaan tapahtunut. Toisaalta, jos ihminen tiedostaa oman peruslinjansa, hän ei enää kykene jatkamaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hänen on ”pakko” ryhtyä pohtimaan, mikä meni vikaan, eli miksi kehonkieli on ristiriidassa sanallisen kielen kanssa.

Periaatteessa juuri tällainen tietoisen mielen ja tiedostumattoman mielen liitto syntyy totuuden tien ensimmäisen vaiheen, eli vesikasteen päätteeksi. Tuon kokemuksen jälkeen ihmisen tiedostumaton mieli ei enää halua johtaa ihmistä harhaan, vaan se on kuin jalo ratsu, jonka päämääränä on perimmäinen totuus. Ajattele, kuinka paljon tärkeämpää on tiedostaa oma peruslinjansa kuin se, että tiedostaisi kaikkien muiden ihmisten peruslinjat. Mitä hyötyä siitä on, jos tietää muiden valehtelevan, muttei itse tiedä valehtelevansa itselleen ja muille koko ajan.

Esimerkki (Jumalan peruslinjan tiedostaminen)

Esimerkin nimi ”Jumalan peruslinjan tiedostaminen” havainnollistaa hyvin KET:n tuntevaa täydellistä sielua. Kun ihminen on puhdistunut omasta persoonallisuudestaan, eli tietoisuudestaan ja tiedostumattomuudestaan (symboliset uusi taivas ja maa on luotu oikein), on hänen yksilösielustaan tullut peilikuva täydellisestä sielusta. Tällöin puhutaan valaistuneesta ihmisestä.

Valaistunut ihminen tiedostaa Jumalan peruslinjan, eli KET:n automaattisesti, ja sen vuoksi hän pystyy elämään sopusoinnussa koko maailmankaikkeuden kanssa. Samoin, jos tuo ihminen tutkii tai etsii tietoa, mistä tahansa aiheesta, hän näkee havainnoidun informaation läpi hetkessä. Valaistuneen ihmisen tiedostumaton mieli peilaa kaikkea havainnoitua Jumalan peruslinjaan, eli perimmäistä totuutta vasten. Jos asia tai ihminen toimii tuon peruslinjan mukaisesti, syntyy vain suurta rakkautta, totuutta ja yhteenkuuluvuutta. Vastaavasti, jos jokin asia tai ihminen ei toimi tuon peruslinjan mukaisesti, täydellisen sielun järjentaso kyseenalaistaa sen välittömästi, ja näinollen pyrkii ohjaamaan itseänsä oikeaan suuntaan. Tällaista on Jumalan peruslinjan tiedostaminen.

• Edellinen
• Seuraava